Bloomin oireyhtymä

Bloonin oireyhtymää kuvaavat korkea syöpäalttius ja erilaiset komplikaatiot, jotka voivat johtua toistuvista infektioista, diabetes mellituksesta tai keuhkoahtaumataudista.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.10.2021

ORPHA:125
ICD-10: Q82.2
OMIM: 210900

Avainsanat: Bloom’s syndrome (BSyn), Bloom syndrome, Bloom-Machacek-Torre Syndrome

Lyhyesti

Bloomin oireyhtymä on harvinainen ja geneettinen oireyhtymä, joka aiheutuu kromosomien katkeamisesta ja DNA-vaurion korjaamisen puutteesta. Bloomin oireyhtymälle onkin tyypillistä geneettinen epävakaus ja siitä johtuvat terveyspulmat. Bloomin oireyhtymään liittyy selkeä ennen syntymää alkanut ja sen jälkeen jatkuva kasvun viivästymä, jonka johdosta lapsi ohjataan usein ensi kerran lääkäriin. Oireyhtymässä esiintyy myös valoherkkyyttä, telangiektaseja eli pienten verisuonten laajentumisesta johtuvaa ihottumaa ja normaaliväestöä suurempaa taipumusta infektioille sekä tietyille syöpätyypeille, diabetekselle ja keuhkoahtaumataudille. Näistä kolme jälkimmäistä esiintyvät myös tavallista nuoremmalla iällä. Oireyhtymään voi liittyä oppimisvaikeuksia. Kehitysvammaisuus on harvinaista.

Oireet ja löydökset

Kasvun viivästymä todetaan jo ennen syntymää. Kasvuhormonipitoisuudet ovat kuitenkin normaalit. Lapsuudessa painon kehitys on vaatimatonta ja sitä ylläpitävät mm. syömisvaikeudet, joita esiintyy vastasyntyneistä nuoriin lapsiin. Syömisvaikeudet liittyvät mm. hitaaseen syömiseen, vähentyneeseen ruokahaluun ja rajoittuneisiin ruoka-aine tottumuksiin. Refluksi eli mahansisällön nouseminen kurkkuun aiheuttaa usein lisähankaluuksia. Bloomin oireyhtymässä ihonalainen rasvakudos on ohut, mikä saa ihon näyttämään todellista vanhemmalta. Lasten kasvu jää tavanomaisesta. Aikuiset ovat noin 150 cm pituisia, alipainoisia ja heillä on normaalia pienempi päänympärysmitta.

Ylähengitystie-, välikorva- ja joskus myös ruuansulatuskanavainfektiot ovat toistuvia ja niiden vaikeusasteet vaihtelevat lapsuudessa. Infektiot johtuvat heikosta immuunipuolustuksesta. Etenkin immunoglobuliini-M ja -A (IgM ja IgA; vasta-aineluokkien) tasot ovat matalat. Myös refluksit voivat joutua lapsella helposti henkitorveen ja aiheuttaa hengitystieinfektioita.

Lapsen ollessa 1-2 vuoden ikäinen pienikokoisiin kasvoihin ilmaantuu usein punaista ihottumaa, telangiektasiaa (telangiectatic erytreema), joka johtuu kasvojen pienten verisuonien laajentumisesta. Ihottuma ilmestyy molempiin poskiin ja nenänvarteen muodostaen perhosmaisen kuvion. Telangiektasiaa voi ilmaantua myös kädenselkiin. Auringossa etenkin kasvojen iho alkaa herkästi punoittaa. Maitokahviläiskiä eli tummempia ihoalueita voi esiintyä muualla kehossa.

Bloomin oireyhtymässä riski sairastua tiettyihin syöpätyyppeihin on noin 150-300 kertainen normaaliin väestöön verrattuna, ja nämä syövät myös ilmaantuvat keskimääräistä varhaisemmin. Noin puolelle (50 %) Bloomin oireyhtymäpotilaista kehittyy elämänsä aikana jokin syöpä. Tyypillisiä syöpiä lapsuudessa ja nuoruudessa ovat leukemia ja lymfooma. Aikuisuudessa voi ilmaantua erityyppisiä adenokarsinoomia, kuten paksusuolen, ruokatorven ja rintarauhasten adenokarsinoomia. Lapsuudessa harvinaisemmat syövät, kuten Wilmsin tuumori ja osteosarkooma, ovat mahdolliset. Samalla potilaalla voi olla myös useita eri syöpätyyppejä elinaikanaan. Bloomin oireyhtymässä ensimmäiset syövät voivat ilmaantua jo neljän vuoden ikäisille lapsille.

Kymmenesosalla sairastuneista (10 %) todetaan myös diabetes mellitus. Riski sairastua keuhkoahtaumatautiin on kohonnut. Aikuistyypin diabetes ja keuhkoahtaumatauti puhkeavat normaaliväestöön suhteutettuna huomattavasti varhaisemmassa iässä.

Bloomin oireyhtymässä miehet ovat usein hedelmättömiä mm. siittiöiden vähyyden tai niiden puuttumisen vuoksi. Naisilla hedelmällisyys on usein heikentynyt ja vaihdevuodet voivat alkaa tavallista aikaisemmin.

Muita oireyhtymään liittyviä piirteitä ovat mm. dolikokefalia eli pitkä kallon muoto, kapeat kasvot, korostunut nenä ja korvat sekä poskipäiden ja alaleuanluiden hypoplasia eli vajaakehitys. Huulet voivat vuotaa tai olla rakkuloilla ja ihossa on hypo- ja hyperpigmenttisiä alueita. Joillakin todetaan konjunktiviitti eli silmän sidekalvontulehdus ja molemminpuolinen näköhermon vajaakehitys. Myös hampaissa, sormissa, käsissä ja jaloissa voi olla poikkeavuuksia.

Osalla mm. heikko keskittymiskyky ja heikentyneet muistitoiminnot saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia. Älyllinen kehitysvammaisuus ei yleensä liity Bloomin oireyhtymään.

Syy ja perinnöllisyys

Bloomin oireyhtymän aiheuttaa mutaatio BLM-geenissä kromosomissa 15 (15q26.1). Geenistä tuotetaan DNA-helikaasi entsyymiä nimeltään RecQL3 (RecQ protein-like-3). RecQL3-helikaasin ylläpitää perimän vakautta tai muuttumattomuutta ja se osallistuu myös mm. DNA-vaurioiden korjaamiseen. RecQL3-entsyymin toiminnan puute lisää sisarkromatidien välillä spontaania perimäaineksen vaihtoa, geneettistä instabiliteettiä eli epävakautta. Tätä tapahtuu etenkin kun DNA:ta kopioidaan solujen jakautumisen yhteydessä. Bloomin oireyhtymässä geneettisen instabiliteetin ajatellaan johtavan lyhytkasvuisuuteen ja syöpätaipumukseen.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi, jolla on Bloomin oireyhtymä, on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi BLM-geenin mutaatio perimässään, he ovat oireettomia geenimuutoksen kantajia. Oireyhtymän toistumustodennäköisyys perheessä on 25 % ja se on sama raskaudesta toiseen. Toisinaan Bloomin oireyhtymä voi johtua myös sattumalta syntyneestä ja täysin uudesta nk. de novo-mutaatiosta. Mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä.

Yleisyys

Bloomin oireyhtymä-rekisteriin (The Bloom Syndrome Registry) oli vuonna 2018 kirjattu vajaa 300 henkilöä, joilla oireyhtymä on. Vaikka Bloomin oireyhtymätapauksia esiintyy kaikissa etnisissä kansanryhmissä, se on yleisempi Aškenasijuutalaisten keskuudessa. Esiintyvyys Aškenasijuutalaisten keskuudessa on arvioitu olevan yksi sairastunut lapsi 48 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1: 48 000).

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi varmistetaan tutkimalla solujen perimää. Mikroskoopissa nähdään kymmenkertaisesti enemmän sisarkromatidien välistä perimäaineksen vaihtoa (sister-chromatid exchange, SCE) verrattuna normaalisoluihin. Myös tautia-aiheuttavan mutaation löytyminen BLM-geenissä vahvistaa diagnoosin. Perhe, jossa esiintyy Bloomin oireyhtymää, voi halutessaan pyytää lähetteen perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle ja raskauden jo alettua lapsivesi- ja/tai istukkanäytetutkimuksiin, joissa selvitetään onko kehittyvällä sikiöllä Bloomin oireyhtymä.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. seuraavat oireyhtymät; Russell-Silverin oireyhtymäRothmund-Thomsonin oireyhtymä, ataksia-telangiektasia oireyhtymä, Fanconin anemia, Systeeminen lupus erytematosus eli SLE, Wernerin oireyhtymä, Cockaynen oireyhtymä ja Nijmegen breakage oireyhtymä.

Parantavaa hoitoa ei ole, joten hoidossa keskitytään potilaan oireiden mukaiseen hoitoon. Antibiootteja käytetään bakteeri-infektioiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Jos veren immunoglobuliini eli vasta-aineiden määrät ovat alhaiset, immunoglobuliinikorvaushoidosta voi olla hyötyä. Energiarikkaat ruoat voivat edistää painonnousua. Diabeteksen hyvä hoitotasapaino edistää hyvää elämänlaatua. Koska potilaat ovat herkkiä DNA:ta vaurioittaville tekijöille, heidän on mm. vältettävä auringon ultraviolettisäteilyä, ionisoivaa säteilyä sekä tiettyjä kemikaaleja. Siksi esimerkiksi syöpähoidon suunnittelu ja toteutus syöpäpotilaalle, jolla on Bloomin oireyhtymä, on hyvin haasteellista. Näissä tapauksissa sädehoidon ja kemoterapian voimakkuutta voidaan esimerkiksi vähentää ja kestoa pidentää.

Syöpien esiintymisen seuranta on aloitettava jo varhaisessa vaiheessa, jotta syöpäkasvaimet löydettäisiin mahdollisimman pian niiden ilmaannuttua kehoon. Tämän vuoksi alle kahdeksanvuotiaat, joilla on Bloomin oireyhtymä, hyötyvät joka kolmas kuukausi tehtävistä vatsan ultraäänitutkimusta mahdollisen Wilmsin tuumorin löytämiseksi. Koko vartalon magneettikuvaukset ovat hyödyllisiä 12.-13. ikävuodesta lähtien. Ne voidaan tehdä vuosittain tai joka toinen vuosi. Etenkin aikuisuuden kynnyksellä merkkejä syövän esiintymisestä on etsittävä tarkoin.

Ennuste

Eliniänodotetta alentavat korkea syöpäalttius ja erilaiset komplikaatiot, jotka voivat johtua infektioista, diabetes mellituksesta tai keuhkoahtaumataudista. Keskimääräinen eliniänodote on noin 27-35 vuotta. Parhaimmillaan elinikä ulottuu myöhäisaikuisuuteen, muttei usein kuitenkaan 50-ikävuotta vanhemmaksi.

Historia

Oireyhtymän kuvasi vuonna 1954 new yorkilainen ihotautilääkäri David Bloom, jonka mukaan oireyhtymä on saanut nimensä. Bloomin oireyhtymän rinnakkainen nimi ”Bloom-Machacek-Torre Syndrome” ottaa huomioon myös kaksi muuta alkuperäisjulkaisun tekoon osallistunutta Bloomin kollegaa, G. F. Machacekin ja D. P. Torren.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Bloom Syndrome Association

Weill Cornell Medicine; Bloom Syndrome Registry

Aiheesta muualla

MedlinePlus: Bloom syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Bloom’s Syndrome

Lähteet

Orphanet: Bloom syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Bloom syndrome; BLM ja RecQ protein-like 3; RecQL3
GeneReviews®: Bloom Syndrome

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 20.2.2019.