1p36-deleetio-oireyhtymä

Kromosomin 1p36-deleetio-oireyhtymä voi periytyä lapselle oireettomalta vanhemmalta, jolla on perimässään tasapainoinen kromosomitranslokaatio

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.10.2021

ORPHA: 1606
ICD-10: Q93.5
OMIM: 607872, 616975

Avainsanat: Mososomia 1p36 syndrome, Distal monosomy 1p36, Deleetio 1p36

Lyhyesti

1p36-deleetio-oireyhtymä on eräs yleisimmistä kromosomideleetio-oireyhtymistä. Oireyhtymää kuvaavat epätyypilliset kasvonpiirteet, hypotonia eli alentunut lihasjänteys, nielemisvaikeudet, yleisen kehityksen viiveet, kehitysvammaisuus, epilepsiakohtaukset, synnynnäiset sydänviat, heikentynyt kuulo- ja näköaisti ja jo ennen syntymää alkanut heikko kasvu, joka johtaa lyhytkasvuisuuteen. Oirekirjoon vaikuttaa geneettisen muutoksen laatu. Täten oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilta henkilöiltä, joilla on 1p36-deleetio perimässään. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneellä ilmenevä hypotonia on tavallista 1p36-deleetio-oireyhtymässä (95 % tapauksista) ja se viivästyttää mm. motorista eli liikkeiden perushallintaan liittyvien taitojen  ja hienomotoriikan kehitystä. Hypotonia voi tuoda haasteita myös nielemiseen, syömiseen ja puheen tuottamiseen.

Oireyhtymälle tyypillisiin kasvonpiirteisiin kuuluvat kallon ja kasvojen poikkeavuudet, kuten mikrobrakykefalia eli pieni ja lyhyt pää (65 %), suorat kulmakarvat, syvällä päässä sijaitsevat silmät, leveä ja matala nenänselkä, keskikasvojen vajaakehitys, nenän ja ylähuulen välillä oleva pitkä ylähuulen vako, terävähkö leuka sekä matalalla sijaitsevat ja taaksepäin kiertyneet  muotoiset korvat. Usein löydöksenä on myös suuri ja myöhään sulkeutuva pään etuosan aukile (77 % tapauksista), joka on syntymän aikoihin yli 3 cm leveä. Suu- ja huulihalkio voivat olla mahdolliset ja ne voivat haitata mm. lapsen syömistä ja suun käyttöä.

Sormissa ja varpaissa voi esiintyä kamptodaktyliaa eli yhden tai useamman sorminivelen jäykistymistä koukkusentoon. Lisäksi jalat, sormet ja varpaat voivat olla tavallista lyhyemmät.

Kehitysvammaisuutta ilmenee kaikilla, mutta sen aste vaihtelee. Yleensä kehitysvammaisuus on vaikeaa tai syvää (90 %), kun taas kymmenesosalla (10 %) kognitiivisissa taidoissa on lieviä tai keskivaikeita haasteita. Osa (n. 25 %) käyttää muutamia sanoja tai lyhyitä lauseita itsensä ilmaisemiseksi. Suurin osa (75 %) ei kuitenkaan opi puhumaan lainkaan. Halu kommunikointiin paranee kuitenkin ajan mittaan. Noin 90 %:lla on vakavia oppimishäiriöitä ja puolella todetaan käytöshäiriöitä, kuten itsensä puremista ja kiukunpuuskia. Puolella potilaista (50 %) on epilepsia. Epilepsian puhkeamisikä, tyyppi ja vaikeusasteet vaihtelevat. Diagnosoiduissa oireyhtymätapauksissa epilepsia on usein puhjennut varhain, kahden ikävuoden tienoilla, ja joillakin jopa neljän päivän jälkeen syntymästä. Erilaisia aivojen rakennepoikkeavuuksia todetaan n. 88 %:lla.

Noin 70 %:lla todetaan jonkinasteisia synnynnäisiä sydänvikoja (71 %) tai kardiomyopatiaa. Kuulonalenemaa todetaan lähes puolella tapauksista (47 %). Ne voivat olla tyypiltään sensorineuraalisia eli sisäkorvaan liittyviä tai konduktiivisia eli ulko- ja/tai välikorvaan liittyviä. Sensorineuraalisessa kuulonalenemassa sisäkorvan aistisoluissa tai kuulohermossa on vaurioita, jotka estävät kuuloaistimuksen siirtymisen aivojen kuuloalueelle ja vastaavasti kuuloaistimuksen syntymisen aivoissa. Konduktiivisessa kuulonalenemisessa ääniaallon eteneminen sisäkorvaan on estynyt. Kyseessä voi olla esimerkiksi liimakorva. Näköongelmia, kuten karsastusta ja nystagmusta eli silmävärvettä, on puolella potilaista.

Muita 1p36-deleetio-oireyhtymään liittyviä piirteitä ovat mm. luustopoikkeavuudet (41 %), ulkoisten sukupuolielinten rakenteelliset poikkeavuudet (25 %) ja joskus myös kilpirauhasen vajaatoiminta sekä poikkeavuudet munuaisissa (22 %).

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja, että henkilöillä, joilla on 1p36-deleetio-oireyhtymä, on hyvä kasvo- ja paikkamuisti.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymä johtuu deleetiosta eli häviämästä kromosomissa 1 (1p36.13-1p36.33). Tämä deleetio tapahtuu vain toisessa vastinkromosomissa ts. kyse on heterotsygoottisesta deleetiosta. Deleetio poistaa useita vastingeenejä perimästä. Kromosomideleetion laajuus ja alkamispaikka kromosomialueella 1p36.13-1p36.33 voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen.

Noin puolessa tapauksista (52 %) deleetiot ovat täysin uusia ja suvussa siis aikaisemmin esiintymättömiä nk. de novo-mutaatioita. Nämä mutaatiot ovat syntyneet sukusolujen kehittyessä tai varhaisen alkion kehityksen aikana pian hedelmöityksen jälkeen. Viidesosalla (20 %) oireyhtymä on periytynyt oireettomalta vanhemmalta, jolla on perimässään tasapainoinen translokaatio. Tasapainoisessa translokaatiossa joidenkin kromosomien välillä on tapahtunut geneettisen materiaalin vaihtumista ilman muutoksia kromosomimateriaalin kokonaismäärässä. Lapselle translokaatio voi periytyä epätasapainoisessa muodossa. Tässä tapauksessa kromosomin 1p36 alueelta on hävinnyt geneettistä materiaalia. Huomionarvoista on, että 1p36 deleetio-oireyhtymään voi liittyä myös muita kromosomirakenteiden muutoksia, joilla on omat vaikutuksensa oirekuvaan.

Kromosomin 1p36-deleetio-oireyhtymässä on havaittu haploinsuffisienssiä. Tällä ilmiöllä tarkoitetaan, että vain toiselta vanhemmalta peritty geeni ei riitä yksin tuomaan geenin ilmentämää ominaisuutta yksilön tavanomaisen kasvun tueksi, vaan ko. geeniä tarvitaan kaksi, sekä isältä että äidiltä perityt muodot. Tällaisia geenejä ovat mm. MMP23B, GABRD, SKI, PRDM16, KCNAB2, RERE, UBE4B, CASZ1, PDPN, SPEN, ECE1, HSPG2 ja LUZP1.

Yleisyys

1p36 deleetio-oireyhtymän esiintyvyys on 1:5000 – 1: 10 000. Oireyhtymä esiintyy sekä naisilla että miehillä, mutta noin 65 % oireyhtymätapauksista on todettu naisilla.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja diagnoosin varmistaa kromosomianalyysi, joka voidaan tehdä esimerkiksi FISH-tutkimuksena tai kromosomaalisena mikrosirututkimuksena. Sydänfilmillä eli elektrokardiografialla (EKG) voidaan tarkastella mahdollisia synnynnäisiä sydänvikoja, magneettikuvauksessa voidaan havaita mahdolliset aivojen poikkeavuudet ja aivosähkökäyrässä eli elektroenkefalografiassa (EEG) epileptiset muutokset aivojen sähköisissä toiminnoissa. Näkö- ja kuulontutkimukset, neurologin arvio ja luuston ja munuaisten poikkeavuuksien tutkiminen ovat muita esimerkkejä oireyhtymään liittyvistä perustutkimuksista.

Erotusdiagnostiikassa huomioon otettavia oireyhtymiä ovat mm. Rettin oireyhtymäSmith-Magenisin oireyhtymäAicardin oireyhtymä sekä Angelmanin ja Prader-Willin oireyhtymät.

Perhe voi halutessaan hakeutua perinnöllisyysneuvontaan, jos he tietävät kohonneesta riskistä saada lapsi, jolla on 1p36-deleetio-oireyhtymä.

Kromosomin 1p36-deleetio-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta siitä johtuvia oireita voidaan hoitaa. Hoito on moniammatillista ja siihen sisältyy säännöllinen terveydentilan seuranta. Mahdollisten suu- ja huulihalkioiden sekä synnynnäisten sydämen rakennepoikkeavuuksien kirurginen hoito arvioidaan tapauskohtaisesti. Osa vastasyntyneen sydämen rakennepoikkeavuuksista voi korjaantua myös itsestään. Kilpirauhasen toimintaa mittaavat laboratoriokokeet on tehtävä kerran vuodessa. Syömisen ja kasvun onnistumista on seurattava ja tarvittaessa tuettava.

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitetuista terapioista on hyötyä. Kuntoutuksessa saatetaan keskittyä kognitiivisten, motoristen, sosiaalisten ja kommunikaatioon liittyvien taitojen kehittämiseen. Kommunikaation apuna voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää esimerkiksi kuvia, tukiviittomia ja elekieltä. Vanhemmat ovat myös huomanneet, että musiikin, valojen, näköaistin ja kosketuksen hyödyntäminen lisäävät oppimisen iloa. Uutta opeteltaessa erityisen tärkeää on olla kärsivällinen, kannustava ja rohkaiseva. Toisto on oppimisen kulmakivi.

Ennuste

Oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu, joten eliniän ennusteesta ei ole luotettavaa tietoa. Eliniänodote myös vaihtelee suuresti yksilöstä toiseen. Osa oireista, kuten epilepsia, näyttäisivät helpottuvan iän myötä. Jatkuva huolenpito ja lääketieteellinen tuki ovat tarpeelliset arjessa.

Historia

Ensimmäinen tieteelliset julkaisut 1p36-deleetioista ovat 1980-luvun alusta, mutta näissä tapauksissa kromosomimuutos käsitti epätasapainossa olevan translokaation, jonka seurauksesta kromosomiin 1 oli siirtynyt myös muista ei-homologisista kromosomeista geenimateriaalia. Vuonna 1987 kuvattiin potilas, jonka oireet johtuivat vain 1p36-deleetiosta. Tästä eteenpäin on diagnosoitu muita potilaita, joilla on perimässään 1p36-deleetio, ja täten oireyhtymän ominaispiirteistä on saatu yhä parempaa tietoa.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: 1p36-deletionssyndromet
Unique: 1p36 deletion syndrome
MedlinePlus: 1p36 deletion syndrome
1p36 Deletion Support and Awareness

Facebookissa on sivusto Ainutlaatuiset Info, joka välittää tietoa harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista. Facebookissa Ainutlaatuisilla on myös perheille tarkoitettu oma suljettu ja salainen keskusteluryhmä. Halutessasi voit liittyä keskusteluryhmään lähettämällä viestin Info-sivun ylläpitoon.

Facebookista löytyy hakusanalla ”1p36” englanninkielisiä keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Lähteet

Orphanet: 1p36 deletion syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Chromosome 1p36 deletion syndrome

GeneReviews®: 1p36 Deletion Syndrome

Valerie K. Jordan, Hitisha P. Zaveri ja Daryl A. Scott. 1p36 deletion syndrome: an update. The Application of Clinical Genetics. 2015: 8 189-200. doi: 10.2147/TACG.S65698

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 15.3.2019.