Miten ihmisoikeuksiin voi vedota yksittäisessä vammaispalveluasiassa?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2016.

YK:n vammaisoikeussopimus on Suomessa lain tasoisena voimassa 10.6.2016 alkaen, ja Suomi on sitoutunut moniin muihinkin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Vammaissopimus on vahva ennakollisen vaikuttamisen väline niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Vammaissopimuksessa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin voidaan vedota myös yksittäisissä hallinto- ja tuomioistuinasioissa. Suomessa maatamme sitovat ihmisoikeussopimukset säännöksineen ovat siis voimassa olevaa lainsäädäntöä siinä kuin vaikkapa vammaispalvelu- tai kehitysvammalakikin. Ennen niiden saattamista valtionsisäisesti voimaan Suomen lainsäädäntö on pyritty saattamaan sopimusten mukaiseksi. Esimerkiksi vammaissopimus edellytti muutoksia mm. kotikuntalakiin, yhdenvertaisuuslakiin ja kehitysvammalain asiakkaiden perusoikeuksien rajoittamiseen liittyviin säännöksiin.

Perustuslain 22 §:ssä säädetään, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Säädettävien lakien on oltava perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia. Niiden kanssa ristiriitaista säännöstä ei saa soveltaa, ja tulkinnanvaraisessa tilanteessa säännöksiä on tulkittava perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti, eli annettava niille tulkinnalla sellainen sisältö, joka on mahdollisimman hyvin sopusoinnussa perus- ja ihmisoikeussäännösten kanssa. Velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen koskee kaikkia viranomaisia, eli myös esimerkiksi kuntien ja kuntayhtymien sosiaalitoimen viranhaltijoita. Lisäksi julkisen vallan käytön tulee perustuslain 2 §:n mukaisesti perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Näitä lakeja ovat myös maassamme lain tasoisina voimaan saatetut kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Viranhaltijat eivät siis saa tehdä niiden säännösten vastaisia hallintopäätöksiä, tai muutenkaan virkatoiminnassaan toimia niin, että nämä ihmisoikeudet eivät toteudu.

Ihmis- ja perusoikeusnäkökohtia kannattaa yksittäisessä vammaispalveluasiassa tuoda esiin jo palveluntarvetta arvioitaessa ja palveluita suunniteltaessa sekä niitä haettaessa. Vammaissopimuksesta voi löytää apua ja tukea käytännössä jokaisessa vammaispalveluasiassa.
Suomea sitovien ihmisoikeussäännösten vastaisesta hallintopäätöksestä tai ihmisoikeuksia loukkaavasta tosiasiallisesta hallintotoiminnasta voi aina tehdä muistutuksen yksikön johtavalle viranhaltijalle, jonka on annettava siihen perusteltu vastaus kohtuullisessa ajassa, lähtökohtaisesti noin kuukaudessa. Myös kanteleminen esimerkiksi aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle on mahdollista. Etenkin oikeusasiamies on usein perustellut laajasti päätöksiään myös ihmisoikeussäännöksillä. Hallinto-oikeudet, joihin valituskelpoisen hallintopäätöksen voi muutoksenhaun kautta viedä, eivät aina toistaiseksi vielä yhtä hyvin huomioi ihmisoikeussäännöksiä päätöksiään perustellessaan, mutta sielläkin niihin toki kannattaa vedota ja päätösten täytyy olla niiden mukaisia, vaikkei perusteluissa niitä nimenomaisesti huomioitaisikaan.

Monelle kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen toteutumista valvovalle elimelle on mahdollista tehdä valitus tai kantelu, kun kaikki kotimaiset valitustiet asiassa on käyty läpi. Esimerkiksi vammaissopimuksen toteutumista valvoo YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea. Jotkut näistä elimistä tosin ottavat tutkittavaksi vain pienen osan niille tehdyistä valituksista, ja valittaminen niihin on yleensä aikaa vievä ja työläs prosessi. Joskus onkin tehokkaampaa viedä sopimuksen toteutumiseen liittyviä epäkohtia elimen tietoisuuteen valtion sopimuksen toteutumiseen liittyvän raportointimenettelyn yhteydessä, esimerkiksi kansalaisjärjestöjen laatiman varjoraportin muodossa.

Ihmis- ja perusoikeuksiin vetoaminen yksittäisten asiakkaiden asioissa niin kunnallisessa hallintomenettelyssä kuin hallintotuomioistuimissa ja laillisuusvalvontaviranomaisille kanneltaessa on joka tapauksessa tärkeää, jotta saadaan vähitellen lisättyä kaikkien tietoisuutta näistä oikeuksista sekä ymmärrystä niiden tärkeydestä ja velvoittavuudesta.

Lisätietoja

 

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2016.