Currarinon oireyhtymä

Currarinon oireyhtymä voi olla liitännäisoireena monissa muissa harvinaisissa ja perinnöllisissä oireyhtymissä.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 8.12.2022

ORPHA:1552
ICD-10: Q87.8
OMIM: 176450

Avainsanat: Currarino syndrome (CS), Currarino triad

Lyhyesti

Currarinon oireyhtymässä vähintään yksi seuraavista alaselkärangan alueista; ristiluun alue, peräaukko ja/tai peräsuoli ovat synnynnäisesti eri tavoin epämuodostuneet. Tyypillistä on myös nk. presakraalisen alueen poikkeava täyttyminen kudosmassalla. Yhdellä viidestä (25 %) epämuodostumat käsittävät kaikki kolme anatomista osaa; ristiluun, peräaukon ja peräsuolen. Currarinon oireyhtymän lisäksi henkilöllä voi olla muita sivulöydöksiä, kuten hermostoputken kehityshäiriö tai rakennepoikkeavuuksia sukupuoli- ja virtsaelimissä.

Oireet ja löydökset

Currarinon oireyhtymässä selkärangan alaosa on poikkeavasti kehittynyt. Tämä voi heijastua ristiluun tai häntäluun osittaisena tai täydellisenä puuttumisena, peräsuolen ja/tai peräaukon ahtaumana. Lisäksi lantiossa oleva presakraalinen tila (presacral space), joka sijaitsee ristiluun ja häntäluun edessä sekä peräsuolen takana, voi olla mm. rasvakudoksen tai teratooman täyttämä. Normaalisti tuo tila on tyhjä. Useimmiten tämä ylimääräinen kudosmassa on hyvänlaatuista, mutta lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa tapauksia, joissa osa kudosmassan soluista ovat muuntuneet pahanlaatuisiksi. Currarinon oireyhtymään voi liittyä myös meningoseele eli selkäydinkalvotyrä. Noin kuudesosalla (15 %) todetaan rakennepoikkeavuuksia myös sukupuolielimissä ja munuaisissa.

Oireyhtymän oirekirjo vaihtelee rakennepoikkeavuuksien mukaan ja voi käsittää mm. kroonisen ummetuksen ja toistuvia infektioita. Noin yhdellä kolmasosalla (n. 30 %) ei ole kuitenkaan lainkaan oireita. Heillä oireyhtymä löydetään usein sivulöydöksenä esimerkiksi röntgen- tai ultraäänitutkimuksen yhteydessä.

Syy ja perinnöllisyys

Noin puolella Currarinon oireyhtymän aiheuttaa mutaatio MNX1– (toiselta nimeltään HLXB9-) geenissä kromosomissa 7 (7q36.3). Kromosomialueen laajemmat 7q36 muutokset, jotka käsittävät MNX1-geenin, voivat johtaa Currarinon oireyhtymään. Joissakin tapauksissa Currarinon oireyhtymää on esiintynyt muiden geenialueiden muutosten yhteydessä, joihin ei ole liittynyt MNX1-geenin muutoksia. Tämän vuoksi ajatellaan, että Currarinon oireyhtymän taustalla voi olla myös muita geenejä kuin MNX1MNX1-geeni ohjaa varhaista alkionkehitystä. Siitä valmistettava geenituote on niin kutsuttu transkriptiotekijä, joka tarvitaan tiettyjen geenien ilmentämiseksi DNA:sta erityisesti sikiön kehityksen aikana.

Currarinon oireyhtymä ajatellaan periytyvän autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan vain yksi mutaatio on riittävä saamaan aikaan Currarinon oireyhtymän kehityksen kohdussa. Vanhemmalla, jolla on kyseinen perimänmuutos, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on Currarinon oireyhtymä. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. MNX1-geenimutaatio on taustalla suurimmasta osaa periytyneissä oireyhtymätapauksissa, ja alle kymmenesosalla (< 10 %) oireyhtymän aiheuttava perimänmuutos jää epäselväksi.

Currarinon oireyhtymä voi olla seurausta myös täysin uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. De novo-mutaatiot voivat syntyä hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa. MNX1-geenin mutaatio löydetään de novo-tapauksissa noin kolmasosalta (30 %) lapsista, joilla on Currarinon oireyhtymä. Noin 70 % Currarino oireyhtymä on siis seurausta jostakin muusta de novo perimänmuutoksesta kuin MNX1-geenin mutaatiosta.

Vaikka vanhemmat olisivat verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisia Currarinon oireyhtymää aiheuttavan mutaation suhteen, nykymenetelmin ei pystytä vahvistamaan tai poissulkemaan sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Siinä lapsen oireyhtymä on seurausta jommallakummalla vanhemmalla olevasta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on oireyhtymää aiheuttava mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on Currarinon oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe, jossa on kohonnut riski Currarinon oireyhtymään, voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Currarinon oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1-9: 100 000, ja se saattaa olla hieman yleisempi naisilla.

Diagnoosi ja hoito

Currarinon oireyhtymä epäily voi herätä raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa raskausviikolla 22. Noin 80 % saa Currarinon oireyhtymädiagnoosin ennen 16-vuoden ikää mm. kuvantamistutkimusten kautta. Currarinon oireyhtymädiagnoosi voidaan asettaa kliinisten tunnusmerkkien perusteella ilman geenitutkimusta ja MNX1-geenimuutoksen osoittamista. Epäselvissä tapauksissa mahdollisen MNX1-geenimuutoksen löytyminen helpottaa kuitenkin diagnoosin asettamista.

Currarinon oireyhtymä voi olla liitännäisoireena mm. Hirschprungin taudissa ja Downin oireyhtymässä eli trisomia 21:ssä sekä muissa kromosomimutaatiossa, kuten esimerkiksi kromosomin 3q25-3q27 alueen duplikaatioissa. (ks. lisätietoa 3q-duplikaatiosta Harvinaiskeskus Norion sivuilta täältä.)

Hoito riippuu potilaan oirekirjosta ja voi käsittää kirurgisia toimenpiteitä.

Historia

Roger I., J., Kennedy kuvasi oireyhtymän oireita ensimmäisenä vuonna 1926. Guido Currarino kollegoineen käsitti vuonna 1981, että potilaiden löydökset kuuluivat samaan oirekokonaisuuteen. Currarinon oireyhtymä on nimetty lääkäri Guido Currarinon mukaan.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Orphanet: Currarino syndrome
Online Mendelian Inhertance in Man (OMIM): Currarino syndrome

Dworschak GC, Reutter HM, Ludwig M. Currarino syndrome: a comprehensive genetic review of a rare congenital disorder. Orphanet Journal of Rare Diseases (2021):16; 167.

Guido Currarino, Dale Coln and Theodore Votteler. Triad of Anorectal, Sacral and Presacral Anomalies. American Journal of Roentgenology (1981):137; 395-398.

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 7.4.2017.