Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.1.2022

ORPHA:818
ICD-10: Q87.1
OMIM: 270400

Avainsanat: 7-dehydrokolesterolireduktaasi-entsyymin puutos, RSH-oireyhtymä, SLO-syndrooma (SLOS), Smith-Lemli-Opitz syndrome (SLOS)

Lyhyesti

Oireyhtymälle ovat tyypillistä ennen syntymää ja syntymän jälkeen todettavat kasvuviiveet, keskivaikea tai vaikea älyllinen kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet sekä käytöshäiriöt, joihin lukeutuvat mm. autistiset piirteet, ylivilkkaus, itseään vahingoittavat käyttäytyminen sekä unihäiriöt. Monet tarvitsevat vain hyvin vähän unta vuorokaudessa ja selviävät muutamien tuntien yöunella. Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä saatetaan diagnosoida vasta myöhemmin lapsuudessa tai jopa aikuisuudessa, kun kyseessä ovat lievemmät oireet.

Oireet ja löydökset

Aivojen rakenteellisiin poikkeavuuksiin lukeutuvat mm. aivokurkiaisen hypoplasia eli vajaakehittyminen tai aivokurkiaisen  täydellinen puuttuminen, hermosolujen myelinisaation häiriöt, holoprosenkefalia eli etuaivojen jakautumishäiriö (5 % tapauksista), mikrokefalia (80 %:lla tapauksista) sekä Dandy-Walkerin epämuodostuma.

Oireyhtymässä voi ilmetä kehitysvammaisuutta, uni- ja käytöshäiriöitä.

Yleisiä kasvonpiirteitä ovat mm. pienileukaisuus ja nenän rakenteen poikkeavuudet. Oireyhtymään voi myös liittyä toisen tai molempien silmien ptosis eli silmän yläluomen roikkuminen tai proptosis tai toiselta nimeltään eksoftalmus eli silmän ulospullistuma. Kolmasosalla tapauksista todetaan huuli-suulakihalkio. Monisormisuus tai -varpaisuus tai yhteen kasvaneet sormet ja varpaat (95 % tapauksista) ovat yleisiä.

Miessukupuolella löydetään sukupuolielinten rakenteellisia poikkeavuuksia (70 %:lla tapauksista). Tytöillä/naisilla sukupuolielinten poikkeavuuksia löydetään harvemmin.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymässä sydän- ja verenkiertoelimet voivat olla epätavanomaisesti kehittyneet. Ruuansulatuselimistön poikkeamat ovat suhteellisen yleisiä ja ne voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, refluksia eli ruokasulan takaisinvirtausta mahalaukusta ruokatorveen, Hirschprungin taudinsekä pylorisen stenoosin eli ruokasulan vaikeuden siirtyä mahalaukusta suolistoon. Lisäksi suolistosta voi puuttua autonomisia hermosolmuja (suolen aganglionoosi), jotka normaalisti stimuloisivat ruokasulan etenemistä kohti peräaukkoa. Aganglionoosi voi aiheuttaa mm. ummetusta, vatsakipuja, turvotusta, oksentelua ja joskus ripulia (vrt. Hirschprungin tauti). Hypotonia eli alentunut lihasjänteys on yleistä ja se voi vaikeuttaa syömisen lisäksi mm. liikkumisen opettelua.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymään voi liittyä myös silmäpulmia, kuten glaukooma eli silmänpainetauti, karsastus, silmävärve, iiriskolobooma eli silmän värikalvon kehityshäiriö ja näköhermon surkastuma. Myös kuulopulmat voivat olla mahdollisia. Esimerkiksi joillakin on todettu toistuvia välikorvatulehduksia ja sensorineuraalista kuulovikaa eli sisäkorvan poikkeavasta rakenteesta ja/tai toiminnasta johtuvaa kuulon alenemaa tai kuuroutta.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymässä ilmenee valoherkkyyttä, joka näyttää olevan UVA-säteilyn välittämää. Monet henkilöistä, joilla on Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, eivät pysty olemaan auringonvalossa ilman UVA- ja UVB-säteilyltä suojaavaa suojavaatetusta.

Syy ja perinnöllisyys

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä johtuu mutaatiosta DHCR7-geenissä kromosomissa 11 (11q13.4). Geenimutaatio johtaa 7-dehydrokolesterolireduktaasi-entsyymin toiminnan puuttumiseen tai heikentyneeseen aktiivisuuteen. Toimiessaan normaalisti entsyymi muuttaa 7-dehydrokolesterolia kolesteroliksi. Kolesterolia tarvitaan mm. solujen solukalvoissa, hermosolujen myeliinitupissa, steroidihormonien, kuten kortisolin, testosteronin ja aldosteronin biosynteesissä sekä ruuansulatuksessa toimivien sappisuolojen valmistuksessa.

Geenimutaatio periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Oireyhtymä on yleinen Keski- ja Pohjois-Euroopassa, jossa sen esiintyvyydeksi arvioidaan yksi tapaus 20 000- 40 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1:20 000-1:40 000).

Diagnoosi ja hoito

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän diagnosointi perustuu potilaan oireisiin, kohonneen 7-dehydrokolesterolin pitoisuuden mittaamiseen verestä tai kudoksista sekä geenitutkimuksiin. Geenitestin positiivinen tulos varmistaa diagnoosin 96 %:ssa tapauksista.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. lathosteroloosi, desmosteroloosi, Dubowitzin oireyhtymä, Cornelia De Langen oireyhtymä, Noonanin oireyhtymä, Pallister-Hallin oireyhtymä, Trisomia 13 ja Trisomia 18 ja pseudotrisomia 13.

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän hoito on oireiden mukaista. Yleensä potilaille annetaan kolesterolilisää ravintoon. Kirurgiset toimenpiteet ovat mahdollisia lukuisten rakennepoikkeavuuksien ja/tai toimintahäiriöiden korjaamiseksi. Kuulo- ja näköpulmien hoito mahdollisuuksien mukaan on tärkeää. Varhain aloitetusta puhe-, toiminta- ja fysioterapiasta on monille hyötyä. Terveyden jatkuva seuranta on tärkeää.

Ennuste

Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän ennuste riippuu oireiden vaikeusasteesta ja rakennepoikkeavuuksien luonteesta. Vaikeimmat tapaukset, joissa elimistö tuottaa vähän tai ei ollenkaan kolesterolia (kolesterolia alle 10 mg/dl), johtavat usein jo muutamassa kuukaudessa lapsen kuolemaan. Myös sydämen ja aivojen rakennemuutokset voivat aiheuttaa ennenaikaisen menehtymisen. Osa henkilöistä, joilla on Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, elävät aikuisiksi. Lievissä oireyhtymätapauksissa työskentely ja asuminen voivat onnistua mm. ryhmäkodeissa. Hyvä hoitotasapaino ja lievä oirekuva voivat mahdollistaa tavanomaisen kestoisen eliniän.

Historia

Oireyhtymä on saanut nimensä kolmen lääkärin mukaan: amerikkalaisen lastenlääkäri David Weyhe Smithin, belgialaisen Luc Lemlin ja saksalais-amerikkalaisen John Marius Opitzin mukaan, jotka ensimmäisinä kuvasivat Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymän 1960-luvulla.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Duodecim Terveyskirjasto: Smith-Lemli-Opitzin syndrooma
Socialstyrelsen: Smith-Lemli-Opitz syndrom
MedlinePlus: Smith-Lemli-Opitz syndrome
Smith-Lemli-Opitz/RSH Foundation

Lähteet

Orphanet: Smith-Lemli-Opitz syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Smith-Lemli-Opitz syndrome, SLOS
GeneReviews: Smith-Lemli-Opitz Syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.