Coffin-Sirisin oireyhtymä

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen, Harvinaiskeskus Norio 17.4.2025.

ORPHA:1465
ICD-10: Q87.1
ICD-11: LD27.0Y

Avainsanat: Coffin-Siris syndrome (CSS)

Lyhyesti

Coffin-Sirisin oireyhtymään kuuluu aina poikkeava kehitys. Alkuun se ilmenee kehityksen viivästymisenä, joka vuosien kuluessa osoittautuu jonkinasteiseksi kehitysvammaksi. Kehitysvamma on useimmiten keskivaikea tai vaikea, mutta joskus lievä. Puheen kehitys on erityisen heikkoa ja osalla potilaista esiintyy hankalia käytöshäiriöitä. Oireyhtymään kuuluu erityiset kasvojenpiirteet, rakennepoikkeamia sisäelimissä sekä pienet, lähes olemattomat pikkusormien kärkijäsenet. Coffin-Sirisin oireyhtymää ei pidetä oireiltaan pahenevana, vaan lapset kehittyvät tasaisesti edellytystensä mukaan. Tietoa aikuisista potilaista tai eliniän ennusteesta on olemassa melko vähän.

Oireet ja löydökset

Raskausaika sujuu yleensä normaalisti, mutta joskus ultraäänitutkimuksessa saatetaan havaita jonkin rakennepoikkeama. Vastasyntyneisyyskaudella voi ilmetä joitain ulkonäön tai rakenteiden poikkeavuuksia. Yleensä mahdollista oireyhtymää aletaan epäillä vasta kehityksen jäädessä jälkeen.

Coffin-Sirisin oireyhtymässä on lieviä, mutta diagnostiikkaa tukevia ulkonäön erityispiirteitä. Ne korostuvat iän myötä. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi runsas karvoitus, mm. tuuheat kulmakarvat ja tavallista karvoittuneempi vartalo. Päälaen hiuksisto on kuitenkin harvaa ja päänahka kuultaa niiden läpi. Kasvonpiirteissä huomio saattaa kiinnittyä suureen suuhun, voimakkaaseen alahuuleen, matalaan nenänselkään, leveähköön nenään ja vahvoihin silmäripsiin. Suurella osalla (noin kahdeksalla kymmenestä eli 80%:lla) pikkusormet, niiden kärkijäsenet tai kynnet ovat tavallista pienemmät.

Lapset ovat pienehköjä eli kasvavat yleensä keskikäyrän alapuolella. Heillä esiintyy lihasvelttoutta (hypotoniaa), nivelten ylitapuisuutta ja iän myötä skolioosia.

Monilla esiintyy rakennepoikkeamia, tavallisimmin synnynnäisiä sydänvikoja (noin 35%:lla), suoliston tai virtsateiden poikkeavuuksia (noin 35%:lla) tai kuvantamistutkimuksissa havaittavia keskushermoston rakenteen poikkeavuuksia. Lähes puolella on ongelmia näössä ja/tai kuulossa. Epilepsiaa esiintyy alle 10%:lla. Pienellä osalla henkilöistä on ylivilkkautta tai aggressiivisuutta.

Puheen kehitys on hidasta, ensimmäiset sanat ilmaantuvat parivuotiaana. Puheen ymmärtäminen on sen tuottamista parempaa. Jotkut eivät opi lainkaan puhumaan.

Syy ja perinnöllisyys

Coffin-Sirisin oireyhtymän aiheuttaa geenimuutos eli -mutaatio. Kysymyksessä on ryhmä geenejä, jotka vaikuttavat samantapaisesti tiettyihin kehityksellisiin tapahtumiin. Tällä hetkellä tiedetään, että mutaatiot ainakin seuraavissa geeneissä voivat aiheuttaa Coffin-Sirisin oireyhtymän: ARID1A, ARID1B, ARID2, DPF2, PHF6, SMARCA2, SMARCA4, SMARCB1, SMARCC2, SMARCE1, SOX11 ja SOX4. Tavallisimmin muutos löytyy ARID1B-geenistä (30–40% tapauksista), mutta toisaalta useissa tapauksissa, joissa lääkäri epäilee Coffin-Siris oireyhtymää, tarkkaa geenidiagnoosia ei löydetä. Kun diagnostiikkaan lähdetään toisista lähtökohdista, eli tutkitaan ylipäätään kehitysvammaisuuden syytä, löytyy erityyppisten kehitysvammaisten joukosta potilaita, joilla myös on ARID1B-geenin mutaatio, vaikka oireet eivät viittaakaan Coffin-Sirisin oireyhtymään. Siksi ajatellaan, että ARID1B-geeni aiheuttaa kehitysvammaisuutta, johon liittyy usein, muttei aina, Coffin-Sirisin oireyhtymän piirteitä. Mitä enemmän potilaille tehdään genominlaajuisia tutkimuksia erilaisista syistä, sitä useammin löytyy poikkeavia variantteja eli muotoja geeneistä, joihin liitetty taudinkuva ei oikein sovikaan potilaan oirekuvaan.

Lähes poikkeuksetta Coffin-Sirisin oireyhtymän taustalla on geenimuutos, joka on syntynyt vain yhdessä munasolussa tai siittiössä, eikä ole todettavissa kummallakaan vanhemmista. Tällaista muutosta kutsutaan de novo-mutaatioksi. Tällaisissa tilanteissa toistumisriski perheen tulevilla lapsilla on erittäin pieni. Vain ani harvoissa tapauksissa geenimuutos onkin syntynyt hieman laajemmalla alueella munasarjassa tai kiveksessä, jolloin sieltä saattaa kehittyä toisiakin sukusoluja, joissa on sama mutaatio. Tässä tilanteessa kyseessä on sukusolumosaikismi. Näistä asioista keskustellaan tarkemmin perinnöllisyysneuvonnassa. Halutessasi voit lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta ”Syventävää tieto perinnöllisyydestä”-osiosta sekä de novo-mutaatioista (DNA:n emäsjärjestyksen muutokset) että sukusolumosaikismista: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleensä henkilöt, joilla on Coffin-Sirisin oireyhtymä, eivät saa kehitysvammansa vuoksi jälkeläisiä. Jos oirekuva on puolestaan lievä, Coffin-Sirisin oireyhtymän toistumistodennäköisyys on henkilöllä 50%, koska oireyhtymä noudattaa vallitsevaa eli dominanttia periytymistapaa.

Osalla henkilöistä, joilla oireiston takia epäillään Coffin-Sirisin oireyhtymää, ei diagnoosia pystytä nykyisin geenitestein varmistamaan. Kun tarkka geenitason diagnoosi jää auki, ei voida olla varmoja, etteikö kysymyksessä olisi muulla tavoin periytyvä kehitysvammaisuus, jolla saattaisi olla huomattava riski toistua tulevilla sisaruksilla.

Eräät kehitysvammaisuuteen liittyvät oireyhtymät muistuttavat jonkin verran toisiaan. Lääketieteellisissä julkaisuissa on kuvattu tapauksia, jossa kokenut lääkäri on epäillyt potilaalla Coffin-Sirisin oireyhtymää, mutta laaja, kaikkien tunnettujen geenien testaus, onkin osoittanut, tarkan diagnoosin olevan jotain muuta, esimerkiksi Nicolaides-Baraitser oireyhtymä tai Börjeson-Forssman-Lehmann oireyhtymä. Väärästä diagnoosista ei ole suurta vaaraa, koska mihinkään näistä harvinaisista kehitysvammaoireyhtymistä ei ole erityistä lääkehoitoa tai muuta spesifistä parannuskeinoa. Oikea diagnoosi olisi kuitenkin tärkeä, jotta potilaan seurannassa, erityisesti pikkulapsena, osattaisiin huomioida juuri oikeita seikkoja. Diagnoosi myös ohjaa perhettä etsimään vertaistukea perheiltä, joissa on sama oireyhtymä. Vertaisten kokemusten ja arkipäivän ratkaisujen jakamisesta voi olla paljon hyötyä.

Yleisyys

Lääketieteellisten julkaisujen ja Coffin-Siris oireyhtymän tutkijoiden rekisterien pohjalta tiedetään, että potilaita tunnetaan maailmalla kaikkiaan muutamia satoja. Oireyhtymä vaikuttaa olevan yhtä yleinen kaikissa väestöissä. Ei ole tietoa montako Coffin-Siris -henkilöä Suomessa on.

Diagnoosi ja hoito

Kun lapsella epäillään Coffin-Siris oireyhtymää, tehdään tarvittavia geenitestejä. Alkuun saatetaan tutkia tilannetta jollakin geenitestipaneelilla, jossa tutkitaan samanaikaisesti kaikki tunnetut Coffin-Siris-oireyhtymää aiheuttavat geenit ja yleensä samalla muutamia muita, samantapaisiin oirekuviin johtavia geenejä. Mikäli oireyhtymää ei osata epäillä, saatetaan tehdä laaja kaikki tunnetut geenit kattava tutkimus. Kummalla tahansa tavalla toimitaankaan, oireyhtymää aiheuttava mutaatio useimmiten löytyy. Tarvittaessa voidaan vielä suorittaa niin sanottu molekyylikaryotyyppitutkimus, jolla todetaan hieman toisenlaisia geenien muutoksia (deleetioita eli häviämiä ja duplikaatioita eli kahdentumia).

Tutkijat ovat yrittäneet selvittää liittyykö juuri tietyn geenin muutoksiin tai juuri tiettyyn mutaatioon tietynlaisia piirteitä eli miten hyvin geenilöydös ja henkilön oirekuva korreloivat keskenään. Joitain korrelaatioita onkin todettu, esimerkiksi ARID1B-muutokset johtavat usein lievähköön oirekuvaan ja SMARCA4-, SMARCB1- ja SMARCE1-geenien mutaatiot johtavat vaikeampaan tautiin. ARID1A-geenin muutoksiin näyttäisi liittyvän lisääntynyt riski hepatoblastoma-nimisen kasvaimen kehittymiseen. Kun lapsella todetaan tietty mutaatio, ei kuitenkaan pääsääntöisesti voida ennustaa, millaiseksi oireyhtymä juuri hänen kohdallaan muodostuu.

Coffin-Siris oireyhtymään ei ole spesifistä hoitoa. Pikkulapsena monella on kasvua haittaavia syömisongelmia, joiden ratkaisemista on tärkeää pohtia. Joskus tarvitaan erityisiä ravintovalmisteita, jotta kaikkien ravinteiden saanti voidaan turvata. Ne lapset, joilla on nielemisvaikeuksia, saattavat tarvita vatsanpeitteiden läpi vietävän ravitsemusavanteen (PEG-napin) asentamisen, jotta ravitsemustila paranee. Jos lapsella on sydämen tai munuaisten rakennepoikkeamia ja/tai näkö- tai kuulopulmia säännöllinen seuranta voi olla tarpeen. Osa hyötyy puheterapiasta tai fysioterapiasta. Kasvun myötä voi kehittyä skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma tai muita ryhtivirheitä. Niiden mahdollisen kehittymisen seuranta on tärkeää. Mahdollisen epilepsian hyvä hoitotasapaino edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Päivähoito- ja kouluratkaisut suunnitellaan kunkin lapsen edellytysten mukaan. Todennäköinen asumismuoto aikuisena on tuettu asuminen; vain hyvin harva, jolla on Coffin-Sirisin oireyhtymä, selviytyy itsenäisesti arjen asumisesta. Yksilölliset erot ovat niin suuria, että jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen kohdalla hoito pitää suunnitella juuri hänelle sopivaksi. Tähän suunnitteluun tarvitaan osaavan sairaalan moniammatillista tiimiä. Suunniteltu hoito voidaan useimmiten toteuttaa kotipaikkakunnalla.

Ennuste

Kirjallisuudessa kuvatut Coffin-Siris -tapaukset ovat enimmäkseen lapsia tai nuoria. Siksi eliniänennusteesta ja oireyhtymän vaikutuksesta aikuisiässä ja vanhuudessa ei ole juurikaan tietoa. Lapset, joilla on vaikeita rakennepoikkeamia tai vaikeita syömishäiriöitä, saattavat menehtyä jo lapsuudessa.

Historia

Coffin-Sirisin oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1970 ja oireyhtymä sai nimensä julkaisun ensimmäisten kirjoittajien mukaan. Aluksi oireistoa pidettiin hyvin yhtenäisenä, mutta tapausmäärien kasvaessa, oireisto on osoittautunut luultua vaihtelevammaksi. Diagnoosi on pystytty varmentamaan geenitutkimuksella noin 10 vuoden ajan; ARID1B -geenin ja Coffin-Siris -oireyhtymän yhteys havaittiin vuonna 2012.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomenkielinen Facebook ryhmä ”Coffin Siris Suomi – Coffin Siris Finland”, on tarkoitettu läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

MedlinePlus: Coffin-Siris syndrome 
Orphanet: Coffin-Siris syndrome
GeneReviews: Coffin-Siris syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran silloisen Norio-keskuksen sivuilla 17.8.2018.