GRIN1-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.10.2022

Avainsanat: GRIN1-Related Neurodevelopmental Disorder, GRIN1-NDD, Grin1-related developmental epileptic encephalopathy

Lyhyesti

Kehitysviive ja/tai vammaisuus yhdistää kaikkia henkilöitä, joilla on GRIN1-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö, lyhyesti GRIN1-oireyhtymä. Oirekuvaan voi kuulua myös epilepsia, poikkeavuudet lihasjänteydessä, syömisvaikeudet ja käyttäytymiseen liittyvät pulmat. GRIN1-oireyhtymädiagnoosin vahvistaa GRIN1-geenin mutaatio siihen sopivine oireineen.

Oireet ja löydökset

GRIN1-oireyhtymässä lihasjänteys on poikkeava. Hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä esiintyy yli puolella potilaista (66 %). Myös spastisuus eli lisääntynyt lihasjänteys (40 %) on mahdollista. Oirekuvaan voi kuulua myös dystonia eli lihasjäntevyyden muutokset ja muut liikehäiriöit (48 %). Liikehäiriöt ja lihasjäntevyyden muutokset voivat vaikeuttaa mm. syömistä ja liikkumaan opettelua. Syömisvaikeuksia todetaan kolmanneksella (31 %) henkilöistä, joilla oireyhtymä on. Syömisvaikeuksien pitkittyessä ravitsemusta voidaan turvata viemällä vatsanpeitteiden läpi ravitsemusavanne (PEG-nappi).

Kehitysviiveiden ja/tai kehitysvammaosuuden aste vaihtelee GRIN1-oireyhtymässä. Suurimmalla osalla kehitysvammaisuus on ollut vakavaa (75 %) tai syvää (17 %). Keskivaikea (7 %) ja lievä (5 %) kehitysvammaisuus näyttäisi olevan harvinaisempaa.

Melkein puolet (48 %), joilla on GRIN1-oireyhtymä, eivät osaa puhua.

Epilepsiaa todetaan 65 %:lla potilaista. Se voi käsittää epileptisiä spasmeja (13 %), yleistyneen (68 %) tai paikallisalkuisen epilepsian (20 %). Keskimäärin epilepsia puhkeaa hiukan ennen toista ikävuotta. Ensimmäisten epilepsiakohtausten alkamisajankohta vaihtelee kuitenkin syntymästä aina 11-ikävuoteen saakka.

Osalla ilmenee autismikirjon häiriöitä (22 %). Käyttäytymispulmiin voi liittyä mm. stereotyyppistä liikehdintää (32 %), itseään vahingoittavaa käytöstä (7 %) ja univaikeuksia (15 %).

GRIN1-oieryhtymään voi liittyä mikrokefalia eli pienipäisyys (27 %) sekä kortikaalinen näkövamma eli aivoperäinen näkövamma (34 %). Joillakin potilailla on todettu okulogyyrinen kriisi eli silmälihasten kouristustila (11 %). Kymmenesosalla on todettu skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ts. selkärangan kiertoryhtivirhe (11 %). Kasvonpiirteissä ei ole yhteneväisyyttä, joka olisi tunnusomaista kaikille potilaille.

Syy ja perinnöllisyys

GRIN1-oireyhtymän aiheuttaa GRIN1-geenin mutaatio kromosomissa 9 (9q34.3). GRIN1-geeni on osa N-metyyli-D-Aspartaatti (NMDA)-glutamaattireseptorien superperhettä, jotka muodostavat hermostossa tietyntyyppisiä ionikanavia. Nämä reseptorit koostuvat useista eri alayksiköistä ja niiden yhdistelmistä. GRIN1-geenistä valmistetaan yhtä tämän glutamaattireseptorin alayksikköä. Muita NMDA-glutamaattireseptoria koodaavia geenejä, joiden mutaatiot on liitetty hermoston kehityshäiriöihin ihmisillä, ovat GRIN2A, GRIN2B ja GRIN2D. NMDA-glutamaattireseptorit ovat tärkeitä mm. hermosolujen pääterakkuloiden eli synapsien plastisuudelle eli muovautumiskyvylle, ja täten mm. muisti- ja oppimistoiminnoille.

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö voi periytyä autosomissa dominantisti eli vallitsevasti tai autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Jos kyseessä on autosomissa dominantti periytyminen, GRIN1-oireyhtymän syntymiseen riittää vain yksi mutaatio toisessa perimässä olevassa GRIN1-geenissä. Lääketieteellinen kirjallisuus ei ole kuvannut yhtäkään lasta, joka olisi syntynyt vanhemmalle. jolla on GRIN1-oireyhtymä.

Jos GRIN1-oireyhtymä on periytynyt lapselle autosomissa resessiivisesti, molemmissa lapsen GRIN1-geeneissä on oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot. Tällöin hän on suurella todennäköisyydellä perinyt ne oireettomilta vanhemmiltaan, jotka ovat olleet GRIN1-geenimutaation oireettomia kantajia.

Suurimmassa osassa tapauksista oireyhtymän taustalla on kuitenkin uusi de novo-mutaatio. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä GRIN1-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Henkilöitä, joilla on GRIN1-oieryhtymä, on kuvattu maailmalla 72 vuoteen 2019 mennessä. Tässä diagnoosikuvauksessa kuvatut prosenttiluvut perustuvat näihin varmennettuihin 72:een potilaaseen.

Diagnoosi ja hoito

GRIN1-oireyhtymän eivät ole ominaisia vain tälle syndroomalle. Siksi oireiden taustalla olevan mahdollisen mutaation selvittäminen on välttämätöntä diagnoosin selvittelyvaiheessa. Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. lapsuuden epileptiset enkefalopatia sekä lukuisat muut kehitysvammaisuusoireyhtymät, joilla on samoja piirteitä kuin GRIN1-oireyhtymässä.

Oirekuvauksessa mainittujen löydösten lisäksi joillakin potilailla aivojen magneettikuvissa on havaittavissa merkkejä aivokuoren kehityshäiriöstä (malformation of cortical development, MCD), joka on ollut samankaltaista GRIN2B-oireyhtymän kanssa. Aivokuoren kehityshäiriölle on ollut tyypillistä mm. epätarkkarajainen (diffuusi) ja molemmat aivopuoliskot käsittävä polymikrogyria eli normaalista poikkeava aivopoimutus. Niillä potilailla, joilla ei ole havaittu aivokuoren kehityshäiriöitä, on voinut olla isoaivojen atrofiaa eli surkastumaa (23 %). Myös useita muita aivojen rakenteellisia muutoksia on liitetty GRIN1-oireyhtymään.

Parantavaa hoitoa ei ole tällä hetkellä olemassa, vaan hoito on oireiden mukaista. Varhaislapsuudessa painon kehityksen ja ravitsemuksellisen tilan seuranta on tärkeää nielemis- ja syömispulmien vuoksi. Kehityksen seuranta, oppimiseen ja liikkumiseen liittyvien tukimuotojen käyttö sekä käyttäytymisongelmien ja epilepsian hyvä hoitotasapaino edistää merkittävästi potilaan hyvinvointia ja hänen läheistensä jaksamista. Toiminta-, puhe- ja fysioterapia ovat tarpeellisia.

Ennuste

Tällä hetkellä ei ole tiedossa liittyykö oireyhtymään tavallista lyhyempää eliniänodotetta.

Historia

GRIN1-oireyhtymä kuvattiin ensi kerran vuonna 2016.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”GRIN1” omat englanninkieliset ja suljetut keskusteluryhmät, ”GRIN1 Parent Support Group” ja ”Giggling GRIN1s”, niille henkilöille, joita GRIN1:een liittyvä kehityshäiriö koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

GRIN Disorders Research Foundation

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glutamate Receptor, Ionotropic, N-Methyl-D-Aspartate, Subunit 1; GRIN1
GeneReviews®: GRIN1-Related Neurodevelopmental Disorder

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 27.1.2020.