Pitt-Hopkinsin oireyhtymä

Pitt-Hopkinsin oireyhtymän oireet ilmenevät monissa eri elimissä. Kognitiiviset kyvyt ovat usein paremmat kuin mitä yleensä ajatellaan tai kirjallisuudessa kuvataan. Suurin osa henkilöistä eivät kykene puhumaan, mutta he ymmärtävät puhetta ja kommunikoivat elein, muutamin sanoin tai lyhyin lausein.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 1.3.2023

ORPHA:2896
ICD-10: Q87.0
OMIM: 610954

Avainsanat: Pitt-Hopkins Syndrome, PTHS

Lyhyesti

Pitt-Hopkins oireyhtymä on harvinainen ja monia eri elimiä koskettava oireyhtymä. Sille tyypillisiä piirteitä ovat keskivaikea tai vaikea kehitysvammaisuus, oireyhtymälle luonteenomaiset kasvonpiirteet, vain valveillaoloaikaan esiintyvät hengitysvaikeudet, ummetus, refluksitauti eli mahan sisällön nouseminen ruokatorveen ja vaikea likinäköisyys. Oireet eivät ole eteneviä, ja ne vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen. Kaikkia alla esiteltyjä oireita ei siis esiinny kaikilla henkilöillä, joilla on Pitt-Hopkinssin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa esiintyy usein hypotonisuutta eli lihasvelttoutta, joka voi hankaloittaa esimerkiksi lapsen syömistä. Vauvoja saatetaan kuvailla hiljaisiksi ja paljon nukkuviksi. Vauvat ja taaperot oppivat yleensä normaalia myöhemmin tarttumaan esineisiin, kääntymään kyljelleen, ryömimään, istumaan ja kävelemään. Lapsen itsenäinen kävely voi olla epävakaata, hankalaa tai mahdotonta. Oireyhtymään liittyy toistuvaa liikettä, kuten esimerkiksi käsien taputtamista ja/tai niiden suuhun laittamista sekä kehon keinuttamista ja hampaiden narskuttelua. Lapset voivat olla myös erityisen kiinnostuneita lelun tai esineen tietyistä yksityiskohdista.

Varhaislapsuudessa tai aikuisuudessa alkavat hengitysvaikeudet (55-60 % tapauksista) ilmenevät vain valveillaolon aikana. Hengitysvaikeuksille on tyypillistä hyperventilaatio eli liikahengitys, jota seuraavat hengityskatkokset sekä ihon ja limakalvojen syanoosi eli sinerrys. Hyperventilaation voivat laukaista voimakkaat tunteet tai väsymys.

Pituuskasvu jää usein ikäistään lyhyemmäksi, ja oireyhtymään voi liittyä mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Kasvoissa voi esiintyä pieniä oireyhtymälle tyypillisiä poikkeavuuksia, kuten muita perheenjäseniä korkeammat poskipäät, leveämpi suu ja paksummat huulet, jotka ovat muodoltaan erilaiset. Hammasvälit voivat olla tavanomaista suuremmat ja alaleuka voi olla hiukan eteenpäin työntynyt. Oireyhtymälle ominaiset kasvonpiirteet korostuvat lapsen vanhetessa. Näköhäiriöt, kuten karsastus ja myopia eli likinäköisyys, ovat yleisiä löydöksiä.

Ruuansulatuselimistön pulmat, kuten ummetus (75 % tapauksista) ja refluksitauti (< 50 %) ovat myös hyvin tavanomaisia. Selkärangan skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ts. kiertoryhtivirhe (25 %) ja esimerkiksi kampurajalka (20 %) tai pes planus eli jalkaterän matala jalkaholvi ovat mahdollisia. Lähes kaikilla todetaan nilkan hyperpronaatio eli nilkan tavallista suurempi sisäänpäin kallistuminen. Miehillä voi esiintyä mm. piilokivekset.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymään liittyy useita neurologisia oireita. Kehitysvammaisuus voi olla keskivaikeaa tai vaikeaa. Kognitiiviset taidot ovat usein laajemmat kuin mitä yleensä ajatellaan ja yleisessä kirjallisuudessa esitetään. Suurin osa henkilöistä, joilla on Pitt-Hopkins-oireyhtymä, eivät puhu. He kuitenkin ymmärtävät puhetta ja kommunikoivat elein, jotkut muutamin sanoin tai lyhyin lausein.

Epilepsiaa ilmenee puolella (40-50 %). Jos epilepsiaa ilmenee, ensimmäiset epilepsiakohtaukset ilmenevät varhaislapsuudesta alkaen ja noin 18-ikävuoteen mennessä. Myös uniongelmia, autismikirjon häiriöitä ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä voi esiintyä.

Luonteeltaan henkilöt, joilla on Pitt-Hopkinsin oireyhtymä, ovat iloisia ja nauravaisia. He rakastavat usein musiikkia. Kuitenkin myös aggressiivisuutta, levottomuutta ja ujoutta voi esiintyä, etenkin uusissa tilanteissa tai arjen rutiinien muuttuessa.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymä johtuu TCF4-geenin mutaatiosta tai koko geenin deleetiosta eli häviämästä kromosomissa 18 (18q21.2). TCF4-geenistä valmistetaan b-HLH transkriptiotekijää, jonka toiminta tarvitaan keskushermoston normaaliin kehitykseen.

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Toisin sanoen, yksi TCF4-geenin mutaatio on riittävä Pitt-Hopkinsin oireyhtymän kehittymiseksi kohdussa. Henkilöllä, jolla on Pitt-Hopkinsin oireyhtymää aiheuttava geneettinen muutos, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla Pitt-Hopkinsin oireyhtymä. Tämä todennäköisyys on muuttumaton raskaudesta toiseen.

Useimmissa tapauksissa TCF4-geenimutaatio on syntynyt biologisesti sattumalta ja uuden, niin kutsutun de novo-mutaation seurauksena. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Joskus harvinaisissa tapauksissa, lapsi on perinyt oireyhtymän vanhempien sukusolumosaikismin kautta. Näistä tapauksista on raportoitu lääketieteellisissä julkaisuissa. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on Pitt-Hopkins oireyhtymään johtava geneettinen muutos ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on Pitt-Hopkins oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

CNTNAP2– ja NRXI-geenimutaatioista seuraa Pitt-Hopkinsin kaltaisia oireita. CNTNAP2-mutaatiosta johtuvaa oireyhtymää kutsutaan Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi-1:ksi ja NRXI-geenimutaation aiheuttamaa oireyhtymää Pitt-Hopkinsin-kaltaiseksi oireyhtymä tyyppi 2:ksi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Pitt-Hopkinsin oireyhtymää on kuvattu ainakin 500:lla ihmisellä lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 34000 – 1: 41 000. Sitä esiintyy yhtälailla molemmilla sukupuolilla ja eri etnisissä ryhmissä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on huomioitava AngelmaninRettin ja Mowat-Wilsonin oireyhtymät sekä Pitt-Hopkinsin kaltaiset oireyhtymätyypit-1 ja -2.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, elektroenkefalografiaan eli EEG:hen ja aivojen magneettikuvaukseen (MRI) sekä perimäntutkimukseen. Aivokuvauksessa voidaan havaita poikkeavuuksia esimerkiksi tyvitumakkeisiin kuuluvassa häntätumakkeessa (nucleus caudatus), hippokampuksessa, aivokammioissa, ohimolohkossa ja aivokurkiaisessa. Geenitutkimusi varmistaa tai poissulkee diagnoosin.

Pitt-Hopkinsin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on yksilöllistä ja voi käsittää mm. ortopediset hoidot, refluksi-, ummetus- ja epilepsialääkityksen, toiminta-, puhe-, toiminta- ja fysioterapian. Silmälääkärin säännölliset tarkastukset ovat myös tarpeen likinäköisyyden hoitamiseksi.

Ennuste

Eliniänodote on normaali. Mahdolliseen epilepsiaan voi kuitenkin liittyä komplikaatioita, jotka voivat lyhentää elinikää.

Historia

Lääkärit Pitt D. ja Hopkins I. kuvasivat oireyhtymän vuonna 1978. Oireyhtymän taustalla olevan geenin mutaatio löydettiin vuonna 2008.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Pitt-Hopkins Finland” suljettu suomenkielinen keskusteluryhmä niille perheille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pitt-Hopkins syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pitt-Hopkins Syndrome

Pitt Hopkins research Foundation
Pitt-Hopkins UK

ERN-ITHACA – European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders

ERN-ITHACA: Patient journey (created by patients themselves): Rett syndrome, Williams Syndrome, Prader Willi Syndrome, Spida Bifida, Pitt-Hokins Syndrome

Lähteet

Orphanet: Pitt-Hopkins syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pitt-Hopkins syndrome; PTHS
GeneReviews®: Pitt-Hopkins Syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 7.3.2019.