Pallister-Hallin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 25.7.2025

ORPHA:672
ICD-10: Q87.8
ICD-11: LD2F.1Y
OMIM: 146510

Avainsanat: PHS, Congenital hypothalamic hamartoblastoma syndrome, Hypothalamic hamartoblastoma syndrome

Lyhyesti

Pallister-Hallin oireyhtymä on erittäin harvinainen ja moninainen epämuodostumaoireyhtymä, joka ilmenee usein lapsen synnyttyä. Oireyhtymän piirteisiin kuuluvat hypotalamuksen hamartooma, aivolisäkkeen poikkeava hormonitoiminta, jakautunut kurkunkansi (bifid epiglottis), ylimääräiset sormet ja/tai varpaat ja joskus myös peräaukon umpeuma ja rakennemuutokset munuaisissa ja virtsa- ja sukupuolielimissä. Oirekirjo ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat huomattavasti: toisilla oireyhtymä voi johtaa ilman hoitoa kuolemaan varhaislapsuudessa, kun taas toisilla on vain vähän oireita ja eliniänodote on normaali. Pallister-Hallin oireyhtymän oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä diagnoosikuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Monilla vastasyntyneillä todetaan ensimmäisinä piirteinä polydaktylia eli ylimääräisiä sormia ja/tai varpaita. Ylimääräiset sormet/varpaat voivat sijaita pikkusormen ja/tai -varpaan vieressä (postaksiaalinen polydaktylia) tai kolmannen ja neljännen sormen välillä (sentraalinen tai niin kutsuttu mesoaksiaalinen polydaktylia). Myös syndaktyliaa eli sormien ja/tai varpaiden yhteenkasvamista sekä kynsien kehityshäiriöitä voi esiintyä.

Pallister-Hallin oireyhtymään lukeutuu erilaisia halkioita, kuten suulakihalkio, kitakielekkeen halkio tai kurkunkannen halkio (bifid epiglottis) ja/tai useita kiinnityspoimuja suuontelossa (buccal frenula). Kurkunpään takaosan halkiot (posterior laryngeal clefts) voivat johtaa hengenvaaralliseen hengityselinten vajaatoimintaan. Tavallisesti kurkunpään rakennepoikkeavuudet eivät kuitenkaan haittaa syömistä tai hengittämistä.

Pallister-Hallin oireyhtymässä voi esiintyä hypotalamuksen hamartoomia. Ne ovat usein oireettomia ja hyvänlaatuisten kasvainten tapaisia muodostumia aivoissa. Hypotalamuksen hamartoomat voivat kuitenkin myös aiheuttaa panhypopituitarismia eli yleisen aivolisäkkeen vajaatoiminnan, jossa useiden aivolisäkkeen hormonien eritys on puutteellista. Esimerkiksi aivolisäkkeen tuottaman kortikotropiinin (ACTH:n) puute sekä siitä johtuva puutteellinen lisämunuaiskuoren hormonien eritys voivat hoitamattomina olla henkeä uhkaavia. Hypatalamuksen hamartooma voi olla syynä myös epilepsiakohtauksiin, jotka muistuttavat naurua: kohtaukset ilmenevät kasvoissa ja liikkeinä palleassa ja rintakehässä. Kyseessä on niin kutsuttu gelastinen epilepsia.

Myös muun tyyppiset epilepsiat ovat mahdollisia. Usein ensimmäinen epilepsiakohtaus ilmenee ennen kolmen–neljän vuoden ikää.

Pallister-Hallin oireyhtymään voi esiintyä virtsa- ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuuksia. Munuaisissa saatetaan todeta esimerkiksi dysplasia eli kehityshäiriö tai kystia. Sukupuolielinten rakenteissa voidaan löytää tytöillä emättimen surkastuma tai nesteen kertyminen emättimeen ja kohtuun (hydrometrocolpos). Pojilla voi olla laskeutumattomat kivekset ja penis voi olla tavanomaista pienempi.

Muita Pallister-Hallin oireyhtymän löydöksiä voivat olla mm. sikiön kasvun viivästymä, poikkeavuudet keuhkojen jakautumisessa lohkoihin, peräaukon umpeuma, synnynnäiset sydänviat ja yleistynyt luuston kehityshäiriö, johon voi liittyä mm. raajojen lyhyyttä.

Pallister-Hallin oireyhtymään voi liittyä myös älyllistä kehitysvammaisuutta ja käyttäytymishäiriöitä.

Syy ja perinnöllisyys

Pallister-Hallin oireyhtymä johtuu lähes kaikilla (yli yhdeksällä kymmenestä, 95 %) kromosomissa 7 (7p14.1) sijaitsevan GLI3-geenin mutaatiosta eli muutoksesta. GLI3-geenistä tuotetaan tiettyä transkriptiotekijää. GLI3-proteiini osallistuu kallon kehityksen ja osteoblastien eli luuta muodostavien solujen erilaistumiseen alkionkehityksen aikana. On epäselvää miten GLI3-geenin mutaatio johtaa Pallister-Hallin oireyhtymän oireisiin.

Huomionarvoista on, että GLI3-geenin eri mutaatiot aiheuttavat myös muita oireyhtymiä, kuten Greig kefalopolysyn-daktylia-oireyhtymän (ks. jäljempänä).

Pallister-Hallin oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että perimässä olevan GLI3-geeniparin toisen GLI3-geenissä oleva oireyhtymää aiheuttava muutos on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. Geenimuutoksen kantajalla on 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla tämä oireyhtymä on. Toisaalta 50 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole GLI3-geenin oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota perimässään. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Yli puolet (75 %) Pallister-Hallin oireyhtymätapauksista on periytynyt lapselle hänen toiselta vanhemmaltaan. Lapsen oirekuva voi olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan. On havaittu, että lapsen oirekuva on yleensä lievempi perityssä muodossa kuin Pallister-Hallin oireyhtymässä, joka on seurausta uudesta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta.

Neljäsosassa tapauksista (25 %) Pallister-Hallin oireyhtymä johtuu uudesta mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutoksen toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

On mahdollista, että Pallister-Hallin oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on oireyhtymää aiheuttava geneettinen muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Pallister-Hallin oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta ”Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä, 70 kysymystä ja vastausta”: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 100 potilasta, joilla on Pallister-Hallin oireyhtymä. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus miljoonaa elävänä syntynyttä vastasyntynyttä kohden (<1: 1 000 000). On kuitenkin todennäköistä, että oireyhtymä on alidiagnosoitu. Pallister-Hallin oireyhtymää on kaikissa etnisissä kansanryhmissä ja molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon ne oireyhtymät, jotka johtuvat GLI3-geenin mutaatioista. Näitä ovat mm. postaksiaalinen polydaktylia tyyppi A1 ja -B, preaksiaalinen polydaktylia tyyppi 4 sekä Greig kefalopolysyndaktylia-oireyhtymä. Myös joihinkin orofasiodigitaalinen oireyhtymiin liittyy GLI3-geenin mutaatio.

Pallister-Hallin oireyhtymää on hyvä verrata myös niihin oireyhtymiin, joiden oireissa on paljon yhteneväisyyksiä, vaikka geenimutaatio olisikin eri kuin GLI3-geenin mutaatio. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. Holzgreve-Wagner-Rehderin, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä, Holt-Oramin oireyhtymä ja Bardet-Biedlin oireyhtymä sekä Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, kuten myös kraniofaryngiooma, Ellis-Van Creveldin oireyhtymä ja synnynnäinen hypotalamushamartooma oireyhtymä.

Jos perheessä on jo aikaisemmin jäsen, jolla on Pallister-Hallin oireyhtymä, diagnoosin asettamiseksi riittää kaksi oireyhtymälle tyypillistä löydöstä, kuten esimerkiksi aivojen magneettikuvauksella todettava hypotalamuksen hamartooma tai sentraalinen polydaktylia ja kurkunkannen halkeuma (bifid epiglottis) tai hypopituitarismi. Diagnoosi varmistetaan analysoimalla koko GLI3-geenin emäsjärjestys eli sekvenssi. Geenitutkimukset ovat erityisen tärkeitä etenkin silloin, kun oireet ovat lievät. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Jos perheessä tiedetään olevan Pallister-Hallin oireyhtymää ja oireyhtymää aiheuttava geneettinen muutos on tiedossa, sikiödiagnostiikan käyttö on mahdollista. Sikiödiagnostiikkaa edeltää perinnöllisyysneuvontakäynnit. Sikiön mahdollista hypotalamuksen hamartoomaa voidaan etsiä sikiön magneettikuvauksella.

Pallister-Hallin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on oireiden mukaista ja moniammatillista. Vastasyntyneen hengityskykyä on seurattava, jottei mahdollinen kurkunkannen jakautuma (bifid epiglottis) tai kurkunpään takaosan halkiot (posterior laryngeal clefts) aiheuta vakavia hengitysongelmia. Joskus trakeostomia eli henkitorviavanne on tarpeellinen hengityksen turvaamiseksi. Hormonipitoisuuksia ja kolesterolin synteesin tasoa tutkitaan laboratoriokokein. Usein hypopituitarismin oireet helpottavat hormonikorvaushoidon avulla. Tällöin poikkeavat elektrolyyttitasot, aineenvaihdunnallinen asidoosi ja alhainen verensokeri korjaantuvat. Monelle elinikäinen hormonikorvaushoito ja jatkuva seuranta ovat tarpeen. Aivojen magneettikuvauksella nähdään mahdolliset hypotalamuksen hamartoomat. Hypotalamuksen hamartoomia poistetaan harvoin, sillä niiden aiheuttamat oireet voivat pahentua ja leikkauskomplikaatiot voivat olla vakavia. Röntgentutkimuksella selvitetään ylimääräisten sormien ja/tai varpaiden sekä luuston poikkeavuuksia ja arvioidaan mahdollisen kirurgian tarvetta. Munuaisten ultraäänitutkimuksella voidaan puolestaan tarkastella munuaisiin liittyviä rakennepoikkeavuuksia. Peräaukon umpeuma korjataan leikkauksessa. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat lapsen kehitystä. Arjen toistuva rakenne voi lieventää mahdollisia käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia.

Ennuste

Eliniän ennusteeseen vaikuttavat oirekirjo. Esimerkiksi hypopituitarismin aste ja mahdollisen hengitysteiden haasteet. Vaikeimmissa tapauksissa panhypopituitarismi ja hengitysteiden epämuodostumat voivat olla hengenvaaralliset ja johtaa kuolemaan pian syntymän jälkeen. Myös peräaukon umpeuma voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, ellei sitä huomata ajoissa. Lievissä tapauksissa, joissa oireita pystytään hoitamaan, eliniänodote on normaali.

Historia

Oireyhtymä kantaa geneetikko Judith G. Hallin ja lastenlääkäri Philip D. Pallisterin nimiä. He kuvasivat oireyhtymän vuonna 1980.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Pallister-Hall Syndrome” englanninkielinen sivusto, Pallister-Hall Syndrome (PHS) Support Hub, josta saa lisätietoa oireyhtymästä ja vertaistukea.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Pallister-Hall syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pallister Hall Syndrome

Lähteet

Orphanet: Pallister-Hall syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pallister-Hall syndrome; PHS ja Gli-Kruppel Family Member 3; GLI3
GeneReviews®: GLI3-Related Pallister-Hall Syndrome
Terveysportti: Gli3:n rooli intramembranoottisten kallon peitinluiden kehityksessä

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 27.2.2019.