Pelizaeus-Merzbacherin tauti

Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä on etenevä, aivojen valkean aineen häiriöistä johtuva kehitysvammaoireyhtymä. Ensioireiden ilmenemisajankohta ja oireiden etenemisvauhti määrittää usein oirekuvan vaikeusasteen.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 18.1.2022

ORPHA:702
ICD-10: E75.2
OMIM: 213900, 312080

Avainsanat: Pelizaeus-Merzbacher disease (PMD), Hypomyelinoiva leukodystrofia 1

Lyhyesti

Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä kuuluu leukodystrofioihin eli keskushermoston valkean aineen häiriöihin. Oireyhtymälle on tyypillistä kehityksellinen viive, nystagmus eli silmävärve, spastisuus eli lisääntynyt lihasjäykkyys ja kehitysvammaisuus. Kehitysvammaisuuden taso vaihtelee. Oireyhtymä jaotellaan kolmeen eri alatyyppiin ensioireiden ilmenemisajankohdan ja vaikeusasteen mukaan. Alatyypit ovat synnynnäinen, klassinen ja välimuotoinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä. Yksilöllinen oirekirjo on laaja.

Oireet ja löydökset

Synnynnäinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä

Synnynnäinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymän muoto on kaikkein vakavin tämän oireyhtymän muodoista. Sen oireisto tulee esiin heti syntymän yhteydessä, ensimmäisten elinviikkojen aikana tai ennen kahden kuukauden ikää. Ensioireistoon kuuluvat mm. hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja nystagmus eli silmävärve. Muita oireita ovat mm. etenevä spastisuus raajoissa, joka voi johtaa spastiseen tetraplegiaan eli neliraajahalvaukseen, hengitysvaikeudet ja stidorit eli sisäänhengitysvaikeudet, epilepsia sekä psykotmotoriset kehitysviiveet. Kaikki eivät opi kävelemään tai puhumaan. Silmävärve voi kadota iän myötä.

Klassinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä

Klassinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä ilmenee ensimmäisten kahden elinkuukauden aikana. Aluksi ilmenee silmävärvettä ja hypotoniaa. Hypotonia muuttuu kuitenkin pian spastisuudeksi. Myöhemmin ilmenee ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriötä, liikuntakyvyn vaikeuksia ja kehitysvammaisuutta.

Välimuotoinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä

Välimuotoinen Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä on oirekirjoltaan nimensä mukaisesti edellisten välimuoto. Siinä oireet etenevät synnynnäistä muotoa hitaammin, mutta nopeammin kuin klassisessa muodossa.

Syy ja perinnöllisyys

Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos PLP1-nimisessä geenissä X-kromosomissa (Xq22). Useimmiten oireyhtymä johtuu PLP1-geenin duplikaatiosta eli kahdentumisesta. PLP1-geeni ilmentää proteolipidi proteiini-1:stä, jota tarvitaan hermosolujen myelinin muodostamiseen. Myeliini edistää hermoimpulssien kulkua hermosoluissa, niissä hermosoluissa, joissa on myeliinituppea eli valkeaa ainetta.

Koska oireyhtymä periytyy X-kromosomissa, oireyhtymä ilmenee pääasiassa vain miessukupuolella. Naissukupuolen edustajat ovat yleensä oireettomia oireyhtymään johtavan mutaation kantajia tai heillä on vain lieviä oireita. Jos naisilla ilmenee oireita, jotkin niistä voivat tasaantua iän myötä.

Jos henkilöllä ei todeta PLP1-geenin mutaatiota, mutta oirekirjo on samanlainen kuin Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymässä, diagnoosiksi asetetaan yleensä Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymän kaltainen oireyhtymä.

Yleisyys

Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymän esiintymistiheydeksi on arvioitu Yhdysvalloissa 1: 100 000. Joissakin lähteissä oireyhtymän yleisyys vaihtelee 1: 400 000 – 1-9:1 000 000 välillä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosiin kuuluvat muut leukodystrofiat, kuten Krabben tautiCanavan tautimetakromaattinen leukodystrofiaAlexanderin tauti sekä Pelizaeus-Merzbacherin kaltainen oireyhtymä ja spastinen paralegia.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja neurologisiin löydöksiin mm. aivojen MRI eli magneettikuvissa. Magneettikuvissa havaitaan valkean aineen täydellinen, osittainen tai diffuusi puutos (demyelinaatio). Geenitutkimus vahvistaa tai poissulkee oireyhtymän diagnoosin.

Parantavaa hoitoa ei ole. Hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista ja tarvitsee usein mm. neurologien, fysioterapeuttien, ortopedien, keuhkolääkäreiden sekä gastroenterologien asiantuntemusta.

Ennuste

Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä on etenevä, mutta etenemisvauhti vaihtelee mm. oireyhtymän alatyypin mukaan. Kaikkein lievimmissä tapauksissa eliniänodote parhain: tauti etenee hitaammin nuoruuden jälkeen. Vakavimmissa tapauksissa eliniänodote jää toiselle vuosikymmenelle. Välittömästi syntymän jälkeen ilmenevä Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymä johtaa kuolemaan usein lapsuudessa.

Historia

Saksalainen lääkäri Pelizaeus kuvasi viidellä pojalla oireyhtymän vuonna 1885. Vuonna 1910 toinen saksalainen lääkäri Merzbacher kuvasi samanlaisia oireita 14:sta toisilleen sukua olevalla miehellä ja naisella. Oireyhtymä nimettiin molempien saksalaislääkäreiden mukaan Pelizaeus-Merzbacherin oireyhtymäksi.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalaisilla perheillä on oma Facebook-ryhmä: PMD (Pelizaeus-Merzbacher disease) Suomi

Aiheesta muualla

Orphanet: Pelizaeus-Merzbacherin tauti -yhteenveto
Socialstyrelse: Pelizaeus-Merzbachers sjukdom
PMD Family Support
Pelizaeus Merzbacher Disease Support Group

MTV.fi kotimaan uutiset (2016): Kokemustietoa Pelizaeus-Merzbachersin taudista; Elmon, 4, harvinainen sairaus muutti koko perheen elämän – ”Ilman vertaisryhmaa en olisi tässä”

Lähteet

Orphanet: Pelizaeus-Merzbacher disease
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pelizaeus-Merzbacher Disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Pelizaeus-Merzbacher disease
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).