Hurlerin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.1.2022

ORPHA:93473
ICD-10: E76.0
OMIM: 607014

Avainsanat: Mukopolysakkaridoosi tyyppi 1H, MPS1H, Mucopolysaccharidosis type 1H

Lyhyesti

Hurlerin oireyhtymä on etenevä lysosomaalinen kertymäsairaus ja se kuuluu myös mukopolysakkaridoosien (MPS) tautiperheeseen. Hurlerin oireyhtymää kuvaavat kasvojen epämuodostumat ja hydrokefalia eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriö, älyllisten toimintojen heikkeneminen, näkö- ja kuulopulmat, luusto- ja nivelvaivat, lyhyt pituuskasvu, sydänviat, hengitysvaikeudet sekä suurentunut maksa ja perna. Monet oireista ovat eteneviä.

Oireet ja löydökset

Ensimmäisen elinvuodesta puolitoistavuotiaaksi saakka lapsilla, joilla Hurlerin oireyhtymä esiintyy vaikeana, kasvojen piirteet muuttuvat karkeiksi, pää on suurikokoinen (makrokefalia) ja ihoon ilmaantuu tavallista enemmän karvoitusta. Kehitysviiveitä havaitaan 12-24 kuukauden iässä puheessa ja usein myös hienomotoriikassa. Myös aistit, kuten kuulo- ja näköaisti, heikkenevät. Lapsilla on poikkeavan suuret maksa ja perna.

Lapsen ollessa noin kahden vuoden ikäinen, hänelle voi kehittyä esimerkiksi hydrokefalia ja kognitiiviset taidot saattavat heiketä. Kasvu voi viivästyä tai olla puutteellista. Monien pituuskasvu jää normaalijakaumasta. Oireyhtymään liittyy luusto- ja nivelpulmia, jotka ovat ilmenevät mm. nivelten jäykistyminä, skolioosina eli selkärangan sivuttaisena vinoumana, rannekanavaoireyhtymänä sekä selkärangan kasaan painumisena. Nämä rakennepoikkeavuudet voivat vaikeuttaa mm. liikkumista.

Suuri kieli ja suurentuneet suun imukudokset voivat aiheuttaa hengitystieongelmia. Uniapnea eli yölliset hengityskatkokset ovat tavallisia. Lisäksi lapsella saatetaan todeta etenevä sydänlihassairaus sydämen läppävikoineen. Silmän sarveiskalvo saattaa samentua jo kolmesta ikävuodesta alkaen ja myös muita silmäoireita, kuten glaukoomaa eli silmänpainetautia ja verkkokalvon rappeumaa, voi ilmetä. Silmäoireet voivat johtaa mm. heikentyneeseen hämäränäköön ja johtaa lopulta sokeutumiseen. Toistuvat välikorvatulehdukset ovat tyypillisiä ja ne voivat osaltaan edistää kuuloaistin heikkenemistä. Erilaiset tyrät ovat mahdollisia.

Lievissä Hurlerin oireyhtymätapauksissa oireet ilmaantuvat ja etenevät myöhemmin kuin vaikeissa oireyhtymätapauksissa. Suurin ero on, ettei lievissä Hurlerin oireyhtymätapauksissa ilmene älyllisen kehityksen viivettä varhaislapsuudessa, eivätkä henkiset taidot heikkene lapsen vanhetessa. Oppimisvaikeuksia voi kuitenkin esiintyä.

Syy ja perinnöllisyys

Hurlerin taudin aiheuttaa mutaatio IDUA-nimisessä geenissä kromosomissa 4 (4p16.3). Geeni ilmentää alfa-L-iduronidaasi-entsyymiä, joka hajottaa dermataani- ja heparaanisulfaattia lysosomi-nimisissä soluelimissä. Geenimutaation seurauksesta nämä glukosaminoglykaanit tai mukopolysakkaridit kertyvät eri kudoksiin ja vaurioittavat niitä.

Hurlerin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireettomia geenimuutoksen kantajia. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat kantajia, jokaisen seuraavan raskauden kohdalla lapsen todennäköisyys periä oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot molemmilta vanhemmiltaan on 25 %. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Euroopassa oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1:200 000.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymää ei ole helppo diagnosoida, sillä ensimmäiset kliiniset oireet eivät ole spesifisiä vain Hurlerin oireyhtymälle. Heparaani- ja dermataanisulfaattia erittyy runsaasti virtsaan, mitä voidaan käyttää diagnostisena merkkinä. Veren valkosoluista ja fibroblasteista eli sidekudossoluista tehty entsyymipuutoksen todentaminen ja geenitutkimus varmentavat tai poissulkevat diagnoosin.

Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan hoitaa moniammatillisen osaamisen turvin. Hematopoieettisten kantasolujen siirtoa voidaan kokeilla potilaille, jotka saavat oikean diagnoosin ennen 2,5 ikävuotta. Varhain aloitettu kantasolusiirto voi pidentää elinikää, säilyttää hermoston toimintoja ja lievittää joitakin somaattisia oireita. Entsyymikorvaushoitoa voidaan kokeilla kaikille potilaille. Usein entsyymikorvaushoito lievittää ei-hermostollisia oireita. Kirurgiaa voidaan käyttää erilaisten tyrien korjaamiseksi ja mm. sydänterveyden edistämiseen. Lääkkeellinen kivunlievitys, näkö- ja kuuloaistien sekä ruuansulatuselimistön toiminnan tukeminen sekä toiminta- ja puheterapia ovat tärkeä osa Hurlerin oireyhtymän oireidenmukaista hoitoa. Etenkin kognitiivisissa taidoissa tapahtuu nopeaa taantumaa ilman siihen soveltuvia tukitoimia. Halutessaan perhe voi saada perinnöllisyysneuvontaa.

Ennuste

Oireyhtymän ennuste vaihtelee yksilöstä toiseen. Lievissä oireyhtymätapauksissa elinikä voi olla lähes normaali, mutta se voi myös rajoittua ensimmäiselle kymmenennelle ikävuodelle, teini-ikään tai 20-vuoden tienoille vakavien hengitysvaikeuksien ja sydänkomplikaatioiden vuoksi. Eliniän odote siis vaihtelee yksilöllisesti huomattavasti.

Historia

Saksalainen lastenlääkäri Gertrud Hurler kuvasi oireyhtymän oireita potilaassaan vuonna 1919. Kaksi vuotta aikaisemmin vastaavanlaisia oireita oli kuvannut Charles A. Hunter. Hurlerin oireyhtymästä käytetään myös nimitystä Mukopolysakkaridoosi IH (MPS1H) ja Hunterin oireyhtymästä nimeä MPS II. Vuonna 1962 Scheie kuvasi lievemmän mukopolysakkaridoosin, Scheien oireyhtymän.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Invalidiliiton Harvinais-yksikkö

Facebookista löytyy hakusanalla ”Hurler Syndrome support group” ja MPS hurlers Syndrome” keskusteluryhmät niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Hurlerin syndrooma
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Hurler syndrome

Lähteet

Orphanet: Hurler syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Hurler syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2017.