DNM1-enkefalopatia

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 6.6.2025

OMIM: 616346, 620352

Avainsanat: DNM1-Related epilepsy and neurodevelopmental Disorder, autosomal dominant developmental and epileptic encephalopathy 31A, autosomal recessive developmental and epileptic encephalopathy-31B, DNM1 encephalopathy, DNM1 neurodevelopmental disorder

Lyhyesti

DNM1-enkefalopatia eli -aivosairaus on erittäin harvinainen. Sen oirekuvaan kuuluu epilepsia, joka usein alkaa infantiilispasmeilla. Yleinen kehitysviive, kehitysvamma sekä liikehäiriöt ovat osa oirekuvaa. Kaikki eivät välttämättä opi kävelemään tai puhumaan. Geenimuutoksen laatu vaikuttaa oirekuvaan. DNM1-enkefalopatian oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla, joilla tämä oireyhtymä on. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu. Lisätutkimusten myötä DNM1-enkefalopatian oirekuva tarkentuu.

Oireet ja löydökset

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kuvaa varhaislapsuudessa tai pian sen jälkeen ilmeneviä epileptisiä enkefalopatioita seuraavasti: Varhaislapsuudessa ilmenevät epileptiset enkefalopatiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäisinä oireina on vastasyntyneenä tai varhaislapsuudessa alkava epilepsia. Epileptisiin enkefalopatioihin liittyy usein kehitysviiveitä silloinkin, jos epilepsia onnistutaan hillitsemään lääkkein. Aikaisemmin epileptisiä enkefalopatioita luokiteltiin oirekuvan perusteella, mutta nykyään yhä useammin oireiden aiheuttajaksi löytyy mutaatio eli muutos jossakin tietyssä geenissä. Geenien nimen perusteella luokiteltuja epileptisia enkefalopatioita tunnetaan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, on mahdollista, että geenimuutos aiheuttaakin useampia toisistaan poikkeavia oireistoja. Tästä johtuu, että oireyhtymän kirjo ja oireiden vaikeusaste voivat poiketa ihmisestä toiseen.

Lapsi saattaa olla hypotoninen eli hänellä on tavanomaista alhaisempi lihasjänteys. Tämä voi johtaa syömisvaikeuksiin, kuten imemisen ja nielemisen haasteisiin, ja ummetukseen. Osalla tarvitaan tukitoimia ravitsemustilanteen korjaamiseksi sekä ikätasonsa mukaisen painon ja pituuden saavuttamiseksi. Hypotonia voi muuttua ajan myötä myös spastisuudeksi eli lisääntyneeksi lihasjäykkyydeksi.

DNM1-enkefalopatiassa valtaosalla ilmenee epilepsia varhaislapsuudessa. Ensimmäisen epilepsiakohtauksen ajankohta vaihtelee yksilöllisesti. Osalla se todetaan heti vastasyntyneenä, useimmilla kuitenkin noin puolen vuoden iässä tai 4,5-vuoteen mennessä. Epilepsia voi olla vaikeahoitoinen ja koostuu usein infantiilispasmeista. Epilepsiatyypit vaihtelevat, ja ajan saatossa epilepsia voi kehittyä Lennox-Gastaut’n oireyhtymäksi. Ensimmäinen epilepsiakohtaus ilmenee vain harvoin nuoruudessa. Toisinaan epilepsiaa ei ole lainkaan. Erilaiset muutokset aivosähkökäyrässä eli EEG:ssä ovat tyypillisiä DNM1-enkefalopatiassa. Osalla epilepsiaan liittyy opittujen taitojen taantuminen.

DNM1-enkefalopatian ensimmäinen oire on valtaosalla yleinen kehitysviive. Se ilmenee myös lapsilla, joilla ei ole epilepsiaa. Kehitysviiveen aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Kaikki lapset eivät välttämättä opi itsenäisesti kävelemään tai puhumaan.

DNM1-enkefalopatiassa liikkeille on ominaista ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriö ja dystonia, jossa esiintyy tahattomasti toistuvia liikkeitä. Spastisuus eli lisääntynyt lihasjänteys voi johtaa toisinaan virheasentoihin. Toisinaan todetaan opistotonus, joka tarkoittaa selkälihasten voimakkaan supistumisen aiheuttamaa vartalon kaartumista taaksepäin kaarelle.

DNM1-enkefalopatiassa kehitysvamman aste vaihtelee lievästä syvään.

Aivokuvantamisessa voi olla havaittavissa muutoksia, mutta niitä ei ilmene kaikille. Osalla todetaan isoaivojen atrofia eli surkastuminen, joka voi kehittyä ajan saatossa ja johtaa mikrokefaliaan eli pienipäisyyteen. Useilla aivokurkiainen on tavanomaista ohuempi. Aivokurkiainen on hermosyykimppu, joka yhdistää vasemman ja oikean isoaivopuoliskon toisiinsa. Joskus harvoin todetaan myös myelinisaation viivästyminen. Myelinisaatiolla tarkoitetaan hermosolujen ympärille kehittyvää valkoisen aineen kerroksia, jotka nopeuttavat sähköisten hermoimpulssien etenemistä hermosoluissa.

DNM1-enkefalopatiassa voi ilmetä autistisia piirteitä, kuten haasteita sosiaalisessa vastavuoroisuudessa, toistavaa käyttäytymistä sekä rajoittuneita mielenkiinnon kohteita.

Osalla todetaan aivoperäinen eli kortikaalinen näkövamma. Siinä silmissä ei ilmene rakenteen ja toiminnan poikkeavuutta, vaan näkövamma johtuu aivojen takaraivolohkossa sijaitsevan näköalueen toimintahäiriöstä.

Syy ja perinnöllisyys

DNM1 (Dynamin 1)-geeni sijaitsee kromosomissa 9 (9q34). Siitä valmistuu dynamiini-1 -nimistä proteiinia, joka osallistuu hermovälittäjäaineiden vapautumiseen hermosoluista ja siten hermosolujen väliseen viestinvälitykseen. DNM1-proteiini on välttämätön aivojen normaalille kehitykselle. DNM1-geenin mutaatiotyyppejä tunnetaan useita. Tietyt DNM1-geenin variantit eli muodot aiheuttavat lievemmät ja toiset vakavammat oireet, ja jotkin DNM1-geenin mutaatiot johtavat epätyypilliseen oirekuvaan. Tyypillisin DNM1-geenin muutos on c.709C>T (Arg237Trp)-variantti, jonka aiheuttamaa oirekuvaa pidetään suhteellisen samankaltaisena ihmisestä toiseen. Tutkimustiedon lisääntyessä eri DNM1-geenimuutosten merkitystä oirekuvaan pystytään paremmin arvioimaan. Tästä huolimatta sama mutaatio voi johtaa oirekuvan yksilöllisiin eroihin.

DNM1-geenin mutaatio voi noudattaa autosomissa resessiivistä eli peittyvää tai dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Useimmiten lapsen DNM1-geenin mutaatio on kuitenkin uusi ja syntynyt sattumalta. Tällaista mutaatiota kutsutaan de novo-mutaatioksi eli uudeksi geenimuutokseksi, jota lapsi ei ole perinyt vanhemmiltaan.

Jos DNM1-enkefalopatia noudattaa resessiivistä periytymistapaa ja oireyhtymä on periytynyt vanhemmilta lapsille, silloin lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan DNM1-geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Lapsella on siis oltava kaksi DNM1-geenin oireyhtymää aiheuttavaa muutosta perimässään, jotta oireyhtymä ilmenee. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava geenimuutos perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on DNM1-enkefalopatia ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan oireyhtymää aiheuttavaa perimänmuutosta. Todennäköisyys, että lapsi perii geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Jos DNM1-enkefalopatia noudattaa autosomissa vallitsevaa periytymistapaa, silloin yksi DMN1-geenin mutaatio on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. Jos vanhemmalla on DNM1-geenimuutos, sen periytymistodennäköisyys seuraavaan sukupolveen on tässä tapauksessa 50 % jokaisen raskauden kohdalla. Useimmiten autosomissa vallitsevasti ilmentyvä DNM1-enkefalopatia, on harvoin periytynyt, vaan DNM1-enkefalopatia on todennäköisemmin seurausta uudesta niin kutsutusta, de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydetä DNM1-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla.

On mahdollista, että autosomissa vallitsevasti periytyvä DNM1-enkefalopatia on seurausta sukusolumosaiksimista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on DNM1-geenin muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on DNM1-enkefalopatia. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

DNM1-enkefalopatia on erittäin harvinainen. Sen yleisyydestä ei ole antaa luotettavia tietoja. Arvioidaan, että infantiilispasmi spasmeista ja Lennox Gastaut’n oireyhtymistä kaksi sadasta (2 %) selittyy DNM1-geenimutaatiosta. DNM1-enkefalopatia on yhtä yleinen sekä tytöillä että pojilla. Maantieteellisesti sitä ilmenee yhtäläisesti eri puolilla maailmaa ja eri kansallisuuksissa. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon muut hermoston kehityshäiriöt sekä epileptiset enkefalopatiat, joihin liittyy samanlaisia oireita kuin DNM1-enkelfalopatiaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Rettin oireyhtymä, tuberoosiskleroosi, Angelmanin oireyhtymä sekä Phelan McDermidin oireyhtymä.

Pikkulapsi lähetetään yleensä erikoissairaanhoitoon, kun hänellä todetaan kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä. Useimmiten DNM1-enkefalopatian diagnoosia ei pysty päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla eksomisenvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa sekä antaa tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi.

DNM1-enkefalopatiaa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat kehitystä. Autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukevat ja ylläpitävät henkilön toimintakykyä. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Epilepsia on usein vaikeahoitoinen ja sopivan epilepsialääkityksen tai epilepsialääkeyhdistelmien löytyminen voi olla haasteellista. Niinpä oireyhtymän hoitoon voidaan tarvittaessa käyttää vagushermon stimulaatiota tai ketogeenistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti rasvaa ja hyvin vähän hiilihydraatteja. Ketogeenistä ruokavaliohoidon tehoa ja kestoa arvioidaan säännöllisesti, sillä pitkään jatkuessaan siihen liittyy myös joitakin haittoja. Perheen psykososiaalinen tuki on tärkeää.

Ennuste

DNM1-enkefalopatian eliniänodotteesta ei ole antaa arvioita oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi.

Historia

DNM1-geenimuutoksen aiheuttama oirekuva julkaistiin lääketieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 2014.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”DMN1” englanninkielien keskusteluryhmä, , läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi tähän ”DNM1 dynamos – Connecting DNM1 Families”-ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Facebookissa ja What’s Appissa on vertaisryhmiä moniin eri diagnooseihin. Katso Vertaistukiryhmiä-sivuiltamme tiedossamme olevat suomenkieliset ryhmät. Listaa päivitetään säännöllisesti.

Aiheesta muualla

Children’s Hospital of Philadelphia: DNM1-encephalopathy

National Organization for Rare Disorders (NORD): DNM1-Related epilepsy and neurodevelopmental Disorder

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM):
Autosomal dominant developmental and epileptic encephalopathy 31A
Autosomal dominant developmental and epileptic encephalopathy 31B
Dynamin 1; DNM1

Yigit, G., Sheffer, R., Daana, M., Li, Y., Kaygusuz, E., Mor-Shakad, H., … & Brockmann, K. (2022). Loss-of-function variants in DNM1 cause a specific form of developmental and epileptic encephalopathy only in biallelic state. Journal of medical genetics, 59(6), 549-553.

Von Spiczak, S., Helbig, K. L., Shinde, D. N., Huether, R., Pendziwiat, M., Lourenço, C., … & EuroEPINOMICS-RES NLES Working Group. (2017). DNM1 encephalopathy: a new disease of vesicle fission. Neurology, 89(4), 385-394. https://doi.org/10.1212/WNL.0000000000004152

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 20.5.2025