H-ABC oireyhtymä

H-ABC-oireyhtymä luokitellaan leukodystrofioihin eli valkean aineen häiriöihin. Siinä ilmenee eritasoisia haasteita etenkin liikkumisessa ja älyllisten toimintojen sujuvuudessa. Oireet ovat eteneviä ja ne vaikeutuvat yksilöllisesti ajan myötä.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 7.1.2022

ORPHA:139441
ICD-10: E75.2
OMIM: 612438, 617899

Avainsanat: Hypomyelination with atrophy of basal ganglia and cerebellum

Lyhyesti

H-ABC oireyhtymä (Hypomyelination with atrophy of basal ganglia and cerebellum) on etevä ja se luokitellaan leukodystrofioihin eli valkean aineen häiriöihin. Siinä hermosolujen myelinisaatio eli valkean aineen muodostuminen hermosolujen ympärille on puutteellista ja aivojen basaaligangliot eli tyvitumakkeet ja pikkuaivot surkastuvat. Oireyhtymän piirteisiin kuuluvat mm. aivojen ektrapyramidijärjestelmän poikkeavasta toiminnasta johtuvat liikehäiriöt. Ekstrapyramidijärjestelmä osallistuu mm. tasapainon, lihasjänteyden sekä rytmiä ja koordinaatiota vaativien liikkeiden säätelyyn. Mahdollisen kehitysvammaisuuden taso vaihtelee, ja useimmiten motoriset haasteet ovat vaikeampia kuin kognitiivisiin eli  tiedonkäsittelytoimintoihin liittyvät. Oireyhtymä ilmenee useimmiten varhaislapsuudessa, mutta ensioireet voivat tulla esiin myös myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai vasta aikuisuudessa. Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee ensioireiden ilmenemisajankohdan mukaan: aikaisemmin ilmenevät oireet ennakoivat useimmiten vaikeampaa oirekuvaa.

Oireet ja löydökset

Myeliini on hermosoluja ympäröivää valkeaa ainetta,  rasvaa, joka toimii hermosolujen suojana ja eristeenä, ja tehostaa hermosolujen toimintaa. Myeliini kehittyy hermostoon ensimmäisten elinvuosien aikana ja tätä prosessia kutsutaan myelinisaatioksi. H-ABC:ssä myeliiniä muodostuu keskushermostossa eli aivoissa ja selkäytimessä tavanomaista vähemmän. Lisäksi pikkuaivot ja aivojen basaaligangliot eli tyvitumakkeet surkastuvat. Tyvitumakkeet ovat harmaan aineen muodostamia alueita isoaivojen alaosassa ja aivorungon yläosassa, ja ne ovat osa aivojen ekstrapyramidijärjestelmää. Ekstrapyramidijärjestelmä vastaa mm. tasapainon, lihasjänteyden sekä rytmiä ja koordinaatiota vaativien liikkeiden säätelystä ja yhteensovittamisesta. Ääreishermoston eli aivoista ja selkäytimestä eri puolelle kehoa lähtevien hermosolujen myelinisaatio näyttäisi olevan H-ABC-oireyhtymässä normaali.

Aivoalueiden rakennepoikkeavuudet johtavat liikkumisen häiriöihin: lihasten jäykkyyteen, hypotoniaan eli alhaiseen lihasjäntevyyteen sekä liikkeiden ja tasapainon säätelyn vaikeuksiin. Etenkin aivojen ektrapyramidijärjestelmän toimintahäiriöt tuottavat lihasjäykkyyttä ja erilaisia liikehäiriöitä, kuten mm. dystoniaa, koreoatetoosia ja opistotonusta. Koreoatetoosissa esiintyy epäsäännöllisiä, äkkinäisiä ja matomaisesti polveilevaa liikettä. Opistotonuksessa vartalo kaartuu taaksepäin kaarelle selkälihasten voimakkaan supistustilan vuoksi. Myös silmissä on havaittavissa tasapainoaistin häiriöitä: nystagmusta eli silmävärvettä sekä silmän kiertoliikettä aiheuttavaa silmälihasten supistustilaa, jota kutsutaan myös okulogyyriseksi kriisiksi. Pikkuaivoataksia, etenevä spastinen tetraplegia eli kaikkia raajoja käsittävä lihasjäykkyys, puhe-, ääntämis- ja nielemishäiriöt kuuluvat myös H-ABC:n oireistoon. Oireyhtymässä voi ilmetä epilepsiaa ja mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Ummetus, refluksitauti ja erilaisia kuulo- ja näköongelmat ovat mahdollisia.

Varhaislapsuudessa liikkeiden oppiminen on viivästynyt. Kävely on epävakaata, eivätkä kaikki opi kävelemään. Taito kävellä saatetaan myös menettää iän myötä. Älykkyys voi vaihdella tavanomaisesta kehitysvammaisuuteen. Lievissä tapauksissa voi ilmetä keskittymis- ja oppimisvaikeuksia.

Jos H-ABC:n oireet ilmenevät myöhemmin, oireyhtymä etenee useimmiten hitaammin ja oireet ovat lievempiä.

Syy ja perinnöllisyys

H-ABC:n johtuu TUBB4A-geenin mutaatiosta kromosomissa 19 (19p13.3). Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vain toisessa perimässä olevassa TUBB4A-geenin mutaatio on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi sikiölle. Kaikki lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvatut oireyhtymätapaukset ovat olleet seurausta de novo-mutaatiosta. Toisin sanoen, lapsi ei ole perinyt oireyhtymään johtavaa mutaatiota kummaltakaan vanhemmaltaan, vaan mutaatio on perheessä ja suvussa täysin uusi ja sen on saanut alkunsa sattumalta hedelmöitykseen osallistuneen sukusolun, munasolun tai siittiön, kehittyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. Mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ovat kenenkään syytä.

Yleisyys

H-ABC oireyhtymätapauksia on löydetty ja raportoitu maailmalta noin 70. Oireyhtymää esiintyy yhtäläisesti molemmilla sukupuolilla.

Huomionarvoista on, että TUBB4A-geenin mutaatiosta voi seurata myös Dystonia-4.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu aivokuvantamiseen, jossa nähdään diffuusia ja osittaista puutosta aivopuoliskojen myelinisaatiossa sekä keskivaikea tai vaikea isoaivojen ja tyvitumakkeiden surkastuminen. Putamen eli aivokuorukka häviää oireyhtymän edetessä. Nämä löydökset muodostavat oireyhtymädiagnoosin perustan, koska samanlaisia aivojen magneettikuvauslöydöksiä ei ole muissa valkean aineen häiriötiloissa, kuten Sallan taudissaPelizaeus-Merzbacherin oireyhtymässäCOFS-oireyhtymässä eli Cockaynen oireyhtymä tyyppi 2:ssa ja Tayn oireyhtymässä (Trikotiodystrofia). TUBB4A-geenimutaation löytyminen potilaan perimästä vahvistaa H-ABC oireyhtymädiagnoosin asettamisen.

H-ABC:hen ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Oireiden mukaisella hoidolla, kuten lääkityksellä ja fysioterapialla, pyritään lievittämään oireyhtymien tuomia haasteita sekä mahdollisesti parantamaan koettua elämänlaatua. Ellei dystonia ole hoidettavissa lääkityksin, voidaan turvautua kirurgiaan. Joskus nielemisvaikeudet vaativat vatsanpeitteiden läpi vietävän ravitsemusavanteen (PEG-napin) asentamisen ruokailun helpottamiseksi ja ravitsemustilanteen parantamiseksi. Etenkin lapset, joilla on H-ABC oireyhtymä, tarvitsevat säännöllistä painon kehityksen ja neurologisten toimintojen seurantaa sekä puhe-, toiminta- ja fysioterapiaa.

Ennuste

Jos H-ABC oireyhtymä on puhjennut ensimmäisten elinkuukausien aikana, oireyhtymä voi edetä nopeasti ja oireet olla vakavat.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat Marjo S. van der Knaap kollegoineen vuonna 2002. Oireyhtymän taustalla olevan geenin mutaatio identifioitiin vuonna 2013.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookista löytyy hakusanalla ”H-ABC” englanninkielinen ja suljettu keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa: ”Parents of h-abc”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

MedlinePlus: TUBB4A gene
MedlinePlus: TUBB4A-related leukodystrophy

Lähteet

Orphanet: Hypomyelination with atrophy of basal ganglia and cerebellum
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Leukodystrophy, Hypomyelinating, 6; HLD6
GeneReviews®: TUBB4A-Related Leukodystophy
Children’s Hospital of Philadelphia: Hypomyelination with Atrophy of the Basal Ganglia and Cerebellum (H-ABC)