21-trisomia eli Downin syndrooma

Downin syndrooman johtuu kromosomin 21 ylimäärästä, jossa kromosomia 21 on kolme kappaletta. Trisomia voi käsittää joko koko kromosomin 21 tai vain osan siitä. Lisäksi trisomia voi olla kaikissa yksilön soluissa tai vain osassa hänen solujaan. Trisomian oireet vaihtelevat huomattavasti yksilöittäin.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.12.2021

ORPHA:870
ICD-10: Q90.0  Q90.1  Q90.2  Q90.9

Avainsanat: Trisomia 21

Lyhyesti

Downin syndrooma on yleisin kromosomimuutos ja kehitysvamman syy. Koska se on tyyppiesimerkki trisomioista, se esitellään sivustomme diagnoosikuvauksissa.

Oireet ja löydökset

Downin oireyhtymään kuuluvat tietyt helposti tunnistettavat ulkonäköpiirteet, kuten vinosti ylöspäin suuntautuneet silmäluomiraot ja silmän sisäkulmaa osittain peittävät synnynnäiset ihopoimut nk. epikantuspoimut. Usein korvat, suu ja nielu ovat pienet, mutta kieli voi olla kookas. Pituuskasvu on tavanomaista hitaampaa ja aikuiset ovat kooltaan tavanomaista lyhyempiä.

Noin kolmasosalla todetaan synnynnäisiä sydämen rakennepoikkeavuuksia. Muita oireyhtymään liittyviä oireita tai löydöksiä voivat olla mm. ruoansulatuskanavan kehityshäiriöt, purentaongelmat, unenaikaiset hengityshäiriöt sekä liimakorva. Erilaisia tukielinpulmia voivat puolestaan aiheuttaa yliliikkuvat nivelet ja hypotonia eli alentunut lihasjänteys. Yli 50-vuotiaista 40 %:lla todetaan epilepsia.

Taipumus lihavuuteen voi aiheuttaa terveysongelmia. Autoimmuunisairauksien, kuten kilpirauhastulehduksen, keliakian ja diabeteksen, esiintyvyys on kohonnut. Psyykkiset ongelmat, masennus ja autistiset piirteet ovat mahdollisia. Kaihia saattaa esiintyä jo lapsena, ja toiminnallisen näön käytössä voi olla vaikeuksia. Ikänäkö ja kuulon alenema sekä muistiongelmat ja dementia voivat kehittyä aikaisemmin kuin verrokkiväestössä yleensä.

Downin syndroomaan liittyvä kehitysvammaisuus vaihtelee lievästä vaikeaan. Kognitiivinen kehitys etenee lapsuudessa keskimääräistä hitaammin, mutta erilaisten taitojen oppiminen jatkuu pitkälle aikuisikään. Downin syndroomassa näkökykyyn perustuva tiedonkäsittely on parempaa kuin kielelliset taidot. Puheenkehittyminen on viivästynyttä. Puhutun kielen ymmärtäminen sujuu usein kuitenkin paremmin kuin puheen tuottaminen. Ei-kielellisten taitojen kehitys jatkuu aikuisiälläkin, ja ne myös säilyvät parhaiten henkilön vanhetessa. Sen sijaan muut kognitiiviset taidot usein heikkenevät ikääntymisen myötä.

Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä, ovat luonteeltaan usein sosiaalisia ja ystävällisiä, mutta heitä on luonnehdittu myös päättäväisiksi ja jääräpäisiksi. Ulospäinsuuntautunut käyttäytyminen voi vähentyä iänmyötä. Erityisesti sosiaaliset ja kielelliset taidot alkavat heikketä noin 35 ikävuodesta eteenpäin. Ikääntyessä myös masennus, sosiaalinen eristäytyminen ja ahdistuneisuus saattavat lisääntyä. Aikuisilla todetaan enemmän pakko-oireista käyttäytymistä ja itseä vahingoittavaa käyttäytymistä kuin lapsuudessa. Dementiaoireet ovat yleisiä 41 ikävuoden jälkeen. Psyykkisten ongelmien lisääntyminen aikuisuudessa on liitetty usein varhain puhjenneeseen muistisairauteen tai Alzheimerin tautiin.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Downin oireyhtymä johtuu ylimääräisestä kromosomista 21. Normaalisti kutakin kromosomia on kaksi kappaletta. Trisomiassa kromosomeja on kolme. Tavallisimmin Downin oireyhtymässä kaikki kolme 21-kromosomia ovat erillisinä, irti toisistaan (n. 95 % tapauksista). Harvinaisempaa on että ylimääräinen kromosomi 21 on kiinnittynyt johonkin toiseen kromosomiin (ks. alla).

Downin syndrooma voi esiintyä myös mosaiikkimuodossa (2-3 % niistä Downin oireyhtymä-tapauksista, joista kaikki kolme kromosomia 21 ovat irti toisistaan). Mosaikismissa osassa soluista on ylimääräinen kromosomi, osassa ei. Mosaiikkioireyhtymä syntyy joko hedelmöityneen munasolun ensimmäisissä jakaantumisissa niin, että häiriö koskee vain osaa solulinjoista. Lapsen tulevaa kehitystä ei voi ennustaa sen perusteella, kuinka suuri osa hänen soluistaan sisältää ylimääräisen kromosomin. Mosaiikistinen trisomia 21 voi olla vaikutuksiltaan lievempi kuin muulla tavoin syntynyt Downin syndrooma.

Loput 5 % Downin oireyhtymän kokonaisesiintymästä aiheutuu geneettisistä muutoksista, joissa ylimääräinen kromosomi 21 tai sen osa on liittynyt jonkin toisen kromosomiin yhteyteen. Näissä tapauksissa Downin oireyhtymä on sitä vaikeampi, mitä enemmän ylimääräistä kromosomimateriaalia esiintyy oireyhtymän kriittisellä geenialueella (21q22.3). Siellä sijaitsevista geeneistä tunnetaan parhaiten DSCR1 (Down Syndrome Critical Region gene 1), jota pidetään kehitysvammaisuuden ja synnynnäisten sydänpoikkeavuuksien aiheuttajana, sekä DSCR4-geeni, joka vaikuttaa erityisesti istukan toimintaan.

Harvinaisessa kromosomin 21 translokaatiossa, ylimääräisen kromosomin nro 21 ainesta on kulkeutunut johonkin toiseen kromosomiin, yleisimmin kromosomiin 14, 13, 15 tai 22. Näiden translokaation aiheuttamien Downin syndroomien osuus oireyhtymän kokonaisesiintyvyydestä on noin 3,3 %. Pienessä osassa translokaatioista on kyse perinnöllisestä mutaatiosta, jolloin toinen vanhemmista on kromosomimuutoksen oireeton kantaja nk. translokaation kantaja. Lisää translokaatio-ilmiöstä voit halutessasi lukea lisää sivuiltamme Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä – 70 kysymystä ja vastausta: kromosomitason mutaatiot.

Downin syndroomasta tunnetaan myös isokromosomi-muoto. Siinä kaksi kromosomia nro 21 on kiinnittynyt toisiinsa muodostaen ns. isokromosomin (i), kolmas kromosomi 21 on erillinen.

Downin oireyhtymä periytyy äärimmäisen harvoin. Useimmiten lapsi, jolla on Downin syndrooma, syntyy perheeseen ilman aikaisempaa sukuhistoriaa, uuden ja sattumalta syntyneen nk. de novo-mutaation seurauksesta. Downin oireyhtymä ole kenenkään syytä, eikä sen syntyyn voi vaikuttaa.

Downin syndrooman esiintyvyydeksi on arvioitu 1:700. Suomessa syntyy vuosittain noin 70 lasta, joilla on Downin syndrooma. Maailmanlaajuisesti arvioidaan syntyvän vuosittain noin 220 000 lasta, joilla on Downin oireyhtymä. USA:ssa yksi lapsi 830:stä vastasyntyneestä on Down-lapsi (1:830). Etenkin äidin korkea ikä (yli 35-vuotta) lisää riskiä saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Downin oireyhtymän jäljille voidaan päästä jo raskaudenaikaisissa seuloissa ja ultraäänitutkimuksissa. Lapsen kromosomipoikkeavuudesta saadaan varmuus ainoastaan tutkimalla sikiön kromosomit. Nykyään on saatavilla nk. NIPT-testejä (noninvasiivinen prenataalitutkimus), joilla kromosomihäiriön mahdollisuutta voidaan helposti ja luotettavasti tutkia raskaana olevan äidin verinäytteestä. Positiivinen tulos varmistetaan vielä istukka- ja/tai lapsivesinäyteen avulla, joihin kuitenkin liittyy 0,5 – 1 %:n keskenmenon riski. Vastasyntyneen diagnoosi perustuu kliiniseen oirekuvaan ja kromosomimuutoksen löytymiseen.

Downin oireyhtymää ei voi parantaa, mutta siihen liittyviä oireita hoidetaan potilaan oireiden mukaisesti. Puolet lapsista, joilla on Downin oireyhtymä, tarvitsevat sydämen rakennepoikkeavuuksien vuoksi sydänkirurgiaa alle puolivuotiaina. Mahdollisten kuulovammojen tunnistaminen ja hoito on tärkeää mm. puheen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehityksen tukemiseksi.

Suomessa kuntoutus, integroituminen yhteiskuntaan, koulutus, yhteiskunnan tukimuodot ja lääketieteellinen hoito ovat parantaneet merkittävästi viimeisen 50 vuoden aikana henkilöiden elämänlaatua, joilla on Downin syndrooma. Nykyisin perheidensä kanssa kasvaneet ja kouluja käyneet suomalaiset nuoret, joilla on trisomia 21, saattavat käyttää sosiaalista mediaa, lukea, kirjoittaa, matkustella, asua tuetuissa asumismuodoissa, ystävystyä, seurustella ja työskennellä tuetuissa työtehtävissä. Osa asuu itsenäisesti erilaisissa asumisyksiköissä.

Ennuste

Eliniän odotteeseen vaikuttaa Downin syndrooman genetiikka ja oireiden vaikeusasteet. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että eliniän odote on trisomia 21:ssä lyhyempi kuin kehitysvammaisilla henkilöillä keskimäärin. Viime vuosikymmeninä niiden henkilöiden elinikä, joilla on Downin oireyhtymä, on pidentynyt. Nykyisin se on usein yli 55-vuotta. Yli 65-vuotiaiden osuus on kuitenkin vähäinen.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä brittiläinen lääkäri John Langdon Down jo vuonna 1866. Oireyhtymän geneettisen syyn selvitti ranskalainen lastenlääkäri ja perinnöllisyystieteilijä Jérôme Lejeune vuonna 1959. Oireyhtymää kutsuttiin pitkään mongolismiksi, kunnes vuonna 1961 Iso-Britanniassa annettiin suositus Downin syndrooma-nimen käyttämisestä.

Kokemustietoa

Lue perheiden kokemuksia oppaasta (pdf): ”Downin oireyhtymä, elämä on enemmän kuin vikalista”.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookissa löytyy suljettu suomenkielinen keskusteluryhmä nimeltään Downiaiset. Keskusteluryhmä on tarkoitettu vanhemmille, jonka lapsella on Downin syndrooma. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Downiaiset – Suomen Downin Syndrooma ry
Svenska Downföreningen

The International Mosaic Down Syndrome Association

Aiheesta muualla

Verneri.net: Runsaasti tietoa Downin oireyhtymästä

National Institute of Health: The Down Syndrome Consortium

Lähteet

Orphanet: Down syndrome
Duodecim Terveyskirjasto: Downin oireyhtymä
Ikääntyminen ja kehitysvammaisuus – Kognitiiviset muutokset Williamsin, fragile X- ja Downin oireyhtymässä. Turun yliopisto, väitöskirja: Sauna-aho Oili (2019)