MASA-oireyhtymä

MASA-oireyhtymän pääoireet ovat kehitysvammaisuus, afasia eli aivoperäinen puhehäiriö, epävakaa kävelytyyli ja peukalon taittuminen kämmentä vasten. Oireet ja oirekuva vaihtelevat yksilöittäin.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 12.1.2022

ORPHA:2466
ICD-10: G11.4
OMIM: 303350

Avainsanat: Mental Retardation, Afasia, Shuffling manner of walking, Adducted thumbs, MASA, Spastinen paralegia tyyppi 1; SPG1, L1-oireyhtymä, ent. CRASH syndrome

Lyhyesti

MASA-oireyhtymä luokitellaan nykyisin L1-oireyhtymäkirjoon, tai nk. L1CAM-liittyviin oireyhtymiin, jotka kaikki aiheutuvat L1CAM-geenin mutaatiosta. MASA-oireyhtymä tulee englanninkielisistä sanoista Mental Retardation, Afasia, Shuffling gait, Adducted thumbs, jotka tarkoittavat suomeksi kehitysvammaisuutta, laahustavaa kävelytyyliä, afasiaa eli viivästynyttä puheen kehitystä ja kämmeniin päin sisäänpäin kääntyneitä peukaloita. Näiden oireiden lisäksi, potilaalla voi olla aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöstä johtuva hydrokefalia sekä aivokammioiden lievät tai kohtalaiset laajentumat. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti.

Oireet ja löydökset

MASA-oireyhtymään liittyvä mahdollinen hydrokefalus havaitaan usein poikasikiöillä raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa. MASA-oireyhtymän tyypillinen löydös tai tunnuspiirre on peukalon taittuminen kämmentä vasten (cortical thumb). Syntymän jälkeen lapsen puheen ja motoriikan eli liikkumisen perustaitojen kehityksessä havaitaan viiveitä. Oireyhtymään liittyvä kehitysvammaisuus on usein lievää tai kohtalaista. Mahdollisen hydrokefalian vaikeusaste ei ole yhteydessä kehitysvammaisuuden laatuun. On nimittäin havaittu, että kehitysvammaisuuden aste voi olla vaikeampi niillä potilailla, joilla on normaali päänympärys kuin niillä, joilla hydrokefalus aiheuttaa makrokefaliaa eli suuripäisyyden. Epilepsiakohtaukset ovat mahdollisia.

MASA-oireyhtymään liittyvä kävelytyyli johtuu tahdonalaisten liikkeiden puutteellisesta säätelystä, jalkojen etenevästä lihasjäykkyydestä ja alaraajojen heikkoudesta. Lihasjäykkyys voi edetä spastisuudesta eli lisääntyneestä lihasjänteydestä spastiseksi paralegiaksi eli jäykkähalvaukseksi. Peukaloiden virheasentojen syynä on joidenkin käden lihasten kehittymättömyys.

MASA-oireyhtymään voi kuulua myös muita löydöksiä, kuten aivoaivokammioiden lievä laajentuma, pienikokoisuus, vaikeaa notkoselkäisyys sekä jotkin luustomuutokset.

Syy ja perinnöllisyys

MASA-oireyhtymä johtuu geenimutaatiosta L1CAM-geenissä X-kromosomissa (Xq28). L1CAM-geenistä tuotetaan L1 soluadheesiomolekyyliä (L1 cell adhesion molecule, L1CAM), jonka avulla solut ovat yhteydessä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. L1CAM on tärkeä osa mm. hermosolujen ulkopintaa rajaavilla solukalvoilla sekä keskus- että ääreishermoston hermosoluissa. L1CAM vastaa mm. hermosolujen kasvusta, migraatiosta eli vaeltamisesta ja kortikospinaaliradan kehittymisestä. Kortikospinaalirata on eräs aivoista selkäytimeen lähtevä liikehermorata, joka kulkee isoaivojen liikeaivokuoren alueelta mm. selkäytimen liikehermoihin. L1CAMS-proteiinin toiminnan merkitys korostuu etenkin sikiöaikaisen ja syntymän jälkeisen hermoston kehityksen aikana. Mutaatiot L1CAM:ssa johtavat L1-oireyhtymään tai nk. L1CAM-oireyhtymäkirjoon, joihin MASA-oireyhtymä siis lukeutuu.

L1CAM-geenimutaation tyyppi vaikuttaa oireyhtymän vaikeusasteeseen. Usein pistemutaatio (missense variant), jossa yksi geenin koodaamista aminohapoista on muuttunut toiseksi, aiheuttaa lievemmät oireet kuin mutaatio (truncating mutation), joka estää täyspitkän L1CAM-geenituotteen valmistumisen tai johtaa geenituotteen täydelliseen puuttumiseen hermosoluista. Huomionarvoista on, että oireyhtymän oirekuva voi vaihdella yksilöiden välillä, vaikka heillä olisikin sama geenimuutos perimässään.

Koska MASA-oireyhtymä periytyy X-kromosomaalisesti, oireyhtymää esiintyy tavallisesti vain miehillä. Osalla MASA-oireyhtymä johtuu täysin uudesta nk. de novo-mutaatiosta, jota ei aikaisemmin ole siis suvussa esiintynyt. Naiset ovat pääasiassa MASA-oireyhtymää aiheuttavan L1CAM-geenimutaation oireettomia kantajia. Vain noin 5 % naisista, joilla on kyseisen geenin muutos, ovat oireellisia, ja silloinkin oireet ovat useimmiten hyvin lieviä. Maailmalla tunnetaan vain muutama tapaus, joissa naisella on todettu L1CAM-geenimutaation aiheuttama vaikea hydrokefalia.

Yleisyys

MASA-oireyhtymä on erittäin harvinainen. Oireyhtymän yleisyys vaihtelee 1:25 000 ja 1:60 000 välillä. Oireyhtymän kliiniset oireet esiintyvät pääasiassa miessukupuolella. Arvioidaan, että MASA-oireyhtymä selittäisi miessukupuolella havaittavista hydrokefalustapauksista noin 10 %.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin asettamisessa käytetään kliisiä löydöksiä, aivokuvantamista, neurologin tekemää arviota, kehityksen seurantaa sekä L1CAM-geenimutaation olemassaolon selvitystä.

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon muut L1-oireyhtymäkirjoon kuuluvat oireyhtymät. Niistä yksi, HSAS-oireyhtymä (X-linked aqueductal stenosis or hydrocephalus), aiheutuu myös L1CAM-geenin mutaatiosta. Muita varteenotettavia oireyhtymiä ovat mm. X-linkittynyt hydrokefalus eli Bickers-Adamsin oireyhtymä, Renpenningin oireyhtymä, Fragiili-X oireyhtymäAllan-Herndon Dudleyn oireyhtymä, Sutherlan-Haan oireyhtymä, Juberg-Marsidin oireyhtymä ja Angelmanin oireyhtymä.

MASA-oireyhtymässä aivokuvantamisessa havaitaan mm. laajentuneet aivokammiot, aqueductus Sylviin ahtauma, kortikospinaaliradan eli liikehermoaivokuoresta alkavan liikehermoradan vajaakehitys, mahdollinen hydrokefalia ja/tai aivokurkiaisen puuttuminen. Lisäksi MASA-oireyhtymälle on ominaista peukalon taittuminen kämmentä vasten (cortical thumb). Oireyhtymän sikiödiagnostiikka on mahdollista.

Hoito on moniammatillista. Aivo-selkäydinnestekierron häiriöstä johtuvaa hydrokefaliaa ja sen aiheuttamaa aivopainetta voidaan hoitaa kirurgisesti mm. asentamalla päähän suntti. Sen avulla aivoselkäydinnestettä johdetaan silikonisen letkun ja pienen laitteiston avulla pois aivokammioista joko mahalaukkuun tai verenkiertoon. Säännölliset toimintaterapiat ovat erittäin tärkeitä lapsen ja nuoren kehityksen tukemiseksi. Fysioterapian avulla voidaan lievittää lihasjäykkyydestä johtuvia mahdollisia virheasentoja ja/tai kipuja ja ylläpitää alaraajojen parempaa kuntoa. Neurologin säännölliset arvioinnit ovat tärkeitä.

Ennuste

Eliniänodote voi mahdollisesti olla heikompi heillä, joilla on L1CAM-geenistä nk. truncating-mutaatio, joka johtaa tavallista lyhyemmän geenituotteen syntymiseen tai sen täydelliseen puuttumiseen hermosoluista. Näillä lapsilla oireet ovat vakavammat, ja heistä 52 % menehtyy jo ennen kolmen vuoden ikää. Jos oireyhtymä johtuu L1CAM-geenin pistemutaatiosta, huomattavasti vähemmän (noin 8 %) näistä lapsista menehtyy ennen kolmen vuoden ikää. Lieväoireiset MASA-oireyhtymä-potilaat voivat elää aikuisiksi.

Historia

Josette W. Bianchine ja Royce C. Lewis kuvasivat ensimmäisenä oireyhtymän vuonna 1974. MASA-oireyhtymästä on käytetty myös nimitystä CRASH-oireyhtymä (Corpus callosum, hypoplasia, Retardation, Adducted thumbs, Spastic paralegia, Hydrocephalus), mutta tämän nimen käytöstä on luovuttu.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalaisilla perheillä on oma ryhmä, johon pääset mukaan ottamalla yhteyttä Harvinaiskeskus Norioon.

Facebookista löytyy hakusanalla ”L1 syndrome” englanninkielinen ja suljettu keskusteluryhmä, L1CAM SYndrome Family and Relatives, niille henkilöille, joita L1CAM-oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

MedlinePlus: L1 Syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): L1 Syndrome

Lähteet

Orphanet: MASA syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): MASA syndrome
GeneReviews®: L1 Syndrome
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).