Juristi vastaa: Miten vammaisen lapsen oikeus asua oman perheen kanssa turvataan?

Uusi vammaispalvelulaki edellyttää järjestämään vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen apua ja tukea, joka mahdollistaa lapsen asumisen perheensä kanssa.

Teksti on julkaistu alun perin Tukiviestissä 2/2021 ja päivitetty kauttaaltaan 6/2025.

YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artikla turvaa oikeuden itsenäiseen elämiseen ja osallisuuteen yhteisössä myös vammaisille lapsille. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on 19 artiklaa koskevassa yleiskommentissa nro 5 todennut, että lapsille 19 artiklan mukaisten oikeuksien ydin on oikeus kasvaa perheessä. Vammaisyleissopimuksen 23.3 artiklan mukaan vammaisilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus perhe-elämään. Vammaisten lasten perheineen tulee saada näiden oikeuksien toteutumiseksi riittävää ja sopivaa tukea.

Nämä oikeudet on nyt kirjattu nimenomaisesti myös kansalliseen vammaispalvelulainsäädäntöön, sillä uudessa vammaispalvelulaissa (675/2023, VPL) säädetään erikseen vammaisten lasten oikeudesta asumisen tukeen. Lasten asumisen tukea koskeva erillinen säännös täydentää VPL:n 18 §:n yleistä säännöstä asumisen tuesta.

Vammaispalvelulain soveltamisalaan kuuluvalla henkilöllä, eli henkilöllä, joka tarvitsee vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä, on oikeus saada asumisen tukea, jos hän tarvitsee apua tai tukea voidakseen hoitaa päivittäiset toimensa, eivätkä muussa laissa tarkoitetut palvelut / tukitoimet ole hänen yksilöllisen palvelutarpeensa ja etunsa kannalta sopivia ja riittäviä vastaamaan asumisen tuen tarpeisiin (vammaispalvelulaki 2 ja 18 §:t).

Vammaisella lapsella on siis oikeus saada asumisen tukea, jos hän tarvitsee apua tai tukea voidakseen hoitaa päivittäiset toimensa. Lapsen avun ja tuen tarpeita tulee tässä arvioinnissa verrata vastaavan ikäisen vammattoman lapsen avun ja tuen tarpeisiin kotona. Mikäli lapsen tarpeet eroavat vastaavan ikäisen vammattoman lapsen tarpeista, tämä on osoitus vammaispalvelujen järjestämisen tarpeesta.

Vammaispalvelulain mukaan lapsen asumisen tuen tarkoitus on turvata lapsen mahdollisuus asua kotona oman perheensä kanssa. Laki edellyttää järjestämään vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen sellaisen asumisen tuen kokonaisuuden, joka mahdollistaa lapselle hänen ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa nähden tarpeellisen hoidon ja huolenpidon, osallisuuden sekä turvallisen kasvuympäristön. Lapsen ja perheen tarvitsemia palveluita on järjestettävä tarvittaessa vuorokaudenajasta riippumatta (VPL 19.1 §).

Kun arvioidaan sitä, voisivatko yleislainsäädännön, eli käytännössä sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut olla lapsen yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta riittäviä ja sopivia vastaamaan asumisen tuen tarpeisiin, tulee ottaa huomioon, että sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) ei ylipäätään säädetä VPL:n lapsen asumisen tuen kaltaisesta palvelusta, eli nimenomaan kotiin tuotavasta, tarvittaessa ympärivuorokautisesta yksilöllisestä avun ja tuen kokonaisuudesta. Näin ollen esimerkiksi kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien lasten asumisen tuen tarpeisiin tulee vastata lähinnä vammaispalvelulain mukaisella lapsen asumisen tuella, jota voidaan täydentää sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, kuten perhetyöllä, lapsiperheen kotipalvelulla tai kotihoidolla (ks. myös HE 191/2022 vp., s. 205).

Lapsen asumisen tuki voidaan järjestää vammaispalveluna kodin ulkopuolella vain, jos lapsen ei ole mahdollista asua kotona oman perheensä kanssa lapselle ja hänen perheelleen järjestetystä yksilöllisestä avusta ja tuesta huolimatta (VPL 19.2 §). Tämä tarkoittaa, että kodin ulkopuolinen asuminen tulee vammaispalvelulain nojalla mahdolliseksi vaihtoehdoksi vasta sitten, kun lapsen asumista kotona on käytännössä yritetty tukea kaikin mahdollisin tavoin. Silloin, kun lapsen huostaanoton ja sijaishuollon edellytykset täyttyvät, eli kun puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai kun lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi päihteiden käytöllä tai rikollisella toiminnalla, lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle tehdään lastensuojelulain (417/2007, LSL) perusteella (VPL 19.2 §, LSL 40 §).

Lapsen huoltajat tekevät hakemuksen lapsen asumisen tuesta kodin ulkopuolella vammaispalvelulain nojalla. Tällöin sosiaalityöntekijä arvioi yhteistyössä huoltajien kanssa, miten lapsen asumisen tuki voidaan järjestää lapsen edun mukaisesti. Vaadittavasta monialaisesta yhteistyöstä säädetään sosiaalihuoltolain 41 §:ssä. Palveluprosessissa on oltava lapsen tarpeiden edellyttämä asiantuntemus. Päätös lapsen asumisen tuesta kodin ulkopuolella edellyttää huoltajien suostumusta ja lapsen mielipiteen selvittämistä.

Lapsen mielipiteen selvittämisessä noudatetaan, mitä erillisessä vammaispalvelulain 20 §:ssä säädetään. VPL 20 §:n mukaan asumista kodin ulkopuolella toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Viranomaisella on velvollisuus huolehtia, että käytettävissä on lapsen mielipiteen selvittämiseen soveltuvat välineet ja menetelmät. Lapselle tulee antaa tukea koko prosessin ajan.

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kyse on poikkeustapauksista. Joissain tilanteissa lapsen mielipiteen selvittäminen rasittaa kohtuuttomasti lasta tai se ei ole lapsen vamman tai sairauden vuoksi mahdollista. Lapselle ei ole sallittua antaa tietoja, jotka esimerkiksi vaarantavat hänen kehitystään. Muutoin lapsella on oikeus saada asumisen järjestämiseen liittyen tarvitsemansa tieto.

Huoltajuus ja päätösvalta lapsen asioista säilyy aina vanhemmilla, vaikka lapsen asumisen tuki järjestettäisiin vammaispalvelulain nojalla kodin ulkopuolella. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Vammaisen lapsen huoltajat voivat osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Tämä on selkeä eroavaisuus lastensuojelulain mukaiseen huostaanottoon verrattuna. Vammaispalvelulain mukainen lapsen asumisen tuki kodin ulkopuolella perustuu aina vapaaehtoisuuteen. 

Lapsen asumisen tuki kodin ulkopuolella voidaan järjestää perhehoitona tai enintään seitsemän lapsen ryhmäkodissa. Ryhmäkodin kokoa koskevasta rajoituksesta voidaan poiketa vain, jos lapsen etu sitä edellyttää.

Lapsen kodin ulkopuolella järjestettävästä asumisen tuesta perittävästä asiakasmaksusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992). Hyvinvointialue voi periä vammaisen lapsen vanhemmilta maksun lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista. Enimmäismäärä kuukaudessa on 500 euroa. Kotiin tuotava lapsen asumisen tuki on kokonaisuudessaan maksutonta. 

Lapsen kotiin järjestettävä asumisen tuki voi lapsen ja perheen yksilöllisen tilanteen perusteella käytännössä rakentua monilla eri tavoilla. Lapsen kotiin tuotavan asumisen tuen voivat muodostaa vammaispalvelulain, sosiaalihuoltolain, omaishoitolain ja terveydenhuoltolain mukaiset palvelut ja niiden yhdistelmät. Näitä palveluita ovat esimerkiksi henkilökohtainen apu tai vastaava avustamispalvelu, lyhytaikainen huolenpito vanhempien jaksamisen turvaamiseksi, heidän työntekonsa mahdollistamiseksi taikka lapsen osallisuuden turvaamiseksi, omaishoidon tuki​, lapsiperheiden kotipalvelu, kotihoito, kotisairaanhoito ja erilaiset muut tukipalvelut.​ Olennaista on, että lapsen kotona asumista turvaavat palvelut ovat VPL 19.1 §:n mukaisesti riittäviä ja lapsen ja perheen tarpeiden mukaisia.

Lapsen kotona asumisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu ja lisäksi toivomukset, mielipide ja yksilölliset tarpeet sekä tarkastella perheen tilannetta kokonaisuutena (sosiaalihuollon asiakaslaki 4 ja 10 §, SHL 4-5 §, lapsen oikeuksien sopimus 3.1 art., vammaissopimus 7.2 art.). Vammaispalvelulaki edellyttää kiinnittämään vammaisen lapsen osallisuuden tukemiseen asiakasprosessissa erityistä huomiota (VPL 3.4 §).

Olennaista on, että vammaispalvelulainsäädäntö asettaa jatkossa yksiselitteiseksi lähtökohdaksi järjestää vammaisille lapsille ja heidän perheilleen kotiin kaikki se apu ja tuki, joka turvaa myös hyvin vahvaa tukea tarvitsevien lasten oikeuden asumiseen perheidensä kanssa.

Lisätietoa: