Lakimies vastaa: Miten kotikunnan vaihtaminen vaikuttaa vammaisen henkilön palveluihin?

Vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa turvataan perustuslain 9 §:ssä. YK:n vammaissopimuksen 19 artiklan mukaan vammaisella henkilöllä on oltava yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa mahdollisuus valita, missä hän asuu. Vammaisten ihmisten oikeus yhdenvertaiseen kohteluun mm. asuinpaikan valinnassa turvataan myös perustuslain 6 §:ssä ja muussa yhdenvertaisuussääntelyssä.

Vammaisten ihmisten oikeutta valita vapaasti oma asuinpaikkansa on edistetty ja helpotettu kotikuntalain ja sosiaalihuoltolakien säännöksillä, jotka koskevat kotikunnan vaihtamista ja valintaa tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asumaan itsenäisesti, vaan tarvitsee tähän sosiaalihuollon palveluita.

Kotikuntalain pääsäännön mukaan henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu. Pääsääntö ei sovellu, jos henkilö on muussa kuin kotikunnassaan perhe- tai laitoshoidossa tai asuu siellä asumispalvelujen avulla. Tällöin henkilön kotikunta ei toisen kunnan alueella asumisesta huolimatta muutu, ellei henkilö päätä käyttää kotikuntalain 3 a §:n mukaista valintaoikeuttaan ja vaihda kotikunnakseen sitä kuntaa, jossa hän asuu pitkäaikaisesti esimerkiksi asumispalvelujen piirissä. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai että se on kestänyt yli vuoden. Kotikunnan valinnalle ei tarvitse esittää perusteluja.

Jos henkilö päättää käyttää kotikunnan valintaoikeuttaan, palveluita koskeva järjestämisvastuu siirtyy muuttopäivästä uudelle kotikunnalle (vanha sosiaalihuoltolaki 710/1982, 42 a §). Tällöin uusi kotikunta vastaa jatkossa kaikesta asiakkaan palveluita koskevasta päätöksenteosta, ml. asumisen palvelut. Vastuu kunnan päätökseen perustuvan perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen sekä niiden välttämättömien liitännäispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy kuitenkin aiemmalla kotikunnalla (sosiaalihuoltolaki 710/1982, 42 b §).

Perhe- ja laitoshoidon sekä asumispalveluiden välttämättömillä liitännäispalveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka ovat käytännössä edellytyksenä sille, että henkilö voi asua esim. tietyssä palveluasunnossa. Tällaisia palveluja ovat tapauskohtaisesti mm. sellaiset kotisairaanhoidon palvelut, päivystyspalvelut tai turvapuhelinyhteydet, joita ilman henkilö ei voi tulla toimeen palveluasunnossa (HE 101/2010 vp, s. 30). Oikeuskäytännössä (KHO 28.5.2015 T 1384) on katsottu, että päivätoiminnan kustannuksia oli pidettävä sellaisina asumispalvelukustannuksina, joista henkilön aikaisempi kotikunta vastasi, kun ko. tapauksessa kaikki kyseisen palvelukodin asukkaat kävivät päivä- ja/tai työtoiminnassa, eikä palvelukotiin ollut järjestetty henkilökuntaa kyseisinä aikoina.

Alaikäisen lapsen osalta oikeuskäytännössä on pääsääntöisesti katsottu, että lapsen kotikunta vaihtuu perheen asuinpaikan muuttuessa (esim. KHO:2012:116). Toisaalta kun alaikäinen vammainen nuori oli muuttanut itsenäistymistarkoituksessa asumispalveluiden piiriin, ja nuoren vanhempien kotikunta sen jälkeen vaihtui, ei nuoren kotikunnaksi vaihtunut vanhempien uusi kotikunta, vaikka nuori ei ollut ehtinyt tulla täysi-ikäiseksi ennen vanhempien muuttoa (KHO 11.4.2014 T 1249).

Kotikunnan vaihtaminen voi tulla ajankohtaiseksi myös niin sanotun tavallisen muuton yhteydessä, kun vammainen henkilö syystä tai toisesta haluaa muuttaa toiseen kuntaan. Uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) 60 §:n mukaan henkilö, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei esim. vammaisuutensa vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti, voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas.

Kunnan tulee tällöin välittömästi ilmoittaa hakemuksesta ja sen käsiteltäväksi ottamisesta hakijan senhetkiselle kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä tämän kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös. Hakemusta ei kuitenkaan käsitellä, jos hakija on jo tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely on vielä kesken. Tällaisessa tavanomaisessa muuttotilanteissa on tärkeää huomioida, että uusi kunta päättää palveluista, eikä vanhalla kotikunnalla ole asiassa lakiin perustuvaa vaikutusvaltaa. Tämän vuoksi muuttamista ei kannata käytännön toimin edistää, esim. vaihtaa kirjoja toisen kunnan alueella sijaitsevaan osoitteeseen, ennen kuin on selvitetty, mitä palveluita uudessa kotikunnassa olisi saatavilla.

Vuoden 2023 alusta voimaan tuleva sote-uudistus muuttaa tilannetta niin, että mikäli henkilö vaihtaa kotikuntaa sosiaalihuollon palveluiden järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen sisällä, palveluiden järjestäjätaho ei vaihdu.

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 4/2021.

Lisätietoa:

Kuntainfo 2/2011 Pitkäaikaista laitoshoitoa, asumispalveluja tai perhehoitoa tarvitsevien henkilöiden oikeus vaihtaa kotikuntaa ja asuinpaikkaa: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kuntainfo%202-2011.pdf

Sosiaalihuoltolain soveltamisopas, Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 2017:5: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirja, oikeuskäytäntöä kotikunnan määräytymisestä: https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/oikeuskaytanto/kotikunnan-maaraytyminen