Crouzonin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, FT., Harvinaiskeskus Norio 26.5.2025

ORPHA:207
ICD-10: Q75.1
OMIM: 123500

Avainsanat: Crouzon craniofacial dysostosis

Lyhyesti

Crouzonin oireyhtymä on kraniosynostoosioireyhtymä. Sen pääoire on kraniosynostoosi eli kallon saumojen ennenaikainen luutuminen, joka vaikuttaa kasvojen muotoon sekä mahdollisesti aivojen kehitykseen ja voi myös aiheuttaa näkö- ja kuulohäiriöitä. Kraniosynostoosi voi aiheuttaa kehitysviiveen, mutta suurimmalla osalla älykkyys on normaali. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Crouzonin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Lapsen aivot kasvavat huomattavasti syntymän jälkeen ensimmäisten elinvuosien aikana. Tämän vuoksi kallon saumat sulkeutuvat ja luutuvat yhteen vasta syntymän jälkeen. Kraniosynostoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa kallon yksi tai useampi sauma on ennenaikaisesti luutunut. Toisinaan kraniosynostoosi on nähtävissä jo raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa tai vastasyntyneellä. Kraniosynostoosi on ilmeinen viimeistään toiseen ikävuoteen mennessä. Päänalueen epämuodostumiin vaikuttavat mitkä päänsaumat ovat osallisina kraniosynostoosissa ja missä järjestyksessä, laajuudessa ja nopeudessa ne tapahtuvat. On myös mahdollista, että osa lapsen kaularangan nikamista ovat poikkeavasti liittyneet yhteen. Kraniosynostoosi aiheuttaa poikkeavan aivojen, kallon muodon ja keskikasvojen kehityksen.

Crouzonin oireyhtymän ulkonäköpiirteisiin voivat lukeutua mm. kaukana toisistaan sijaitsevat silmät, jotka saattavat olla myös ulospäin pullistuneet (proptosis, eksoftalmus), normaalista poikkeava nenä, vajaakehittynyt yläleuka ja eteenpäin työntynyt ylä- ja/tai alaleuka. Kitalaen kaari voi olla korkea ja hammasrivistö ahdas. Nämä keskikasvojen poikkeavuudet eivät välttämättä ole nähtävillä heti vastasyntyneellä, vaan voivat kehittyä ajan myötä. Hoitamattomina ne voivat kuitenkin johtaa mm. hydrokefaliaan eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöön, hengitysvaikeuksiin ja silmien vaikeaan pullistumaan, joka voi muuttaa mm. silmäluomirakojen sijaintia. Kahdella kolmasosalla (n. 60 %) myös kallonsisäinen paine on kohonnut, mikä voi ilman hoitoa johtaa mm. näönmenetykseen, migreeniin ja kehityksen taantumiseen. Myös kuulovauriot ovat mahdolliset.

Crouzonin oireyhtymään voi liittyä kasvon ja kallon alueen lisäksi myös joitakin muita rakennepoikkeavuuksia. Yhdyssormisuus ja/tai -varpaisuus on harvinaisempaa ja lievempää kuin esimerkiksi Apertin oireyhtymässä, joka on toinen yhtä yleinen kraniosynostoosioireyhtymä Crouzonin oireyhtymän kanssa. Toisinaan sormien ja varpaiden rakennemuutokset, kuten tavanomaista lyhyemmät luut, jäävät huomaamatta.

Joillakin todetaan poikkeavuuksia henkitorven rustossa, joka voi aiheuttaa limaisuutta, keuhkoputkentulehduksen ja hengitysvaikeuksia. Erilaiset hengitystiepulmat voivat johtaa uniapneaan, toistuviin hengitystieinfektioihin ja muihin hengitystiekomplikaatiohin.

Aivojen rakennekuvauksessa seitsemällä kymmenestä (eli 70 %:lla) havaitaan Arnold-Chiari tyypin 1 epämuodostuma, jossa pikkuaivot ja ydinjatke jäävät puristuksiin ja aivo-selkäydinnesteen kierto häiriintyy.

Toisinaan sydämessä voi olla Ductus arteriosus eli avoin valtimotieyhteys.

Myöhemmällä iällä voi esiintyä skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinoumaa eli kiertoryhtivirhe.

Crouzonin oireyhtymässä 15 %:lla todetaan kehitysviive. Toisin kuin muissa kraniosynostoosioireyhtymissä, Crouzonin oireyhtymään kehitysvamma on harvinainen, ja lapsen älyllinen kehitys on siis useimmiten normaali. Vaikeasasteisena kraniosynostoosi voi aiheuttaa kognitiivisen kehityksen haasteita ja lievän tai keskivaikean kehitysvamman.

Syy ja perinnöllisyys

Crouzonin oireyhtymän aiheuttaa useimmiten FGFR2-geenin mutaatio eli muutos kromosomissa 10 (10q25.3-q26). FGFR2-geeni valmistaa fibroblastikasvutekijäreseptoria, joka osallistuu mm. alkion ja sikiön kehityksen aikana etenkin pään luukudoksen muovautumiseen. Geenimuutoksesta seuraa sagittaali- eli lakisauman, koronaali- eli kietosauman ja joskus lambda- eli takaraivosauman ennenaikainen luutuminen ensimmäisten elinvuosien aikana. Muita harvinaisempia Crouzonin oireyhtymää aiheuttavia geenimuutoksia voivat olla TWIST1- ja FGFR3-geenien mutaatiot. FGFR3-geenimutaatio kromosomissa 4 (4p16.3) aiheuttaa Crouzonin oireyhtymän kaltaisen oireyhtymän (Crouzon-like syndrome), johon liittyy Acanthosis nigricans eli taivetummuutta. Crouzonin oireyhtymä kuuluu FGFR (fibroblastikasvutekijäreseptori)-kytkeytyneisiin kraniosynostoosioireyhtymiin.

Crouzonin oireyhtymä voi olla periytynyt lapselle vanhemmaltaan tai olla seurausta uudesta geenimuutoksesta eli -mutaatiosta. Crouzonin oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vain toisessa perimässä olevassa FGFR2-geenissä oleva mutaatio eli muutos riittää oireyhtymän kehittymiseen. Vanhempi, jolla on perimässään FGFR2-geenin mutaatio, voi siirtää geenimuutoksen lapselleen 50 %:n todennäköisyydellä. Tämä oireyhtymän toistumistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan.

Crouzonin oireyhtymä voi olla myös seurausta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Noin puolella (50 %) oireyhtymä johtuu tällaisesta uudesta geneettisestä muutoksesta, jota ei löydetä vanhempien perimäntutkimuksista. FGFR2-geenin muutos on siis ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla.

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on FGFR2-geenin muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Crouzonin oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perheellä on mahdollisuus hakeutua perinnöllisyysneuvontaan ja keskustella perhesuunnittelusta, jos heillä on esimerkiksi epäilys kohonneesta todennäköisyydestä Crouzonin oireyhtymään. Tähän on mahdollisuus jo ennen seuraavan mahdollisen raskauden alkua.

Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Euroopassa Crouzonin oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (<0.9:100 000). Crouzonin oireyhtymän osuus kaikista kraniosynostoositapauksista on alle 5 % eli viisi taausta sadasta (Cohen & Kreiborg, 1992). Suomessa syntyy vuosittain muutama lapsi, jolla on Crouzonin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Perimän muutoksesta johtuva kraniosynostoosioireyhtymä epäily voi herätä vauvan kallon ja kasvojen ulkonäköpiirteiden sekä mahdollisten raajamuutosten perusteella. Crouzonin ja Apertin oireyhtymät ovat yleisimmät kraniosynostoosioireyhtymät. Apertin oireyhtymään liittyy useimmiten kuitenkin yhteenkasvaneet varpaat ja sormet, mikä on harvinaisempaa Crouzonin oireyhtymässä. Lisäksi Crouzonin oireyhtymässä lakisauma ja takaraivosauma sulkeutuvat aikaisemmin kuin Apertin oireyhtymässä, mikä johtaa helposti Arnold-Chiarin epämuodostumaan. Se on Crouzonin oireyhtymässä huomattavasti yleisempi kuin Apertin oireyhtymässä (70 % vs. 2 %). Crouzonin oireyhtymässä noin 25 %:lla ilmenee myös kaularangan nikamien yhteenliittyminen, joka käsittää C2-C3 nikamat, kun taas Apertin oireyhtymässä kaularangan C5-C6 nikamien fuusio on yleisempi. Hengitystievaikeudet ovat yleisempiä Crouzonin oireyhtymässä kuin Apertin oireyhtymässä. Apertin oireyhtymän lisäksi, erotusdiagnoosissa on huomioitava myös muut harvinaiset kraniosynostoosioireyhtymät, kuten Carpenterin oireyhtymä, Sakati-Nyhan-Tisdalen oireyhtymä, Pfeifferin oireyhtymä, Muenken oireyhtymä, Jackson-Weissin oireyhtymä ja Beare-Stevensonin oireyhtymä.

Crouzonin oireyhtymä diagnoosi asetetaan yleensä pian syntymän jälkeen. Jos oireisto on lievä, diagnoosi voi viivästyä. Diagnoosi perustuu kraniosynostoosiin, eksoftalmukseen eli silmien ulospullistumiseen ja keskikasvojen vajaakehittyneisyyteen. Perimäntutkimus ja kuvantamistutkimukset antavat lisätukea diagnoosille. Perimäntutkimus tehdään verinäytteestä ja tutkimustuloksen vastaus saadaan usein parissa kuukaudessa.

Diagnoosin saaminen selkiyttää hoitoa ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa.

Crouzonin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoito tarvitsee moniammatillista osaamista. Hoito tähtää aivo-, silmä- ja hengitystieterveyden suojelemiseen sekä kallon ja kasvojen mahdollista kirurgiaa vaativien epämuodostumien korjaamiseen. Kallokirurgialla pyritään luomaan aivoille kasvutilaa, vähentämään kallonsisäistä painetta sekä korjaamaan kallon muotoa. Oireita, jotka viittaavat kohonneeseen kallonsisäiseen paineeseen, on tärkeää tarkkailla. Ensimmäiset leikkaukset saatetaan tehdä vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Varhain aloitettu hoito vähentää erilaisten sekundaaristen komplikaatioiden riskiä. Kaikki lapset eivät kuitenkaan tarvitse kirurgista hoitoa. Mahdollisen kuulo- ja näköhäiriön hoito on oireiden mukaista ja tärkeää mm. puheen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Lapsen kasvun ja kehityksen säännöllinen seuranta on tärkeää. Tarve fysio-, toiminta- ja puheterapialle arvioidaan yksilöllisesti.

Ennuste

Yksilölliset oireet vaikuttavat eliniän ennusteeseen. Eliniänodote on yleensä normaali tai lähes normaali.

Historia

Ranskalainen neurokirurgi Octave Crouzon (1874–1938) kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1912.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

CRANIO ry: Kallon ja kasvonluiden kasvuhäiriöitä sairastavien tuki

Facebookista löytyy hakusanalla ”Crouzon Syndrome” useita keskusteluryhmiä nille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.