GRIN1-oireyhtymä

Kuuntele

GRIN1-oireyhtymä on erittäin harvinainen ja vielä huonosti tunnettu hermoston kehityshäiriö. Perimäntutkimukset ovat välttämättömiä oireyhtymädiagnoosin asettamiseksi tai sen poissulkemiseksi. Oirekuva vaihtelee suuresti henkilöiden välillä. Tiedon lisääntyessä, tämän harvinaissairauden oirekuva tarkentuu ja tunnettuus lisääntyy.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 5.3.2024

OMIM: 617820, 614254, 619814

Avainsanat: GRIN1-Related Neurodevelopmental Disorder, GRIN1-NDD, Grin1-related developmental epileptic encephalopathy

Lyhyesti

Kehitysviive ja/tai -vammaisuus yhdistää kaikkia, joilla on GRIN1-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö, lyhyesti GRIN1-oireyhtymä. Oirekuvaan voi kuulua myös epilepsia, poikkeavuudet lihasjänteydessä, syömisvaikeudet ja käyttäytymiseen liittyvät pulmat. GRIN1-oireyhtymädiagnoosin vahvistaa GRIN1-geenin muutos eli mutaatio siihen sopivine oireineen ja löydöksineen. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on GRIN1-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

GRIN1-oireyhtymässä lihasjänteys on poikkeava. Hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä on yli puolella (66 %). Myös spastisuus eli lisääntynyt lihasjänteys (40 %) on mahdollista. Oirekuvaan voi kuulua myös dystonia eli lihasjäntevyyden muutokset ja muut liikehäiriöit (48 %). Liikehäiriöt ja lihasjäntevyyden muutokset voivat vaikeuttaa mm. syömistä ja liikkumaan opettelua. Syömisvaikeuksia todetaan lähes kolmanneksella (31 %) henkilöistä, joilla oireyhtymä on. Syömisvaikeuksien pitkittyessä ravitsemusta voidaan turvata ravitsemusavanteen eli niin kutsutun PEG-napin kautta.

Kehitysviiveiden ja/tai kehitysvammaosuuden aste vaihtelee GRIN1-oireyhtymässä. Suurimmalla osalla kehitysvamman aste on vakava (75 %) tai syvä (17 %). Keskivaikea (7 %) ja lievä (5 %) kehitysvammaisuus näyttäisi olevan harvinaisempaa.

Melkein puolet (48 %), joilla on GRIN1-oireyhtymä, eivät osaa puhua.

Epilepsiaa todetaan 65 %:lla potilaista. Se voi käsittää epileptisiä spasmeja (13 %), yleistyneen (68 %) tai paikallisalkuisen epilepsian (20 %). Keskimäärin epilepsia puhkeaa hiukan ennen toista ikävuotta. Ensimmäisten epilepsiakohtausten alkamisajankohta vaihtelee kuitenkin syntymästä aina 11-ikävuoteen saakka.

Osalla ilmenee autismikirjon häiriö (noin viidesosalla eli 20 %:lla). Sille ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin.

Käyttäytymispiirteisiin voi liittyä mm. stereotyyppistä liikehdintää (30 %), itseään vahingoittavaa käytöstä (7 %) ja univaikeuksia (15 %).

GRIN1-oireyhtymään voi liittyä kortikaalinen eli aivoperäinen näkövamma (34 %). Joillakin on todettu okulogyyrinen kriisi eli silmälihasten kouristustila (11 %). Osalla aivokuvantamisessa on havaittavissa aivojen rakennepoikkeavuuksia.

Ulkonäköpiirteisiin voi lukeutua mm. tavanomaista pienempi päänympärys eli mikrokefalia (30 %). Kymmenesosalla (10 %) on todettu skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma tai niin kutsuttu selkärangan kiertoryhtivirhe. Kasvoissa ei ole piirteitä, jotka olisivat tunnusomaista kaikille, joilla on GRIN1-oireyhtymä, tai jotka olisivat ominaisia vain tälle oirekokonaisuudelle.

Syy ja perinnöllisyys

GRIN1-oireyhtymän aiheuttaa GRIN1-geenin mutaatio kromosomissa 9 (9q34.3). GRIN1-geeni on osa N-metyyli-D-Aspartaatti (NMDA)-glutamaattireseptorien superperhettä, jotka muodostavat hermostossa tietyntyyppisiä ionikanavia. Nämä reseptorit koostuvat useista eri alayksiköistä ja niiden yhdistelmistä. GRIN1-geenistä valmistetaan yhtä tämän glutamaattireseptorin alayksikköä. Muita NMDA-glutamaattireseptoria koodaavia geenejä, joiden mutaatiot on liitetty hermoston kehityshäiriöihin ihmisillä, ovat GRIN2A, GRIN2B ja GRIN2D. NMDA-glutamaattireseptorit ovat tärkeitä mm. hermosolujen pääterakkuloiden eli synapsien plastisuudelle eli muovautumiskyvylle ja täten mm. muisti- ja oppimistoiminnoille.

GRIN1:een liittyvän hermoston kehityshäiriö voi periytyä autosomissa dominantisti eli vallitsevasti tai autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Jos kyseessä on autosomissa vallitseva periytyminen, geeniparin toisessa GRIN1-geenissä oleva mutaatio riittää aiheuttamaan GRIN1-oireyhtymän. Lääketieteellinen kirjallisuus ei ole kuvannut yhtäkään lasta, joka olisi syntynyt vanhemmalle, jolla on GRIN1-oireyhtymä. Tällaisen vanhemman todennäköisyys saada lapsi, jolla on GRIN1-oireyhtymä, on 50 %. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen.

Jos GRIN1-oireyhtymä on periytynyt lapselle autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi, molemmissa lapsen GRIN1-geeneissä on oltava oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot. Tällöin hän on suurella todennäköisyydellä perinyt molemmat mutaatiot vanhemmiltaan. Vanhemmat ovat silloin GRIN1-geenimutaation oireettomia kantajia. Kantajavanhempien todennäköisyys saada lapsi, jolla on GRIN1-oireyhtymä on 25 % ja 25 %:n todennäköisyydellä heidän lapsi ei ole perinyt lainkaan GRIN1-geenin mutaatiota, ja 50 % heidän lapsistaan ovat GRIN1-geenimutaation oireettomia kantajia, kuten he itsekin. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat pariskunnalla samat kaikissa perheen raskauksisssa.

Suurimmassa osassa tapauksista oireyhtymän taustalla on kuitenkin täysin uusi, niin kutsuttu de novo-mutaatio. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä GRIN1-geenin mutaatiota lainkaan. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Henkilöitä, joilla on GRIN1-oieryhtymä, on kuvattu maailmalla 72 vuoteen 2019 mennessä. Tässä diagnoosikuvauksessa kuvatut prosenttiluvut perustuvat näihin varmennettuihin 72:een potilaaseen.

Diagnoosi ja hoito

GRIN1-oireyhtymän piirteet eivät ole ominaisia vain tälle syndroomalle. Siksi oireiden taustalla olevan mahdollisen mutaation selvittäminen on välttämätöntä diagnoosin selvittelyvaiheessa. Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. lapsuuden epileptiset enkefalopatia sekä lukuisat muut kehitysvammaoireyhtymät, joissa on samoja piirteitä kuin GRIN1-oireyhtymässä.

Oirekuvauksessa mainittujen löydösten lisäksi joillakin potilailla aivojen magneettikuvissa on havaittavissa merkkejä aivokuoren kehityshäiriöstä (malformation of cortical development, MCD), joka on ollut samankaltaista GRIN2B-oireyhtymän kanssa. Aivokuoren kehityshäiriölle on ollut tyypillistä mm. epätarkkarajainen (diffuusi) ja molemmat aivopuoliskot käsittävä polymikrogyria eli normaalista poikkeava aivopoimutus. Niillä potilailla, joilla ei ole havaittu aivokuoren kehityshäiriöitä, on voinut olla isoaivojen atrofiaa eli surkastumaa (23 %). Myös useita muita aivojen rakenteellisia muutoksia on liitetty GRIN1-oireyhtymään.

Parantavaa hoitoa ei ole tällä hetkellä olemassa, vaan hoito on oireiden mukaista. Varhaislapsuudessa painon kehityksen ja ravitsemuksellisen tilan seuranta on tärkeää mahdollisten nielemis- ja syömispulmien vuoksi. Kehityksen seuranta, oppimiseen ja liikkumiseen liittyvien tukimuotojen turvaaminen sekä käyttäytymisongelmien ja epilepsian hyvä hoitotasapaino edistää merkittävästi potilaan hyvinvointia ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Toiminta-, puhe- ja fysioterapia ovat usein tarpeellisia.

Ennuste

Tällä hetkellä ei ole tiedossa liittyykö oireyhtymään tavallista lyhyempää eliniänodotetta.

Historia

GRIN1-oireyhtymä kuvattiin ensi kerran vuonna 2016.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Harvinaiskeskus Norion Vertaistukiryhmiä-sivullemme on koottu tiedossamme olevia suomenkielisiä FB- ja What’s App-ryhmiä.
GRIN-what’s App-ryhmä on perustettu keväällä 2025. Katso liittymisohjeet ja lisätietoa Vertaistukiryhmiä-sivulta.

Facebookista löytyy hakusanalla ”GRIN1” omat englanninkieliset ja suljetut keskusteluryhmät, ”GRIN1 Parent Support Group” ja ”Giggling GRIN1s”, niille henkilöille, joita GRIN1:een liittyvä kehityshäiriö koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.