STXBP1-enkefalopatia

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 29.9.2022

ORPHA:599373
OMIM: 612164

Avainsanat: STXBP1 encephalopathy, STXBP1 epileptic encephalopathy, STXBP1-related disorders, Early-infantile epileptic encephalopathy 4

Lyhyesti

STXBP1-kytkeytynyt enkefalopatia, lyhyesti STXBP1-enkefalopatia eli aivosairaus, on hermoston kehityshäiriö. Sen oirekuvaan kuuluu kehitysviiveitä ja usein epilepsia, ja siksi STXBP1-enkefalopatia voidaan luokitella myös epileptiseksi enkefalopatiaksi. Kehitysviiveiden ja usein varhaisessa vaiheessa alkavan epilepsian lisäksi STXBP1-enkefalopatiassa ilmenee kehitysvamma ja erilaisia liikehäiriöitä lapsen kasvun myötä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilla henkilöiltä, joilla on STXBP1-enkefalopatia. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita tässä kuvauksessa ei ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kuvaa varhaislapsuudessa tai pian sen jälkeen ilmeneviä epileptisiä enkefalopatioita seuraavasti; Varhaislapsuudessa ilmenevät epileptiset enkefalopatiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäisinä oireina on vastasyntyneenä tai varhaislapsuudessa alkava epilepsia. Epileptisiin enkefalopatioihin liittyy usein kehitysviiveitä silloinkin, jos epilepsia onnistutaan hillitsemään lääkkein. Aikaisemmin epileptisiä enkefalopatioita luokiteltiin oirekuvan perusteella, mutta nykyään yhä useammin oireiden aiheuttajaksi löytyy mutaatio jossakin tietyssä geenissä. Geenien nimen perusteella luokiteltuja epileptisia enkefalopatioita tunnetaan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, on mahdollista, että geenimuutos aiheuttaakin useampia toisistaan poikkeavia oireistoja. Tästä johtuu, että oireyhtymän kirjo ja oireiden vaikeusaste voivat poiketa henkilöstä toiseen.

STXBP1-enkefalopatiassa noin kahdeksalla kymmenestä ilmenee epilepsia (85 %). Epilepsia kehittyy usein ensimmäisen elinvuoden aikana, ja voi tuolloin olla oireyhtymän ainut oire. STXBP1-enkefalopatiassa epilepsian ensioireet voivat kuitenkin ilmetä myös varhaislapsuuden jälkeen, nuoruudessa (vaihteluväli päivän vanhasta lapsesta 13-ikävuoteen). Epilepsiakohtaukset voivat olla monentyyppistä. Epilepsialääkitys tuo helpotuksen noin seitsemälle potilaalle kymmenestä (75 %). Kolmannes (n. 30 %) saavuttaa kohtauksettottomuuden lapsuudessa. Joillakin epilepsia jatkuu läpi elämän.

STXBP1-enkefalopatian ensioireina on usein kehitysviive. Hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja varhaislapsuudessa ilmenevät liikehäiriöt voivat häiritä motoristen eli liikkeiden perushallintaan liittyvien taitojen oppimista. Lisäksi pään kannattelukyky voi olla heikkoa, ja ryömiminen tai kyljelle kääntyminen opitaan tavanomaista myöhemmin. Kävelytaidon oppii alle puolet, ja ne, jotka oppivat kävelemään, saavuttavat taidon useimmiten vuosia tavanomaista myöhemmin. STXBP1-enkefalopatiassa ilmeneviä liikehäiriöitä voivat olla mm. ataksia eli tahdonalaisten lihasten koordinaatiohäiriö, spastisuus eli lisääntynyt lihasjänteys, dystonia eli lihasjäntevyyden muutoksia käsittävät liikehäiriöt, vapina sekä dyskinesia eli pakkoliikkeet.

Vain pieni joukko, yksi kymmenestä (10 %) osaa käyttää enemmän kuin kahta tai kolmea sanaa. Lapset kuitenkin pystyvät ilmaisemaan itseään vaihtoehtoisin keinoin, kuten elein ja äännähtelyin. Kehitysvammaisuuden taso on useimmiten vaikea tai syvä.

Käyttäytymispiirteisiin voivat vaikuttaa epilepsia ja epilepsialääkitys. Joillakin voi ilmetä myös autismikirjon häiriö tai sen kaltaisia oireita.
Kolmen ikävuoden jälkeen uudet neurologiset oireet ovat harvinaisia.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymä johtuu STXBP1 (Syntaxin binding protein 1) -geenin mutaatiosta kromosomissa 9 (9q34.1). Patogeenisiä eli oireita aiheuttavia mutaatiotyyppejä tunnetaan useita. STXBP1-geenistä valmistetaan proteiinia, joka osallistuu hermoston välittäjäaineiden vapautumiseen hermosoluista ja sitä kautta hermosolujen väliseen viestinvälitykseen. STXBP1-geenin mutaatio johtaa riittämättömään määrään ”syntaxinia sitovaa proteiinia”, josta seuraa oireyhtymässä ilmenevät oireet, kuten kehitysviive, epilepsia, liikehäiriöt ja kehitysvammaisuus.

STXBP1-enkefalopatian syntyyn vaaditaan vain yksi STXBP1-geenin mutaatio. Teoriassa oireyhtymän aiheuttava mutaatio periytyy siis autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. On kuitenkin harvinaista että henkilö, jolla on STXBP1-enkefalopatia, saisi omia jälkeläisiä. STXBP1-geenin mutaatio on siis useimmiten syntynyt sattumalta ja seurausta täysin uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. De novo-mutaatiot saavat alkunsa sukusolujen, siittiön tai munasolun, kehityksen aikana tai pian hedelmöityksen jälkeen. Mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheen vanhemmilla on noin prosentin luokkaa (1 %).

Vaikka vanhemmat todettaisiin verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisiksi STXBP1-mutaation suhteen, tutkimustuloksen perusteella ei voida kuitenkaan poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi on harvinainen ilmiö, jossa osassa vanhemman sukusoluja on STXBP1-mutaatio ja osassa ei. Tämä nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on STXBP1-enkefalopatia. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaiksimi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen mahdollisen seuraavan raskauden alkua. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyysneuvojan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

STXBP1-enkefalopatian yleisyydeksi on arvioitu 1:30 000. Oireyhtymää ilmenee yhtä paljon pojilla ja tytöillä kuin myös eri kansallisuuksissa. Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 280 potilasta, joilla on STXBP1-enkefalopatia.
Lukumäärätietoa suomalaisista, joilla oireyhtymä on, ei ole saatavilla. Harvinaiskeskus Norion vertaistukirekisteristä voi kuitenkin halutessaan tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

STXBP1-enkefalopatiat ovat haastavia diagnosoida. Pelkän oirekuvan perusteella tälle epileptiselle enkefalopatialle ei voida asettaa diagnoosia. Esimerkiksi STXBP1-geenimutaatio voi liittyä myös Westin ja Ohtaharan oireyhtymiin, vaikka oirekuva on erilainen. Lisäksi STXBP1-mutaatioon liittyvällä epileptisellä enkefalopatialla voi olla yhteisiä piirteitä Dravet’n ja Lennox Gastaut’n oireyhtymien kanssa. EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä havaitaan usein epilepsialle tyypillisiä muutoksia. Aivojen magneettitutkimuksessa voidaan nähdä tai poissulkea aivojen mahdolliset rakennepoikkeavuudet. STXBP1-enkefalopatiassa aivojen rakennepoikkeavuudet ovat kuitenkin harvinaisia.

Diagnoosi asetetaan oireiden ja oireisiin sopivan geenitutkimustuloksen avulla. Potilaan perimää voidaan tutkia mm. geenipaneelitutkimuksin tai eksomisekvensoinnin avulla, jossa perimän kaikkien tunnettujen geenien sekvenssit tutkitaan. Tutkimukset tehdään tutkivan verinäytteestä.

STXBP1-enkefalopatioille ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sen aiheuttamia yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä ja perustuu kunkin potilaan henkilökohtaisiin oireisiin. Hoito on moniammatillista ja käsittää eri erikoislääketieteen aloja. Epilepsia voi olla hankalahoitoinen, eikä välttämättä yksi epilepsia lääke pysty pitämään epilepsiaoireita kurissa. Jos epilepsialääkitys ei tuo riittävää kohtaustasapainoa, epilepsiaa voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi ketogeenisen ruokavalion tai vagushermostimulaattorin avulla lääkärin harkinnan mukaan. Toiminta-, fysio- ja puheterapioista on hyötyä, ja lapsi tarvitsee elinikäistä tukea oppiakseen uusia asioita. Psykososiaalinen tuki auttaa perhettä.

Ennuste

Eliniänodotteesta ei ole tietoja, koska tämä epileptinen enkefalopatia on vasta hiljattain tunnistettu ja siitä on kertynyt vasta suhteellisen vähän tietoa.

Historia

Ensimmäinen julkaisu STXBP1-geenistä ja sen tehtävistä ilmestyi vuonna 2008. Tuolloin geenin mutaatio yhdistettiin Ohtaharan oireyhtymään. Myöhemmin STXBP1-geenin mutaatioita löydettiin lisää ihmisillä, joiden oirekuvat poikkesivat kuitenkin Ohtaharan oireyhtymästä. STXBP1-geenimuutoksista käytetään usein mm. nimitystä STXBP1-kytkeytyneet oireyhtymät.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus-sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

STXBP1 Foundation 

STXBP1 Center Amsterdam
STXBP1 Center Amsterdam: information for patients
STXBP1 Center Amsterdam: information for clinicians

EpiCare: a European Reference Network (ERN) for rare and complex epilepsies
EpiCare: Patient leaflets and journeys

Facebookista löytyy hakusanalla ”STXBP1” useita englanninkielisiä ja yksi suomenkielinen FB-keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. STXBP1 Finland in suljettu keskusteluryhmä, jonka jäseneksi pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Unique: Disorders of STXBP1
National Organization for Rare Disorders (NORD): STXBP1 Disorders

MedlinePlus: STXBP1 encephalopathy
MedlinePlus: STXBP1 gene

Lähteet

Orphanet: STXBP1-Related enchephalopathy
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Developmental and epileptic enchelopathy 4; DEE4
ja Syntaxin-Binding Protein 1; STXBP1 

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 6.5.2022.