GRIN2B-oireyhtymä

Kuuntele

GRIN2B-oireyhtymä on erittäin harvinainen ja sen oirekuva vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen. Tässä diagnoosikuvauksessa esitetty tieto perustuu 54 potilaaseen.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 5.3.2024

ORPHA: 589547
OMIM: 616139 613970
ICD-10: G93.4

Avainsanat: GRIN2B-Related Neurodevelopmental Disorder, GRIN2B related syndrome

Lyhyesti

GRIN2B-kytkeytynyt hermoston kehityshäiriö, lyhyesti GRIN2B-oireyhtymä, aiheuttaa kehitysviiveen ja kehitysvamman. Oirekuvaan kuuluu usein myös poikkeava lihasjänteys: hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja/tai spastisuus eli tavanomaista suurempi lihasjänteys, jotka vaikeuttavat mm. liikkeiden oppimista ja hallintaa. Osa lapsista ei pysty kävelemään tai puhumaan. Mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys, epilepsia ja autisminkirjon häiriö ovat mahdollisia. Oirekuva vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, eikä diagnostista kriteeristöä ole tällä hetkellä olemassa. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on GRIN2B-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä diagnoosikuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Koska GRIN2B-oireyhtymä on erittäin harvinainen. Tässä esitetty tieto perustuu 54 potilaaseen.

Lihasjänteyden muutokset ovat yleisiä GRIN2B-oireyhtymässä: hypotoniaa eli alentunut lihasjänteyttä todetaan yli puolella (56 % tapauksista); spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä lähes neljäsosalla (23 %), ja joka kymmenenennellä (10%) on dystoniaa eli lihasjäntevyyden muutoksia ja muita liikehäiriöitä.

Karkea- ja hienomotoriikan kehitys usein viivästyy. Osa pystyy kävelemään tai istumaan itsenäisesti, toiset tarvitsevat niihin tukea ja osa ei opi itsenäisesti kävelemään tai istumaan lainkaan. Puhekyky vaihtelee, eivätkä kaikki kykene ilmaisemaan itseään puhumalla. Osa tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukeutumisessa, syömisessä ja WC-toimissa.

Ruokailun haasteet voivat liittyä nielemisvaikeuksiin, runsaaseen kuolaamiseen ja/tai refluksiin eli mahan sisällön nousemiseen takaisin ruokatorveen tai suuhun. Ruokailu- tai ravinnonsaantipulmiin voi tuoda helpotuksen nenämahaletku tai vatsanpeitteiden läpi vietävä ravitsemusavanne eli PEG-nappi.

Oireyhtymään liittyy kehitysviive ja kehitysvamma. Kehitysvamman laatu on syvää noin kuudella kymmenestä (60 %), keskivaikeaa neljäsosalla (25 %) ja lievää lähes seitsemällä kymmenestä (15 %).

Puolella (51 %) todetaan epilepsia. EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä saatetaan todeta muutoksia, jotka eivät liity epilepsiaan. Ensimmäiset epilepsiakohtaukset voivat ilmaantua heti vastasyntyneellä tai kouluiässä, noin yhdeksän vuoden iässä. Epilepsian tyypit vaihtelevat paikallisalkuisista yleistyneeseen epilepsiaan ja/tai epileptisiin spasmeihin.

Käyttäytymispulmina voivat olla autistisen kaltainen käyttäytyminen (26 %), levottomuus, mielialan vaihtelut, impulsiivisuus, rajaton tai ylenpalttinen ystävällisyys sekä lyhyt keskittymiskyky. Käyttäytymispiirteinä voi liittyä heikko silmäkontakti ja nopea väsyminen. Univaikeuksista on raportoitu.

Aivoperäinen näkövamma (Cortical Visual Impairment, CVI) on todettu 8 %:lla (neljällä/54:stä).

Joillakin henkilöillä aivokuvantamislöydöksissä voi olla poikkeava aivokuoren kehittyminen (malformation of cortical development, MCD)(13 % tapauksista), johon liittyy mm. polymikrogyriaa eli normaalista poikkeavaa aivopoimutusta. Muita löydöksiä voivat olla hippokampuksen ja aivokurkiaisen vajaakehittyminen, suurentuneet tai vajaakehittyneet basaaligangliot eli tyvitumakkeet, suurentunut keskiaivojen katto (tectum) ja puutuva Septum pellucidum. Septum pellucidum on otsalohkon alueella oleva sivukammion ohut väliseinä, joka erottaa sivukammioiden etusarvet toisistaan. Mikrokefalia eli pienipäisyys todetaan noin 18 %:lla tapauksista. Joillakin isoaivojen tilavuus voi olla normaalia pienempi (9 % tapauksista), mikä on usein merkki isoaivojen atrofiasta eli surkastumisesta.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa mutaatio GRIN2B (Glutamate Receptor, Ionotropic, N-Methyl D-Aspartate 2B) -geenissä kromosomissa 12 (12p13.1). GRIN2B lukeutuu geeniperheeseen, josta tuotetaan eräitä hermoston tiedonsiirtoon tarvittavia NMDA-glutamaattireseptoreja. Reseptorin toiminta on erityisen tärkeää aivoissa. Mutaation vuoksi reseptori voi toimia joko yliaktiivisesti tai normaalia vähemmän. Tästä seuraa oireyhtymän oireet. GRIN2B-geenistä tunnetaan useita mutaatioita, joista osa on deleetioita eli häviämiä.

Puolella (50 %) oireyhtymän geneettinen muutos ei löydy henkilön kaikista soluissa. Ilmiöstä käytetään nimitystä mosaikismi. Mosaikistinen geenimuutoksen laatu voi selittää osan oirekuvan yksilöllisestä vaihtelusta. Lisää mosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

GRIN2B-geenimuutos periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että vain yksi mutaatio geeniparin toisessa GRIN2B-geenissä riittää aiheuttamaan GRIN2B-oireyhtymän. Jos toisella vanhemmalla on perimässään GRIN2B-geenin mutaatio, oireyhtymän toistumistodennäköisyys on 50 %, ja se on sama raskaudesta toiseen.

Suurin osa oireyhtymätapauksista johtuu kuitenkin uudesta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä GRIN2B-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on GRIN2B-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on GRIN2B-oireyhtymä. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

GRIN2B-oireyhtymän esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta maailmalla tunnetaan noin sata henkilöä, joilla oireyhtymä on todettu. Arvioidaan että GRIN2B-oireyhtymä kattaisi kaikista neurologisista kehityshäiriöistä ja/tai lapsena alkavista epilepsioista noin 0.2 %.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin asettaminen on haasteellista. Aivokuvantamisessa, EEG:ssä ja kromosomitutkimuksissa ei välttämättä löydy mitään poikkeavaa. Usein GRIN2B-mutaatio löydetäänkin vasta perimän tarkemmissa tutkimuksissa, kuten eksomisekvensoinnissa, jossa tutkitaan ihmisen lähes kaikki tunnetut proteiineja-koodaavat geenit. Geenilöydöksen on oltava yhteneväinen tunnetun oirekuvan kanssa, jotta diagnoosi voidaan asettaa.

GRIN2B-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Fysio-, toiminta- ja puheterapiasta on hyötyä, ja lapset voivat niiden avulla saavuttaa omat kehitykselliset mahdollisuutensa monissa taidoissa. Käyttäytymisterapiassa keskitytään edistämään taitoja, joiden avulla haastavaa käyttäytymistä voidaan vähentää. Muiden oireiden, kuten epilepsian ja ADHD:n eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön, hoito ovat oireiden mukaisia. Seurannassa tarkastellaan mm. liikkumista, näkökykyä, neurologisia ja psykiatrisia oireita sekä kehitykseen ja oppimiseen liittyviä seikkoja.

Ennuste

Koska GRIN2B-oireyhtymä on kuvattu vasta hiljattain, luotettavaa eliniänennustetta ei ole olemassa.

Historia

Sabine Endele kuvasi tutkimusryhmineen GRIN2B-oireyhtymän ensi kerran vuonna 2010.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

GRIN2B Foundation

Facebookista löytyy hakusanalla ”GRIN2B” avoin keskusteluryhmä ”Arian’s journey with GRIN2B mutation”, jonka kautta saa tietoa oireyhtymästä.