Terveydenhuolto

Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus käyttää ensisijaisesti yleisiä terveydenhuollon ja sairaanhoidon palveluita.

Oikeus yleisiin terveyspalveluihin

Terveydenhuoltolain mukaiset palvelut tulee järjestää kaikille kunnan tai kuntayhtymän alueen asukkaille. Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus, ja heidän lähtökohtaisesti tulisikin, käyttää ensisijaisesti yleisiä terveydenhuollon ja sairaanhoidon palveluita. Kehitysvammalaki on lainsäädännöllisesti toissijainen, joten vaikka siinä määritellään erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille järjestettäväksi erityishuoltona terveydenhuolto ja yksilöllinen hoito sekä muu huolenpito, on nämä ensisijaisesti järjestettävä yleisten palveluiden piirissä.

Periaatteessa vain silloin, kun yleiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia, palvelut tulisi saada erityishuoltona. Jos erityishuoltopiirin kuntayhtymästä löytyy esimerkiksi kehitysvammapoliklinikalta nimenomaan vammaan liittyvää erityisosaamista, jota yleisten palveluiden piirissä ei ole, vammaan liittyvä hoito on perusteltua antaa tässä yksikössä. Silloin, kun kehitysvammaisen henkilön vaiva on sen tyyppinen, että sitä voidaan osaamisen ja muiden seikkojen puolesta hoitaa yhtä hyvin yleisessä terveydenhuollossa, ovat nämä yleiset palvelut kuitenkin siis lain mukaan ensisijaisia.

Yleisten terveyspalveluiden saaminen turvataan perustuslaissa

Käytännössä kehitysvammaiset henkilöt on usein ohjattu laajemminkin erityishuoltona annetun terveydenhuollon ja sairaanhoidon piiriin. Tällainen käytäntö ei kuitenkaan muuta sitä, että myös kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus ilman vammasta johtuvaa syrjintää saada yleisiä terveyspalveluita. Selvää tämä on erityisesti tilanteissa, joissa henkilön vaivaa voidaan paremmin ja laadukkaammin hoitaa yleisen terveydenhuollon puolella. Olisi kehitysvammalain tarkoituksen vastaista, jos kehitysvammalakiin vetoamalla estettäisiin kehitysvammaisilta henkilöiltä heidän tarvitsemiensa yleisten terveyspalveluiden saanti.

Myös potilaslaki edellyttää kaikkien yhdenvertaista pääsyä tarvitsemaansa hoitoon. Henkilön pääsyä yleisen terveydenhuollon palveluiden piiriin silloin, kun ne ovat henkilölle tarpeen, edellytetään myös Suomen perustuslaissa. Perustuslain mukaan henkilöillä on oikeus välttämättömään huolenpitoon, ja julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi perustuslain yhdenvertaisuutta koskeva perusoikeussäännös kieltää syrjinnän muun muassa vammaisuuden perusteella, samoin kuin yhdenvertaisuuslaki.

On syytä huomioida myös se, että alemmanasteista lainsäädäntöä on aina tulkittava ihmis- ja perusoikeusmyönteisesti. Esimerkiksi resurssien puute ei ole pätevä peruste olla antamatta yleisessä terveydenhuollossa hoitoa sitä tarvitsevalle kehitysvammaiselle kunnan tai kuntayhtymän alueen asukkaalle. Jos kunta tai kuntayhtymä ei pysty itse järjestämään hoitoa terveydenhuoltolain edellyttämässä ajassa, sen on hankittava tarpeellinen hoito muualta.

Oikeus erityispalveluihin

Silloin kun kehitysvammaisen henkilön terveydenhoito edellyttää esimerkiksi vammaan tai sen liitännäissairauksiin liittyvää erityisosaamista vaikkapa kehitysvamman diagnosoimiseksi tai henkilön toimintakyvyn tai kuntoutuksen tarpeen arvioimiseksi, kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemiaan erityishuoltopiirin tai kunnan järjestämiä erityispalveluita sekä erikoissairaanhoitoa.

Hoitotakuu ja potilasasiamies

Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että terveydenhuollossa tulee päästä hoitoon tietyssä määräajassa siitä, kun henkilö hakeutuu terveudenhuollon palveluiden piiriin. Kiireellisessä tilanteessa potilaalla on oikeus saada hoitoa heti. Lisätietoa hoitotakuusta löytyy esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta. Sivuilla on tietoa myös potilaan oikeudesta valita hoitopaikkansa. Terveydenhuollon toimintayksikön potilasasiamiehen puoleen voi kääntyä silloin, kun henkilö on tyytymätön saamaansa hoitoon tai siihen, että hoito on evätty.

Lainsäädäntöä

Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326

Kehitysvammalaki 23.6.1977/519

Potilaslaki 17.8.1992/785

Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731

YK:n vammaissopimus, SopS 27/2016, erityisesti art. 25 terveydestä