MICPCH-oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 15.9.2025

ORPHA: 163937
ICD-10: Q04.3
ICD-11: LD90.Y
OMIM: 300749

Avainsanat: Najm type X-linked intellectual deficit, X-linked intellectual disability-microcephaly-pontocerebellar hypoplasia syndrome

Lyhyesti

MICPCH-oireyhtymä on erittäin harvinainen neurologinen oireyhtymä. Oirekuva on moninainen ja siihen lukeutuvat tytöillä/naisilla mm. kehitysvamma, vaikea kehitysviive, mahdollinen epilepsia, epävakaa kävelyasento, sensorineuraalinen kuulovamma, näköpulmat, tietyt aivojen rakennemuutokset ja etenevä mikrokefalia eli pienipäisyys. Pojilla oirekuva on usein vaikeampi oireyhtymän X-kromosomin periytymistavan vuoksi ja osa poikasikiöistä menehtyy jo kohdussa. Oirekuva vaihtelee siis sukupuoleen sidotusti ja yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on MICPCH-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Tässä diagnoosikuvauksessa esitellään ensin MICPCH-oireyhtymän oireita tytöillä/naisilla ja poikien oireita tämän osion loppupuolella.

Tyttölapsen syntymäpituus on normaali, mutta pituuskasvu jää jälkeen ikäisistään neljänteen ikävuoteen mennessä. Monella todetaan hypotonia eli alentunut lihasjänteys. Hypotonia on usein aksiaalista, joka ilmenee etenkin vartalon ja kaulan alueella. Hypotonia voi vaikeuttaa nielemistä ja syömistä, aiheuttaa ummetusta ja mahdollista refluksia sekä viivästyttää usein liikkumaan lähtemistä ja puheen tuottamista. Lapsi saattaa tarvita nenämahaletkun tai ravitsemusavanteen (PEG, perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia) riittävän ravinnon saantinsa ja kehityksen tueksi.

Hypotonian lisäksi raajoissa voi ilmetä myös spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä. Dystonia tai muut liikehäiriöt voivat olla mahdollisia. Dystoniassa lihas tai lihasryhmä supistuvat tahattomasti joko ajoittain tai jatkuvasti. Dystoniset liikkeet voivat aiheuttaa epätyypillisiä ja joskus kivuliaitakin liikkeitä ja virheasentoja.

MICPCH-oireyhtymässä on joitakin lieviä kasvonpiirteitä, jotka voivat antaa viitteitä alan ammattilaiselle kehitysvammaoireyhtymästä. Syntymänjälkeinen mikrokefalia eli pienipäisyys on etenevä. Päänympäryksen kehitys jää merkittävästi jälkeen ikätasosta etenkin ensimmäisten neljän elinkuukauden ja vuoden aikana. Mikrokefaliaan voi liittyä näkökyvyn poikkeavuuksia ja sensorineuraalinen kuulonalenema (ks. alla).

Lähes kolmasosalla (28 %) tytöistä/naisista, joilla on MICPCH-oireyhtymä, todetaan sensorineuraalinen kuulonalenema tai kuurous. Tämä tarkoittaa sisäkorvaan liittyvää kuulovammaa, jossa kuuloaistisolujen tai kuulohermon vauriot tai rakennepoikkeavuudet estävät kuuloaistimuksen siirtymisen aivojen kuuloalueelle ja vastaavasti kuuloaistimuksen syntymisen aivoissa.

Näköaistin pulmiin lukeutuvat mm. karsastus, näköhermon vajaakehitys, nystagmus eli silmävärve ja retinopatia eli silmän verkkokalvon sairaus, joka hoitamattomana voi johtaa vakavaan näkökyvyn heikkenemiseen.

MICPCH-oireyhtymässä kaikilla todetaan vaikea-asteinen kehitysviive, jossa liikkumisen ja puheentuottamisen perustaitojen omaksuminen on haastavaa. Useimmat pystyvät istumaan itsenäisesti, ja ainakin viidesosa (20 %) oppii kävelemään. Kävely voi kuitenkin olla epävakaata. Kielellinen kehitys on puutteellista. Sanojen käyttö voi jäädä kokonaan kehittymättä tai perustua yksittäisiin sanoihin tai sanapareihin. Vaihtoehtoisten kommunikaatiotapojen käyttö voi olla haastavaa.

Kognitiivisissa taidoissa eli tiedonkäsittelyssä on myös haasteita. Kehitysvamman aste on useimmiten keskivaikea tai vaikea.

Epilepsia todetaan noin neljällä kymmenestä eli 40 %:lla viimeistään kymmenenteen ikävuoteen mennessä.

Käyttäytymispiirteisiin voivat lukeutua käsien stereotyyppiset eli toistuvat ja tarkoituksettomat liikkeet ja itseään vahingoittava käyttäytyminen, etenkin pureminen. Lisäksi unihäiriöt ovat mahdollisia.

Lapsella voi olla aistitiedon käsittelyhäiriö sekä korkea kipukynnys. Myös lämmönsäätelykyky voi olla epätavanomainen. MICPCH-oireyhtymässä voi olla myös huono verenkierto.

Aivojen magneettikuvissa (MRI) on nähtävissä aivosillan ja pikkuaivojen vajaakehitys tai surkastuminen ja yksinkertaiset poimut aivokuoressa, etenkin aivokuoren etuosassa. Näiden rakennepoikkeavuuksien vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan, eivätkä ne välttämättä korreloi eli ole yhteneväiset oireiden vaikeusasteiden kanssa. Vasenta ja oikeaa aivopuolisko yhdistävän aivorakenteen, aivokurkiaisen, koko on useimmiten tavanomainen.

MICPCH-oireyhtymässä skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma on yleinen ja lonkan sijoiltaan meno on mahdollinen.

Tytöillä/naisilla sisäelinten, kuten sydämen ja virtsa- ja sukupuolielinten, rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisia. Pojilla sydämen ja munuaisten rakennepoikkeavuuksia voi sen sijaan ilmetä tyttöjä enemmän.

Pojilla/miehillä MICPCH-oireyhtymän oirekuvaan lukeutuu vakava epileptinen enkefalopatia eli aivosairaus, johon liittyy epilepsia. Ensimmäinen epilepsiakohtaus ilmenee jo varhain, ja epilepsia voi olla vaikeasti hoidettavissa ja verrattavissa Westin oireyhtymään, Ohtaharan oireyhtymään tai mm. myokloniseen epilepsiaan. Lisäksi oirekuvaan kuuluu vaikea tai syvä kehitysviive ja toisinaan kehitystä ei tapahdu lainkaan. Mikrokefalia todetaan puolella (50 %) vastasyntyneistä, ja/tai keskivaikea tai vaikea mikrokefalia kehittyy ensimmäisten elinkuukausien aikana. Muut aivojen rakennepoikkeavuudet ovat samankaltaisia kuin edellä kuvatussa tytöillä/naisilla. Poikien elinikä rajoittuu usein muutamaan kuukauteen tai he menehtyvät jo sikiöaikana kohdussa.

Syy ja perinnöllisyys

MICPCH-oireyhtymä johtuu CASK-geenin mutaatiosta eli muutoksesta X-kromosomissa (Xp11.4). Tämä CASK-geenin muutos on tyypiltään niin kutsuttu loss-of-function-mutaatio, joka tarkoittaa geenituotteen toiminnan menettämistä. Suomeksi siitä käytetään myös nimitystä ”toiminnan menetys -mutaatio”. CASK-geenistä valmistuu entsyymi (calcium/calmodulin-dependent serine protein kinase, CASK), jolla on useita merkittäviä tehtäviä hermosoluissa. Sen toiminta osaltaan ylläpitää aivojen ja hermoston rakennetta ja toimintakykyä. CASK-geenin oireyhtymää aiheuttava mutaatio johtaa CASK-entsyymin toimimattomuuteen ja tämä aiheuttaa MICHPH-oireyhtymän oireet. Muun tyyppiset CASK-geenin muutokset on yhdistetty oirekokonaisuuteen nimeltään ”X-kromosomiin kytkeytynyt kehitysvamma nystagmuksen kanssa tai ilman” (englanniksi X-linked intellectual disability (XLID) with or without nystagmus).

MICPCH-oireyhtymä noudattaa X-kromosomissa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa ja oireyhtymän penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys on täydellinen eli 100 %. Toisin sanoen yksi X-kromosomissa oleva CASK-geenin loss-of-function-mutaatio riittää MICPCH-oireyhtymän syntyyn. Koska pojilla/miehillä on tavanomaisesti perimässään yksi X-kromosomi, heillä oirekuva on vaikeampi kuin tytöillä/naisilla, joilla on perimässään kaksi X-kromosomia.

Tyttöjen/naisten X-kromosomien käyttöön liittyy ilmiö nimeltään X-kromosomin inaktivaatio, jossa sattumanvaraisesti toinen tyttöjen/naisten perimässä olevista X-kromosomeista hiljennetään, eikä niiden geenejä siis lueta. On siis sattumanvaraista kuinka paljon toimivaa CASK-entsyymiä naisen kehon soluissa valmistuu. Pojilla X-kromosomin inaktivaatiota ei tapahdu, koska heidän perimässään on tavanomaisesti vain yksi X-kromosomi. Tytöillä/naisilla oirekuvaa voi siis lievittää toinen heidän perimässään oleva X-kromosomi, jossa ei ole CASK-geenin toiminnan menetys-muutosta ja täten se tuottaa toimivaa CASK-entsyymiä solujen tarpeisiin. X-kromosomin inaktivaatiosta voit lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta: ”Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä, Periytymisen periaatteet, Mitä on X-kromosomin inaktivaatio?”

MICPCH-oireyhtymä periytyy kuitenkin vain harvoin lapselle vanhemmaltaan, ja on siksi useimmiten seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutoksen toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (ks. alla).

On mahdollista, että MICPCH-oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on CASK-geenin loss-of-function-mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on MICPCH-oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta ”Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi”.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

MICPCH-oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus miljoonaa vastasyntynyttä kohden (<1: 1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut ainakin 35 perhettä, joissa tätä oireyhtymää on. Vuonna 2023 ainakin 120:llä tytöllä/naisella on todettu MICPCH-oireyhtymä. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon oireyhtymät, joihin liittyy kehitysvamma, etenevä mikrokefalia ja aivojen rakennepoikkeavuuksia etenkin aivosillan, pikkuaivojen ja aivokuoren alueella. MICPCH-oireyhtymä saatetaan helposti luulla aluksi Angelmanin oireyhtymäksi, Rettin oireyhtymäksi, Dandy-Walkerin rakennepoikkeamaksi, autismikirjon häiriöksi tai CP-vammaksi. Pojilla huomioitava on myös FG-oireyhtymä (tyyppi 4).

Diagnoosiepäily kehitysvammaoireyhtymästä voi herätä, kun pikkulapsella todetaan kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti jokin erityinen ulkonäkö- tai rakennepiirre. Tällöin lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa hänen oireitaan selvitetään tarkemmin. MICPCH-oireyhtymän mahdollisuus voidaan tutkia verikokein perimäntutkimusten avulla. Vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja antaa tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi. Nykyisin tiedetään, että MICPCH-oireyhtymän taustalla on uusi mutaatio (de novo), jolloin vanhemmat eivät ole kyseisen mutaation kantajia ja siksi sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni. Tämä on tärkeänä pidetty tieto perhesuunnittelun kannalta.

MICPCH-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Lapsen kasvun ja kehityksen seuranta on erittäin tärkeää. Kuulon aleneman ja näköpulmien toteaminen ja hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Fysio-, puhe- ja toimintaterapiat ovat hyödyllisiä. Fysioterapia auttaa lasta saavuttamaan oman liikkumiseen liittyvän kehityskapasiteettinsa ja ennaltaehkäisee mahdollisten virheasentojen syntyä. Puheterapiassa voidaan tarkastella ja harjoittaa mm. lapsen syömistä ja puheentuottamisvalmiuksia. Toimintaterapiasta tuetaan arjen perustaitojen omaksumista. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on perheen arjen sujuvuuden kannalta tärkeää.

Ennuste

MICPCH-oireyhtymän ennuste vaihtelee tytöillä ja pojilla sekä yksilöllisesti oireiden ja niiden vaikeusasteiden mukaisesti. Poikien eliniän ennuste on heikompi, ja osa poikasikiöistä kuolee jo kohdussa tai poikavauvat menehtyvät pian syntymänsä jälkeen ensimmäisten elinkuukausiensa aikana (0–21 kuukautta). Jos poikavauvalla todetaan CASK-geenin toiminnan menetys -mutaatio mosaikistisena, oirekuva ja elinikä voi vastata tyttöjen eliniänodotetta. Tähän vaikuttaa mosaikismin aste ja kudossijainti. Tytöillä vastaavaa lyhyttä elinennustetta ei ole yleisesti todettu ja heillä eliniänodote on lähellä normaalia. Vanhin lääketieteellisissä julkaisuissa mainittu nainen, jolla on MICPCH-oireyhtymä, on 25-vuotias. Elinkaaritietoa on vielä toistaiseksi vähän.

Historia

CASK-geeni yhdistettiin ensi kerran olemassa oleviin oireisiin vuonna 1998. Vuonna 2007 CASK-geenin muutos löydettiin muutamilta naispotilailta. Heillä oli perimässään kuitenkin myös muita muutoksia, jotka voisivat mahdollisesti selittää heillä olevia oireita. Lopulta vuonna 2008 Juliane Najm kollegoineen kuvasi MICPCH-oireyhtymän.

Huomioitavaa

MICPCH-oireyhtymä lukeutuu CASK-geenimuutoksesta johtuvaan oirekirjoon. Samaan joukkoon kuuluu myös X-kromosomiin kytkeytynyt kehitysvamma, jossa mahdollisesti ilmenee nystagmusta (engl. X-linked intellectual disability (XLID) with or without nystagmus). Erona näillä kahdella oireyhtymällä on CASK-geenimuutoksen laatu. MICPCH-oireyhtymässä CASK-geenissä todetaan niin kutsuttu loss-of-function-mutaatio eli toiminnan menetys-muutos, joka tekee geenituotteesta toimimattoman. Tässä toisessa oireyhtymässä CASK-geenin mutaatiotyyppi vaihtelee.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”CASK” oma keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Ryhmän nimi on ” The CASK Gene Parent Support Group”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Facebookissa ja What’s Appissa on vertaisryhmiä moniin eri diagnooseihin. Katso Vertaistukiryhmiä-sivuiltamme tiedossamme olevat suomenkieliset ryhmät. Listaa päivitetään säännöllisesti.

Aiheesta muualla

Project cask
CASK Research

CASK gene Foundation
RareChromo.org (Unique): CASK-related disorders

Lähteet

Orphanet: X-linked intellectual disability, Najm type

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Intellectual developmental disorder with microcephaly and pontine and cerebellar hypoplasia; MICPCH

GeneReviews®: CASK-related disorders

Moog, U., Bierhals, T., Brand, K., Bautsch, J., Biskup, S., Brune, T., … & Kutsche, K. (2015). Phenotypic and molecular insights into CASK-related disorders in males. Orphanet Journal of Rare Diseases, 10(1), 44.

Mori, T., Zhou, M., & Tabuchi, K. (2023). Diverse clinical phenotypes of CASK-related disorders and multiple functional domains of CASK protein. Genes, 14(8), 1656.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 15.9.2025