Lakimies vastaa: Miten vammaisen lapsen asumista oman perheen kanssa tulee tukea? 

Lainsäädäntö edellyttää vammaisten lasten asumisen tukemista ensisijaisesti perheen omassa kodissa tarvittaessa hyvin vahvoilla palveluilla.

YK:n vammaissopimuksen 19 artikla turvaa elämisen itsenäisesti ja osallisuuden yhteisössä myös vammaisille lapsille. Vammaiskomitea on 19 artiklaa koskevassa yleiskommentissa nro 5 todennut, että lapsille tämän oikeuden ydin on oikeus kasvaa perheessä. Sopimuksen 23.3 artiklan mukaan vammaisilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus perhe-elämään. Vammaisten lasten perheineen tulee saada näiden oikeuksien toteutumiseksi riittävää ja sopivaa tukea.

Myös muu lainsäädäntö edellyttää vammaisten lasten asumisen tukemista tarvittaessa hyvin vahvoilla sosiaalihuollon palveluilla. Asumisen tuki järjestetään ensisijaisesti perheen omaan kotiin (sosiaalihuoltolaki (SHL) 13, 21 ja 30 §). Lapsen kotona asumisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu ja lisäksi toivomukset, mielipide ja yksilölliset tarpeet sekä tarkastella perheen tilannetta kokonaisuutena (sosiaalihuollon asiakaslaki 4 ja 10 §, SHL 4-5 §, lapsen oikeuksien sopimus 3.1 art., vammaissopimus 7.2 art.).

Vammaispalvelulaissa ei ole ikärajoja, joten vammaiselle lapselle tulee tarvittaessa tehdä palveluasumispäätös (VPL 8.2 §, vammaispalveluasetus 10 §). Omaan kotiin järjestettävä palveluasuminen toteutetaan yhdistelemällä eri palveluita lapsen ja perheen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaksi kokonaisuudeksi. Vastaava lapsen kotona asumista tukeva palvelukokonaisuus voidaan järjestää myös kehitysvammalain 2 §:n perusteella erityishuoltona.

Vahvimmillaan kotiin tuotava tuki voi olla ympärivuorokautista. Kotona asumisen tuen kokonaisuus voi sisältää esimerkiksi lyhytaikaishoitoa, jota voidaan kutsua myös tilapäishoidoksi tai uudistuvaan vammaispalvelulakiin kaavaillun mukaisesti lyhytaikaiseksi huolenpidoksi, omaishoidon tukea, kotipalvelua, asunnon muutostöitä ja henkilökohtaista apua. Kotiin lapsen vamman perusteella järjestettävät palvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia.

Kehitysvammalain (KVL, 2 § 6 ja 10 kohdat) mukainen lyhytaikaishoito on usein keskeinen palvelu tukemaan vammaisen lapsen asumista oman perheen kanssa. Jos lapsella ei ole erityishuoltoon oikeuttavaa henkiseen kehitykseen vaikuttavaa vammaa (ks. KHO:2021:7), vastaavaa palvelua voidaan järjestää harkinnanvaraisesti vammaispalvelulain 8 § 1 mom. perusteella.

Lyhytaikaishoidon tarve voi perustua esimerkiksi vanhempien työnteon mahdollistamiseen, heidän jaksamisensa tukemiseen tai lapsen itsenäistymisen tukemiseen. Erityishuollon piiriin kuuluvalla lapsella on subjektiivinen oikeus tarpeidensa mukaiseen erityishuoltoon, vaikka kunta viime kädessä päättääkin, millä palveluilla se erityishuollon tarpeisiin vastaa. Näihin tarkoituksiin sopivia palveluita voivat olla esimerkiksi lyhytaikaishoito lapsille suunnatussa toimintayksikössä tai perhekodissa, perhelomitus tai muu kotiin tuotava lyhytaikaishoito tai leiri- tai muu loma-ajan toiminta. Palvelun tulee kunnan harkintavallasta huolimatta olla lapsen ja perheen tarpeisiin nähden sopiva ja riittävä sekä lapsen edun mukainen. Lyhytaikaishoitoa tulisi järjestää laitosmuotoisena vain, kun lapsen tarpeet edellyttävät sitä.

Jos vammaisen lapsen asuminen oman perheen kanssa ei vahvoillakaan palveluilla tuettuna onnistu, hänen asumisensa voidaan järjestää vammaisille lapsille suunnatussa asumisyksikössä tai riittävän vahvasti tuetussa perhehoidossa. Lapsen vamman vuoksi tarvitsemaa kodin ulkopuolista asumista ei tule järjestää laitoksessa. Tämä olisi vastoin YK:n vammaissopimusta ja laitosasumisen lakkauttamiseen tähdännyttä Kehas-ohjelmaa.

Kun vammainen lapsi tarvitsee kodin ulkopuolista asumista, liikutaan usein vammaispalvelujen ja lastensuojelun rajapinnalla. Jos tarve asumiselle muualla kuin oman perheen kanssa perustuu lapsen vammaan, eikä esimerkiksi lapsen huolenpidon tai muiden kasvuolosuhteiden puutteisiin, palvelu tulee järjestää huostaanoton ja sijaishuollon sijasta huoltajien suostumuksella VPL:n tai KVL:n nojalla. Uudistuvaan vammaispalvelulakiin on kaavailtu lapsen asumisen tuesta omaa säännöstä, jonka perusteella asuminen näissä tilanteissa järjestettäisiin.

Lisätietoa:

  • Tukiliiton Tuki ja neuvot -sivusto (löydät tarkempaa tietoa mm. YK:n vammaissopimuksesta ja sen 19 artiklasta, vammaisen lapsen oikeuksista sekä tekstissä mainituista palveluista): https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/.
  • Löydät aikaisemmat Lakimies vastaa -tekstit tältä Tukiliiton sivulta: https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/oppaat-ja-materiaalit/lakimies-vastaa/. Teksteissä on käsitelty muun muassa lastensuojelun ja vammaispalvelujen rajapintaa, lasten kodin ulkopuolisen asumisen maksuja, lapsen edun ensisijaisuuden arviointia sekä vammaisen henkilön oikeutta valita asuinpaikkansa.
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirja (löydät tarkempaa tietoa mm. vammaislainsäädännön uudistuksesta ja tekstissä mainituista palveluista): https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja