Dubowitzin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.12.2021

ORPHA:235
ICD-10: Q87.1
OMIM: 223370

Avainsanat: Dubowitz syndrome

Lyhyesti

Dubowitzin oireyhtymä on harvinainen ja geneettinen oireyhtymä, johon liittyy jo kohdusta alkava poikkeava kehitys. Oireita on lukuisia ja ne vaihtelevat suuresti yksilöstä toiseen. Tyypillisinä piirteinä voidaan kuitenkin pitää jo ennen syntymää alkavaa kasvuviivettä, mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä, tiettyjä kasvonpiirteitä, yleensä lievänä esiintyvää kehitysvammaisuutta sekä useiden eri elinjärjestelmien poikkeavuuksia. Puolella oireyhtymätapauksista todetaan myös ekseemaa eli tulehduksellista ja kutiavaa ihottumaa. Lapsilla toistuvat infektiot ovat yleisiä.

Oireet ja löydökset

Dubowitzin oireyhtymän tunnusmerkkejä voi löytyä jo raskaudenaikaisessa ultraäänitutkimuksessa tai heti syntymän jälkeen. Vastasyntyneillä on alhainen syntymäpaino, he ovat pienikokoisia ja heillä on pieni päänympärys. Tyypillisiin kasvonpiirteisiin lukeutuvat mm. kapea kolmionmuotoinen pää, korkea tai viisto otsa ja matala silmäluopan yläpuolella oleva otsaluun kohouma (subraorbital ridge). Oireina on kuvattu myös kraniosynostoosia eli kallon saumojen ennenaikaista sulkeutumista. Hiukset ja kulmakarvat voivat olla harvat tai puuttua kokonaan.

Dubowitzin oireyhtymän varsin yleisiin kasvonpiirteisiin kuuluvat myös leveä ja matala nenänselkä, epänormaalin muotoiset korvat ja suu, pieni alaleuka ja erityyppiset suulakihalkioit, kuten limakalvonalainen suulakihalkio eli piilosuulakihalkio (44 % tapauksista). Suulakihalkiot voivat hankaloittaa syömistä ja viivästyttää puheen oppimista.

Silmissä on havaittavissa blefarofimoosi eli luomiraon ahtaus, lyhyet silmäluomiraot ja ptosis eli riippuluomet, jossa silmäluomi tai -luomet eivät nouse tavanomaiseen korkeuteensa silmää avatessa. Lisäksi silmät sijaitsevat usein etäällä toisistaan ja silmän kulmapoimu peittää silmän sisäkulman. Oireyhtymässä voi esiintyä karsastusta ja kaukotaitteisuutta. Karsastus voi häiritä syvyysnäköä ja hahmottamista ja hankaloittaa siten liikkumista.

Dubowitzin oireyhtymässä ekseema eli tulehduksellinen ja kutiava ihottuma todetaan 50 %:lla. Ekseema voi olla akuutti tai krooninen, ja sitä esiintyy etenkin kasvoissa ja polvitaipeessa. Ihottuman oireet helpottuvat usein iänmyötä.

Luuston epämuodostumiin lukeutuvat mm. lyhytkasvuisuus (80 %) ja viivästynyt luustoikä. Kasvuviive voidaan todeta jo ennen syntymää ja se jatkuu myös syntymän jälkeen. Kasvuviive heijastuu lapsen päänympäryksen, painon ja pituuden kehittymiseen. Selkärangassa, ristiluun seudulla, voi olla kuoppa (sacral dimple) ja selkäranka voi olla sivuttain vinoutunut (skolioosi). Lisäksi kylkiluita voi puuttua ja nikamat voivat olla fuusioituneet eli yhteensulautuneet. Käsien ja jalkojen poikkeavuuksiin lukeutuvat mm. viidennen sormen eli pikkurillin vinosormisuus tai käyryys sekä toisen ja kolmannen sormen/varpaan yhdyssormisuus ja/tai -varpaisuus. Käsissä voi olla dorsifleksio, jossa kämmen koukistuu kämmenselän puolelle. Jalkojen poikkeavuuksina voivat olla myös esimerkiksi pes planus eli jalkaterän matala jalkaholvi sekä kampurajalat, jossa jalkaterä, jalkapohja ja nilkka ovat kolmiulotteisessa virheasennossa. Jalkaterässä voi ilmetä myös plantaarifleksio eli jalkaterän yläkoukistus ja erilaisia muita rakennepoikkeavuuksia, jotka voivat muuttaa jalan asentoa, muotoa tai tavanomaista sijaintia.

Dubowitzin oireyhtymään voi liittyä synnynnäistä hampaattomuutta tai hampaita on tavallista vähemmän ja ne voivat olla kääntyneet tavanomaisesta poiketen. Joillakin henkilöillä hammasrivit voivat olla ahtaat. Lapsilla hampaiden puhkeaminen tapahtuu usein tavallista myöhemmin.

Hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä todetaan noin 40 %:lla.

Puheääni on usein korkea tai karkea ja artikulointi voi olla vaikeaa. Äänen muodostamisen vaikeudet voivat viivästyttää puheen tuottamista. Mitä aikaisemmin puheentuottamisen vaikeuksien syy löydetään, sitä paremmin voidaan ehkäistä puheen ja kielellisten taitojen kehitysviiveitä.

Dubowitzin oireyhtymässä voi ilmetä oppimis- ja muistiongelmia sekä puutteita päättelykyvyssä. Mahdollinen kehitysvamma on usein lievä tai keskivaikea. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin mainintoja sekä vaikeasta kehitysvammasta että täysin tavanomaisesta älykkyydestä. Oireyhtymän yksilökohtaiset erot ovat siis suuria.

Käyttäytymispiirteisiin lukeutuvat mm. ylivilkkaus ja heikko keskittymiskyky (67 %), impulsiivisuus, autismikirjon häiriö tai autistiset piirteet, ujous ja univaikeudet. Monet karttavat väenpaljoutta. Oireyhtymään voi liittyä yökastelua ja syömisongelmia. Syömispulmat voivat ilmetä mm. ruuasta kieltäytymisenä, oksenteluna ja/tai pulautteluina. Joissakin tapauksissa syömisvaikeuksien perimmäinen syy on ruuansulatusjärjestelmässä tai ruokatorvessa.

Lapsilla suurimmat oireyhtymään liittyvät pulmat ovat seurausta puolustusjärjestelmän poikkeavasta toiminnasta. Tällöin todetaan toistuvia infektioita, astmaa, allergiaa ja kohonnutta riskiä sairastua tiettyihin syöpiin, kuten akuuttiin lymfoplastiseen leukemiaan tai neuroblastoomaan. Oireyhtymään voi liittyä myös hematologisia eli vereen liittyviä löydöksiä, kuten aplastinen anemia, jossa luuydin tuottaa niukasti verisoluja (< 6 %), tai heikkoa vasta-aineiden tuotantoa. Oireyhtymässä havaittu kromosomaalinen epävakaus eli alttius kromosomimuutoksille. Tämä voi olla taustasyynä puolustusjärjestelmän toimintahäiriöihin.

Dubowitzin oireyhtymään voi liittyä ongelmia myös useissa muissa elinjärjestelmissä. Näitä ovat mm. poikkeavuudet ruuansulatuskanavassa sekä virtsa- ja sukupuolielimissä. Refluksitauti, oksentaminen, krooninen ripuli ja/tai ummetus voivat olla mahdollisia. Miessukupuolella voi olla piilokivekset ja/tai virtsaputki voi sijaita poikkeavasti peniksen alapuolella. Myös naissukupuolella on todettu virtsa- ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuuksia. Sydän ja verisuonten synnynnäiset rakennemuutokset ovat harvinaisia.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän syy ei ole selvillä. Ainakin kaksi geeniä voi olla yhteydessä oireyhtymän syntyyn. Nämä geenit ovat nimeltään NSUN2 ja LIG4. Lisäksi viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että osalla Dubowitzin oireyhtymän potilaista on kromosomeissaan mikrodeleetioita tai -dublikaatioita, joka voi olla merkkinä kromosomien epävakaudesta.

Oireyhtymän ajatellaan periytyvän autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa tavallisesti sitä, että lapsi on perinyt molemmilta oireettomilta vanhemmiltaan Dubowitzin oireyhtymään johtaneet perimänmuutokset. Jos molemmat vanhemmat kantavat Dubowitzin oireyhtymää aiheuttavaa perimänmuutosta, he voivat 25 %:n todennäköisyydellä saada lapsen, jolla tämä oireyhtymä on. Toisaalta 25 %:n todennäköisyydellä lapsi ei peri oireyhtymään johtavaa perimänmuutosta vanhemmiltaan. Lapsesta voi tulla perimänmuutoksen kantaja 50 %:n todennäköisyydellä. Nämä periytymistodennäköisyydet pysyvät samana raskaudesta toiseen.

Perhe, jossa on Dubowitzin oireyhtymää, voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Dubowitzin oireyhtymää esiintyy kaikissa etnisissä kansanryhmissä ja se on yhtä yleinen sekä mies- että naissukupuolella. Euroopassa oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1: 500 000. Maailmalla tunnetaan noin 200 henkilöä, joilla on Dubowitzin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kasvonpiirteisiin, kasvukäyrään ja muihin oireyhtymälle tyypillisiin löydöksiin. Yleensä diagnoosiin päästään jo varhaislapsuudessa. Diagnoosin asettaminen on haastavaa, sillä Dubowitzin oireyhtymällä on monia yhteneväisyyksiä muiden oireyhtymien ja kliinisien kokonaisuuksien kanssa. Lisäksi yksilölliset erot eri potilaiden välillä ovat suuria ja oireyhtymä on harvinainen. Diagnoosi perustuu pääasiassa kliiniseen diagnoosiin, ja perimän tutkimustulokset voivat antaa tukea diagnoosin asettamiselle.

Erotusdiagnoosissa on huomioitava mm. FAS (fetal alcohol syndrome – sikiön alkoholioireyhtymä), Bloomin oireyhtymä, Seckelin oireyhtymä ja LIG4-oireyhtymä, ektodermaaliset dysplasiat ja Fanconin anemia.

Dubowitzin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista ja tarvitsee mm. hammas-, silmä-, korva- ja ihotautilääkäreiden sekä ortopedien erikoisosaamista. Ekseema ja toistuvat infektiot vaativat  hoitoa. Kasvun kehittymistä, hampaiden terveyttä ja verenkuvaa on seurattava säännöllisesti. Kirurgiset toimenpiteillä voidaan tarvittaessa korjata mm. sydän- ja verisuonien, kasvojen, raajojen sekä virtsa- ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuuksia. Pahanlaatuisten kasvainten mahdollista ilmenemistä on seurattava säännöllisesti. Puhe-, toiminta- ja fysioterapia ovat hyödyllisiä. Perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniänodote vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen oireiden vaikeusasteen ja synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien vuoksi. Pitkäaikaisennustetta on vaikea antaa, koska lääketieteelliset tiedot ovat niukkoja oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi. Osa pystyy elämään itsenäisesti ja osallistumaan esimerkiksi järjestettyyn päivätyötoimintaan.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä englantilainen lääkäri Victor Dubowitz vuonna 1965.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Dubowitz Syndrome Family Support Network

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): Dubowitz syndrome

Lähteet

Orphanet: Dubowitz syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Dubowitz syndrome

Rebekah S. Huber, Daniel Houlihan ja Kevin Filter. Dubowitz Syndrome: A Review and Implications for Cognitive, Behavioral, and Psychological Features. Journal of Clinical Medicine Research. 2011; Vol 3: 147-155. DOI: 10.4021/jocmr581w

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norio 19.2.2019.