Carpenterin oireyhtymä

Carpenterin oireyhtymän tunnuspiirre on kranyosynostoosi, vaikka muussa oirekuvassa on yksilöllistä vaihtelua.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.10.2019

ORPHA:65759
ICD-10: Q87.0
OMIM: 201000 614976

Avainsanat: Acrocephalopolysyndactyly type 2 (ACPS2)

Lyhyesti

Carpenterin oireyhtymässä kaikilla potilailla todetaan kraniosynostoosi eli kallon luiden ennenaikainen luutuminen, lyhyt pituuskasvu, poikkeavuuksia kasvojen piirteissä, sormissa, varpaissa, hampaissa, sydämessä sekä sukupuolielimissä. Kehitysvammaisuus on mahdollista. Myöhemmällä iällä oireyhtymään liittyy usein ylipainonoa. Oirekirjo on moninainen ja vaihtelee yksilöstä toiseen.

Oireet ja löydökset

Kraniosynostoosi on ilmeinen syntymästä alkaen tai hyvin pian sen jälkeen. Kraniosynostoosi voi johtua sagittaali- eli lakisauman, metooppisen sauman eli otsasauman, koronaali- eli kietosauman ja/tai lambda- eli takaraivosauman ennenaikaisesta luutumisesta, josta seuraa joko akrokefalia eli suippopäisyys tai brakykefalia eli lyhytkalloisuus. Esimerkiksi akrokefalia syntyy takaraivosauman ja kietosauman ennenaikaisesta luutumisesta.

Kasvoissa havaitaan myös joitakin poikkeavia piirteitä, kuten matala nenänselkä, korvien matala sijainti, lyhyt kaula sekä vajaakehittynyt ylä- ja/tai alaleuka. Lisäksi jotkin sormet ja/tai varpaat voivat olla yhteen kasvaneet. Varpaita on usein myös tavallista enemmän.

Monilla oireyhtymään liittyy synnynnäinen sydänvika, napatyrä, luustomuutoksia, kuten esimerkiksi skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, maitohampaiden viivästynyt puhkeaminen tai joidenkin hampaiden puuttuminen. Myöhemmin havaitaan usein ylipainoa, kuuroutta sekä sukupuolirauhasten vajaatoimintaa. Miessukupuolella voi olla laskeutumattomat kivekset.

Älyllinen kehitysvammaisuus on usein lievää, eikä sitä todeta kaikilla.

Vaikka Carpenterin oireyhtymän oirekirjo voi vaihdella huomattavasti, eikä kaikilla ole samoja oireita, Carpenterin oireyhtymässä kraniosynostoosi on yhteinen nimittäjä kaikkien potilaiden kesken. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että Summittin ja Goodmanin oireyhtymät (ACPS5 ja 5) olisivat Carpenterin oireyhtymän eri muotoja.

Carpenterin oireyhtymä on jaettu tyyppeihin 1 ja 2. Niissä on paljon yhteneväisyyksiä. Carpenterin oireyhtymän tyypissä 2 löydetään puutteita aivojen lateralisaatiossa. Lateralisaatiolla tarkoitetaan vasemman ja oikean aivopuoliskon työnjaon erikoistumista eri toimintojen kesken. Esimerkiksi vasemmassa aivopuoliskossa sijaitsee alueita, jotka ovat tärkeitä puheen ymmärtämiselle ja tuottamiselle. Oikea aivopuolisko puolestaan houlehtii mm. avaruudellisesta hahmottamisesta.

Syy ja periytyvyys

Carpenterin oireyhtymätyyppi 1:n geneettinen poikkeavuus on paikannettu kromosomiin 6 (6p12.1-p11.2), RAB23-nimiseen geeniin. Carpenterin oireyhtymän tyyppi 2 aiheutuu puolestaan MEGF8-geenin mutaatiosta kromosomissa 19 (19q13.2).

Molemmat Carpenterin oireyhtymätyypit noudattavat autosomissa resessiivistä eli peittyvää periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä isältä että äidiltä perityssä RAB23- tai  MEGF8-geeneissä on oltava oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot, jotta oireyhtymä kehittyy lapselle kohdussa.

Yleisyys

Carpenterin oireyhtymän tyyppi 1 on yleisempi kuin tyyppi 2. Carpenterin oireyhtymän kokonaisesiintyvyydeksi on arvioitu 1 : 1 000 000. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa yli 70 potilasta, joilla on Carpenterin oireyhtymä. Kaikissa tapauksissa vanhemmilta ei ole löydetty oireyhtymää aiheuttavia mutaatioita, mikä viittaa oireyhtymän syntyneen biologisesti sattumalta, aivan uuden, nk. de novo-mutaation seurauksesta. De novo-mutaatiot saavat alkunsa hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai alkion varhaisten solunjakautumisten yhteydessä pian hedelmöityksen jälkeen.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu oirekuvaan. Diagnoosin asettamisessa hyödynnetään erilaisia kuvantamismenetelmiä, kuten röntgenkuvausta ja aivojen magneettikuvausta. Perimän tutkimustulos vahvistaa tai poissulkee Carpenterin oireyhtymän diagnoosin.

Varhain toteutettu pään ja kasvojen kirurgia luo tilaa aivojen kasvulle ja siten edistää usein aivojen terveyttä ja normaalia henkistä kehitystä. Sydänvikojen korjaaminen on usein myös mahdollista. Hoitoon ja potilaan terveydentilan seurantaan osallistuvat mm. perinnöllisyyslääkärit, pediatrit, psykologit, neurologit sekä kirurgit.

Historia

Brittiläinen George Carpenter (1859-1910) kuvasi oireyhtymän Proceedings of the Royal Society of Medicine-julkaisussa vuonna 1909.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Carpenter’s Syndrome” oma keskusteluryhmä oireyhtymää niille henkilöille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

CRANIO ry: Kallon ja kasvonluiden kasvuhäiriöitä sairastavien tuki

Aiheesta muualla

Hukki J, Saarinen P, Kangasniemi M, Niemelä M. Yksinkertaiset kraniosynostoosit. Duodecim. 2007;123(8):967-76. Finnish. PMID: 17615945.

National Organization for Rare Disorders (NORD): Carpenter syndrome

Lähteet

Orphanet: Carpenter syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Carpenter syndrome 1; CRPT1 ja Carpenter syndrome 2; CRPT2

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).