Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä on aivojen kehityshäiriö, joka johtuu X-kromosomissa sijaitsevan SLC16A2-geenin mutaatiosta. Mutaation seurauksesta aivoihin ei kulkeudu verekierrosta riittävästi erästä kilpirauhashormonia, mikä aiheuttaa oireyhtymän oireet.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.12.2023

ORPHA:59
ICD-10: G31.8
OMIM: 300523

Avainsanat: Allan-Herndon-Dudley syndrome (AHDS), MCT8-puutos (monocarboxylase transporter 8 deficiency),
MCT8-AHDS Deficiency

Lyhyesti

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä periytyy X-kromosomissa, joten oireyhtymä ilmenee pääasiassa pojilla/miehillä. Siinä aivojen kehitys on häiriintynyt, koska kilpirauhashormonia ei kulkeudu riittävästi verenkierrosta aivo-veriesteen läpi aivoihin. Seurauksena tästä on kehitysvamma, hypotonia eli alentunut lihasjänteys sekä puhumisen ja liikkumisen vaikeudet. Lapsen painon kehitys ja painon ylläpitäminen on usein haastavaa. Osalla todetaan epilepsia. Oirekuva vaihtelee oireyhtymän taustalla olevan mutaation mukaan ja se vaihtelee yksilöllisesti. Siksi kaikkia tässä kuvattuja oireita ei ole kaikilla henkilöillä, joilla on Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä antaa ensimmäiset selvät merkkinsä vastasyntyneisyys kaudella eli ensimmäisten neljän elinviikon aikana tai pian sen jälkeen. Lapsella todetaan tällöin hypotonia ja syömisvaikeuksia ja hänen painonkehityksensä jää jälkeen ikäisistään. Kuuden kuukauden iässä lapsi kannattelee päätään heikosti, ja hänellä ilmenee lihasmassan vähyyttä ja sitä myötä lihasheikkous. Motoristen eli liikkeen hallintaan liittyvien perustaitojen kehitys viivästyy merkittävästi. Arvioiden mukaan 80—99 %:a henkilöistä, joilla on Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä, eivät opi kävelemään tai puhumaan.

Lapsella voi ilmetä lihasklonuksia eli tahdosta riippumattomia lihasnykäyksiä ja raajojen pakkoliikkeitä, kuten esimerkiksi sormien ja varpaiden hidasrytmisiä liikkeitä (atetoosi). Oirekuvaan voi kuulua ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden säätelyn vaikeus sekä jalkojen jäykkyys ja heikkous. Myös suun liikkeiden koordinointi on useimmille haastavaa. Spastinen paraplegia eli raajojen molemminpuolinen jäykkähalvaus on mahdollinen.

Joillakin ilmenee paroksysmaalista dyskinesiaa eli kohtauksittaista liikehäiriötä, jotka voivat syntyä spontaanisti tai aiheutua kehon tai raajojen liikuttelusta, esimerkiksi vaipan tai vaatteiden vaihdon yhteydessä. Kohtauksittainen liikehäiriö voi muistuttaa esimerkiksi haukottelua tai ilmetä jalan tai käden ojentamisena suoraksi. Nämä ajoittaiset liikkeet kestävät usein alle minuutin.

Varhaislapsuuden hypotonisuus ja lihasten heikkous muuttuu iän myötä spastisuudeksi eli lisääntyneeksi lihasjänteydeksi ja nivelten jäykkyydeksi. Keskivartalon hypotonia säilyy aikuisuuteen saakka.

Skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ts. kiertoryhtivirhe voi kehittyä hypotonian ja lihasten heikon kasvun seurauksesta. Monilla on myös kuopparinta. Nivelten virheasentoja esiintyy usein.

Babinskin refleksi on poikkeava. Siinä yli vuoden ikään ehtineen lapsen jalanpohjan raaputus kantapäästä kohti varpaita saa isovarpaan kipristymään ylöspäin, jalanselän puolelle. Normaalisti Babinskin heijasteessa isovarvas käpristyy kohti jalkapohjaa, alaspäin. Poikkeava refleksi on merkki hermovauriosta.

Kallon ja kasvonpiirteille tyypillistä on mm. avoin suu, epätavallisen muotoiset ja paksut korvat, jotka voivat olla kuppimaiset. Nenän pehmytkudos on tavanomaista paksumpi ja silmien yläluomien asento voi olla matala. Oirekuvaan lukeutuu myös kasvojen ilmeettömyyttä. Mikrokefaliaa eli tavanomaista pienempää päänympärystä ilmenee harvoin, vaikka alkuperäisjulkaisussa se liitettiin Allan-Herndon-Dudley oireyhtymän oireisiin.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä neljäsosalla eli 25 %:lla ilmenee varhaislapsuudessa epilepsia, joka voi olla vaikeasti hoidettavissa. Kehitysvammaisuuden taso vaihtelee lievästä syvään, ja on useimmiten vaikea. Leikki-ikäisen aivokuvantamisessa on havaittavissa viivästynyt myelinisaatio. Myeliinin määrä kohentuu lapsen vanhetessa.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymään voi kuulua myös kilpirauhasen toimintahäiriöön viittaavia oireita, kuten hidas painon kehittyminen, tavanomaista vähäisempi lihasmassa, heikompi kylmän sietokyky, hikoilu, ummetus, ärtyisyys ja takykardia eli sydämen sykkeen tiheälyöntisyys. Luuntiheys voi olla tavallista heikompi.

Allan-Herndon-Dudley oireyhtymään ei liity aggressiivista tai itsetuhoista käyttäytymistä. Henkilöt, joilla on Allan-Herndon-Dudley oireyhtymä, nauttivat toisten ihmisten seurasta, vaikka heillä on vaikeuksia puhua ja kommunikoida toisten kanssa.

Neljäsosalla (25 %) niistä tytöistä/naisista, jotka kantavat perimässään oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota, todetaan veren kohonneita kilpirauhashormonin trijodityroniinin eli T3-hormonin pitoisuuksia. Neurologisia oireita kantajanaisilla ei pääsääntöisesti ole. Vain erittäin harvoin kantajanaisella on kehitysviive tai kehitysvamma. Tämän selittänee vinoutunut X-kromosomin inaktivaatio, josta voi halutessasi lukea lisää Harvinaiskeksus Norion sivuilta kohdasta 70-kysymystä ja vastausta perimästä: Tunnetuimmat epätyypilliset periytymistavat, Mitä tarkoittaa X-kromosomin vinoutunut inaktivaatio?

Syy ja perinnöllisyys

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymän aiheuttaa SLC16A2- tai toiselta nimeltään MCT8-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xq13.2). SLC16A2-geeni koodaa entsyymiä (monokarboksylaasikuljettaja 8; Monocarboxylate transporter 8, MCT8), joka kuljettaa verenkierrosta kilpirauhashormoni trijodityroniinin (T3) aivo-veriesteen läpi hermosoluihin T3-hormonin pääsyn estyminen aivoihin haittaa keskushermoston kehitystä. Tästä seuraa lievä tai vaikeaa kehitysvammaisuus sekä ongelmia liikkumisessa ja puhumisessa. Koska aivojen hermosolut eivät saa T3-hormonia, sitä jää ylimäärin verenkiertoon. Korkeat T3-pitoisuudet ovat haitallisia tietyille sisäelimille, mistä voi seurata liitännäisoireita.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä periytyy X-kromosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Koska SLC16A2-geeni sijaitsee X-kromosomissa, oireyhtymää ilmenee lähinnä vain pojilla/miehillä. Heillä on perimässään tavanomaisesti vain yksi X-kromosomi ja vastaavasti vain yksi SLC16A2-geeni. Tytöillä/naisilla on puolestaan kaksi X-kromosomia. Jotta tytöllä/naisella olisi Allan-Herndon-Dudleyn, hänen molemmissa X-kromosomien SLC16A2-geeneissä olisi oltava oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot. Tämä on erittäin harvinaista. Tyttö/nainen, jolla on vain toisessa X-kromosomissaan SLC16A2-geenin mutaatio, on oireyhtymän oireeton tai lieväoireinen kantaja.

Äidillä, jolla on SLC16A2-geenin mutaatio perimässään, on 50 % todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä. Kantajaäidin tyttäret perivät 50 %:n todennäköisyydellä äitinsä geenimutaation, ja he ovat siis oireyhtymän oireettomia kantajia, kuten äitinsäkin.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä on harvinainen, eikä luotettavia tietoja sen yleisyydestä ole olemassa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on raportoitu ainakin 320 potilaasta, joilla on Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymän harvinaisuus ja oirekuvan eroavaisuus tunnettujen potilaiden välillä voi hidastaa oireyhtymän tunnistamista. Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, kuten älylliseen kehitysvammaisuuteen, synnynnäiseen hypotoniaan ja yleistyneeseen lihasheikkouteen, poikkeaviin kilpirauhashormonien arvoihin sekä geenitutkimustulokseen. Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä veriarvoissa löydetään usein korkeat trijodityroniinin (T3) pitoisuus, matala tai normaali vapaan tyroksiinin (T4) määrä sekä normaali tai vähän kohonnut tyreotropiinin (TSH:n) pitoisuus. Pakkoliikkeet ja liikkumisen koordinaatiohäiriöt voivat tulla esiin vasta myöhemmin lapsuudessa, mikä voi viivästyttää Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymädiagnoosiin asettamista varhaislapsuudessa. Mutaatio SLC16A2-geenissä varmistaa diagnoosin. SLC16A2-geenistä tunnetaan useita erilaisia mutaatiotyyppejä. Mutaatiot, jotka estävät geenituotteen ilmenemisen, aiheuttavat vaikeamman oirekuvan kuin ne, joissa geenituotteen rakenne muuttuu vain vähän.

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymään ei voida parantaa. Tutkijat kehittävät aktiivisesti uusia neurologisia oireita lievittäviä hoitomenetelmiä. Oireyhtymän oireita pystytään kuitenkin hoitamaan. Hoito ja kuntoutus vaatii moniammatillista osaamista. Lapsen painon kehittymistä on seurattava ja pyrittävä ylläpitämään jo saavutettua painoa. Varhaisessa vaiheessa aloitetusta fysio-, puhe- ja toimintaterapiasta on usein hyötyä. Kilpirauhashormonin vajaatoiminnan hoitamisesta ei ole etua, vaan se voi olla lapselle jopa haitallista. Tahdosta riippumattomia, toistuvia ja nykiviä dystonisia lihasliikkeitä voidaan lievittää tietyin lääkkein. Epilepsian hyvä hoitotasapaino edistää yleistä hyvinvointia. Lapsen kehityksen säännöllinen seuranta on tärkeää.

Ennuste

Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymässä eliniänodote on jokseenkin hyvä. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa yli 80-vuotiaiksi eläneitä henkilöitä, joilla on Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymä. Toistuvat infektiot lapsuudessa tai varhaisessa aikuisuudessa voivat kuitenkin aiheuttaa hankalia komplikaatioita ja johtaa lyhentyneeseen elinikään. Oireiden vaikeusaste vaikuttaa eliniänodotteeseen.

Historia

Willam Allan, Nash Herndon ja Florence Dudley kuvasivat oireiston American Journal of Mental Deficiency-lehden julkaisussa vuonna 1944. Oireyhtymä on nimetty näiden tutkijoiden mukaan.

Kokemustietoa

Kokemustietoa Allan-Herndon-Dudleyn oireyhtymästä löydät Tukiliiton tarinat-osiosta: Anssi on aurinkoinen ja ainutlaatuinen miehen alku.

Kokemustietoa englanniksi: EURODIS, Rare Disease Europe: Veronica’s story: Living with Allan-Herndon-Dudley Syndrome.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Kansainvälinen yhdistys: MCT8-AHDS Foundation

Facebookista löytyy hakusanalla ”Allan-Herndon-Dudley syndrome” oma keskusteluryhmä perheille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): MCT8-Specific Thyroid Hormone Cell Transporter Deficiency

Lähteet

Orphanet: Allan-Herndon-Dudley syndrome
Online Mendelian Inhertance in Man (OMIM): Allan Herndon-Dudley syndrome, AHDS

Genereviews®: Allan-Herndon-Dudley Syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2017.