MASA-oirekuva (L1-oireyhtymä)

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 4.6.2024

ORPHA:2466
ICD-10: G11.4
OMIM: 303350

Avainsanat: Mental Retardation, Afasia, Shuffling manner of walking, Adducted thumbs, MASA, Spastinen paralegia tyyppi 1; SPG1, L1-oireyhtymä, ent. CRASH syndrome

Lyhyesti

MASA-oireyhtymä luokitellaan nykyisin osaksi L1-oireyhtymää. Tässä diagnoosikuvauksessa siitä käytetään nimistystä MASA-oirekuva/L1-oireyhtymä. L1-oireyhtymä on seurausta L1CAM-geenin mutaatiosta. MASA-oirekuvan nimitys on peräisin englanninkielisistä sanoista Mental Retardation, Afasia, Shuffling gait, Adducted thumbs, jotka tarkoittavat suomeksi kehitysvammaisuutta, laahustavaa kävelytyyliä, afasiaa eli vaikeutta ymmärtää tai tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä ja peukaloiden taittumista kämmentä vasten. Näiden oireiden lisäksi, oirekuvaan voi lukeutua hydrokefalia eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöstä johtuva aivokammioiden laajentuma. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä diagnoosikuvauksessa esiteltyjä oireita ole kaikilla, joilla todetaan L1CAM-geenin mutaatio. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Poikasikiöllä havaitaan usein raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa hydrokefalus. Tyypillinen löydös tai tunnuspiirre on myös peukaloiden taittuminen kämmentä vasten. Tämän virheasennon syynä pidetään joidenkin käden lihasten kehittymättömyyttä.

Lapsella todetaan viiveinen puheen ja motoristen eli liikkumisen perustaitojen kehitys. Tämän taustalla voi olla hypotonia eli alentunut lihasjänteys, joka lapsen vanhetessa muuttuu spastisuudeksi eli lisääntyneeksi lihasjänteydeksi. Jos lihasjäykkyys etenee, alaraajat menettävät usein lihasvoimaansa ja voivat jäykistyä. Näiden lihasmuutosten seurauksena kävelytyyli jää laahustavaksi.

Kehitysvammaisuus on usein lievää tai kohtalaista. Mahdollisen hydrokefalian vaikeusaste ei ole yhteydessä kehitysvammaisuuden laatuun. On nimittäin havaittu, että kehitysvammaisuuden aste voi olla vaikeampi niillä potilailla, joilla on normaali päänympärys kuin niillä, joilla hydrokefalus aiheuttaa makrokefalian eli suuripäisyyden. Epilepsiakohtaukset ovat mahdollisia.

Aivokuvantamisessa havaitaan mm. laajentuneet aivokammiot, aivonesteviemärin (aqueductus Sylviin) ahtauma, kortikospinaaliradan eli liikehermoaivokuoresta alkavan liikehermoradan vajaakehitys sekä mahdollinen hydrokefalia ja/tai aivokurkiaisen puuttuminen.

Myös muut löydökset, kuten pienikokoisuus ja vaikeaa lordoosi eli notkoselkäisyys, ovat mahdollisia.

Syy ja perinnöllisyys

L1-oireyhtymän aiheuttaa mutaatio eli muutos L1CAM-geenissä, joka sijaitsee X-kromosomissa (Xq28). L1CAM-geenistä tuotetaan L1 soluadheesiomolekyyliä (L1 cell adhesion molecule, L1CAM) tai L1-proteiinia, jonka avulla solut ovat yhteydessä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. L1-proteiini on tärkeä osa mm. hermosolujen ulkopintaa rajaavilla solukalvoilla sekä keskus- että ääreishermoston hermosoluissa. L1-proteiini vastaa mm. hermosolujen kasvusta, migraatiosta eli vaeltamisesta ja kortikospinaaliradan kehittymisestä. Kortikospinaalirata on eräs aivoista selkäytimeen lähtevä liikehermorata, joka kulkee isoaivojen liikeaivokuoren alueelta mm. selkäytimen liikehermoihin. L1-proteiinin toiminnan merkitys korostuu etenkin sikiöaikaisen ja syntymän jälkeisen hermoston kehityksen aikana. L1CAM-geenin muutos johtaa tavanomaisesta poikkeavaan L1-proteiinin toimintaan, joka aiheuttaa oireyhtymän oireet.

L1CAM-geenimutaation tyyppi saattaa vaikuttaa oireyhtymän vaikeusasteeseen. Usein pistemutaatio (missense variant) aiheuttaa lievemmät oireet kuin mutaatio (truncating mutation), joka estää täyspitkän L1-proteiinin valmistumisen ja voi johtaa jopa L1-proteiinin puuttumiseen hermosoluista. Huomionarvoista on, että oireyhtymän oirekuva voi vaihdella yksilöiden välillä, vaikka heillä olisikin sama geenivariantti perimässään.

L1-oireyhtymä periytyy X-kromosomaalisesti. Koska pojilla on vain yksi X-kromosomi perimässään, heillä oireet ilmenevät herkemmin kuin tytöillä/naisilla, joilla on perimässään tavanomaisesti kaksi X-kromosomia. Tytöillä/naisilla toisen X-kromosomin geeni, jossa ei ole oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota, voi mahdollisesti tuottaa riittävästi toimivaa L1CAM-geenin tuotetta, L1-proteiinia. Tämän vuoksi tytöt/naiset ovat lieväoireisia tai oireettomia. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan noin 5 % naisista, joilla on L1CAM-geenin mutaatio, ovat oireisia, ja silloinkin oireet ovat useimmiten lieviä. Maailmalla tunnetaan vain muutama tapaus, joissa naisella on todettu L1CAM-geenimutaation aiheuttama vaikea hydrokefalia.

X-kromosomaalisen periytymistavan mukaan isä ei voi siirtää oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta pojalleen, mutta kaikki hänen tyttärensä ovat lieväoireisia tai oireettomia kantajia. Tarkasteltaessa kantajanaisen periytymistodennäköisyyksiä lapsen sukupuolesta riippumatta ne ovat seuraavat: kantajanaisella on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on L1-oireyhtymä ja 25 %:n todennäköisyys saada tytär, jolla on perimässään L1CAM-geenimutaatio, kuten hänellä itselläänkin on. Kantajaäidin todennäköisyys saada poika- ja tyttölapsi, jolla ei ole oireyhtymää aiheuttavaa geenimutaatiota on 25 % + 25 %. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Osalla oireyhtymä ei ole periytynyt vanhemmalta, vaan se on seurausta uudesta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin siis löydetä L1CAM-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on L1CAM-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on MASA-oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

L1-oireyhtymä on erittäin harvinainen. Oireyhtymän yleisyys vaihtelee 1:25 000 ja 1:60 000 välillä. Oireyhtymän kliiniset oireet esiintyvät pääasiassa miessukupuolella. Arvioidaan, että L1-oireyhtymä selittäisi poikalapsilla havaittavista hydrokefalustapauksista noin 10 % eli yhden kymmenesosan.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon ovat mm. Renpenningin oireyhtymä, Fragiili-X oireyhtymä, Allan-Herndon Dudleyn oireyhtymä, Sutherlan-Haan oireyhtymä, Juberg-Marsidin oireyhtymä ja Angelmanin oireyhtymä.

Diagnoosi asetaan oirekuvan ja perimästä osoitetun L1CAM-geenimutaation perusteella. Oireyhtymän sikiödiagnostiikka on mahdollinen.

L1-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on moniammatillista. Hydrokefaliaa voidaan tarvittaessa hoitaa kirurgisesti mm. asentamalla päähän suntti. Suntin avulla aivoselkäydinnestettä johdetaan silikonisen letkun ja pienen laitteiston avulla pois aivokammioista joko mahalaukkuun tai verenkiertoon. Säännölliset toiminta- ja puheterapia ovat erittäin tärkeitä lapsen ja nuoren kehityksen tukemiseksi. Fysioterapian avulla voidaan lievittää lihasjäykkyydestä johtuvia mahdollisia virheasentoja ja/tai kipuja ja ylläpitää alaraajojen parempaa toimintakykyä. Neurologin säännölliset arvioinnit ja kehityksen seuranta ovat tärkeitä.

Ennuste

Eliniänodote voi vaihdella L1CAM-mutaation laadun mukaan. Ennuste on usein heikompi, jos L1CAM-geenin mutaatio johtaa geenituotteen toimimattomuuteen tai sen täydelliseen puuttumiseen hermosoluista. Oireet ovat tällöin vaikeammat, ja eräiden arvioiden mukaan näistä lapsista noin puolet (50 %) menehtyy kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana. Jos L1CAM-geenissä oleva mutaatio heikentää vain osittain L1-proteiinin toimintaa, lähes yhdeksän kymmenestä (90 %) elää yli kolmevuotiaiksi. Lievemmässä oirekuvassa, eliniänodote on aikuisuudessa.

Historia

Josette W. Bianchine ja Royce C. Lewis kuvasivat ensimmäisenä oireyhtymän vuonna 1974. MASA-oireyhtymästä on käytetty myös nimitystä CRASH-oireyhtymä (Corpus callosum, hypoplasia, Retardation, Adducted thumbs, Spastic paralegia, Hydrocephalus), mutta tämän nimen käytöstä on luovuttu.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomalaisilla perheillä on oma ryhmä, johon pääset mukaan ottamalla yhteyttä Harvinaiskeskus Norioon.

Facebookista löytyy hakusanalla ”L1 syndrome” useita englanninkielisiä keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Näitä ovat mm. ”L1CAM Parents” ja ”L1CAM Syndrome Family and Relatives”. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): L1 Syndrome
MedlinePlus: L1 Syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): L1 Syndrome

Lähteet

Orphanet: MASA syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): MASA syndrome
GeneReviews®: L1 Syndrome

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 26.8.2019.