Onko kehitysvammainen henkilö korvausvastuussa aiheuttamastaan vahingosta?
Teksti on julkaistu Tukiviestissä 5/2015.
Tukiliiton lakineuvontaan tulee jonkin verran kysymyksiä siitä, kuka korvaa kehitysvammaisen henkilön aiheuttaman vahingon. Vahinkotilanteet ovat hyvin moninaisia. Aina kannattaa joka tapauksessa selvittää, onko jollain osapuolella mahdollisesti vahingon korvaavaa vakuutusta. Jos tällaista ei ole, sovellettavaksi tulee yleensä henkilön vastuuta aiheuttamistaan sopimussuhteen ulkopuolella syntyneistä vahingoista koskeva vahingonkorvauslaki.
Vahingonkorvauslain mukaan jokainen vastaa toiselle tahallisesti tai tuottamuksellisesti eli huolimattomuudella aiheuttamastaan vahingosta. Vahinko on normaalisti korvattava täysimääräisesti, mutta henkilö, jonka ymmärrys on muun muassa kehitysvammaisuuden vuoksi rajoittunut, on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Henkilön tilan on tulkittu vammaisten henkilöiden osalta tarkoittavan vammaa ja sen vaikutusta ymmärrykseen tekojen seurauksista. Lisäksi kehitysvammaisiin henkilöihin ja myös muun muassa lapsiin kohdistuva tuottamusarviointi on normaalia lievempää, eli heiltä ei edellytetä samantasoista huolellisuutta toiminnassaan kuin vammattomilta tai aikuisilta henkilöiltä.
Kehitysvammaisen henkilön aiheuttama vahinko on näin ollen käytännössä monesti katsottavissa vahingossa aiheutuneeksi tuottamuksellisesti aiheutetun sijasta, jolloin korvausvelvollisuutta ei siis synny. Jos jossain tilanteessa kuitenkin arvioitaisiin, että kehitysvammainen henkilö olisi siten kyennyt ymmärtämään tekonsa seuraukset, että hän olisi siitä korvausvastuussa, sovittelua puoltavia perusteita löytyy myös vahingonkorvauslain yleisestä kohtuullistamispykälästä. Sen mukaan korvausta voidaan sovitella, jos se muodostuisi vahingon aiheuttajalle muun muassa hänen ja vahingonkärsijän varallisuusolot huomioon ottaen kohtuuttoman raskaaksi. Jos siis ylipäänsä päädyttäisiin siihen, että kehitysvammainen henkilö olisi korvausvastuussa, niin joka tapauksessa maksettavaa korvausta tulee normaalisti sovitella.
Joskus kehitysvammaisen henkilön asumisyksikössä tai toimintakeskuksessa aiheuttaman vahingon osalta on perusteltua katsoa toimintayksikön olevan vammaisen henkilön sijasta tai ohella tuottamusperusteella vastuussa vahingosta johtuen esimerkiksi toiminnan järjestämiseen tai toteuttamiseen liittyvistä laiminlyönneistä. Asiakkaita ei välttämättä ole valvottu riittävästi tai toimintaa tai tiloja ei ole muuten organisoitu siten, että kohtuudella ennakoitavissa olevat vahingot olisi voitu välttää. Niin sanotun isännänvastuun perusteella korvausvastuu aiheutuneesta vahingosta käytännössä kanavoituu tällöin yksikön henkilökunnan sijasta ensisijaisesti työnantajan kuten kunnan tai palveluntarjoajan kannettavaksi.
Vastuuta aikuisen kehitysvammaisen henkilön aiheuttamasta vahingosta ei voida vyöryttää henkilön läheisen kuten vanhemman kannettavaksi. Alaikäinenkin on lähtökohtaisesti itse yksin vastuussa tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttamistaan vahingoista, vaikka toki esimerkiksi vanhempi voi vapaaehtoisesti auttaa häntä selviytymään korvausvastuustaan. Myös vanhempien osalta pätee silti se, että jos vanhempi on laiminlyönyt valvoa lasta tai muutoin ehkäistä ennalta vahinkoihin todennäköisesti johtavia tilanteita, hänet saatetaan katsoa lapsen sijasta tai rinnalla oman tuottamuksensa perusteella korvausvelvolliseksi.
Vahingon mahdollisesta korvaamisesta kannattaa pyrkiä sopimaan neuvottelemalla asiasta yhdessä vahingonkärsijän ja sosiaalihuollon toimintayksikössä syntyneen vahingon osalta myös palvelun järjestäjän kanssa. Jos sopuun ei päästä, vahingonkorvausriita voidaan saattaa käräjäoikeuteen, jossa on kuitenkin aina oikeudenkäyntikuluriski. Vahingot ovat hyvin harvoin niin suuria, että tämä riski kannattaa ottaa.
Teksti on julkaistu Tukiviestissä 5/2015.