Zellwegerin oireyhtymäkirjo, PBD-ZSS

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 28.4.2025

ORPHA:79189
ICD-10: Q87.8

Avainsanat: Zellweger spectrum disorder (ZSS), Peroksisomi biogeneesi oireyhtymäkirjo, Peroksisomi biogeneesin häiriö (PBD)-Zellwegerin oireyhtymän kirjo (PBD-ZSS)

Lyhyesti

Zellwegerin oireyhtymäkirjossa (PBD-ZSS) on laaja kirjo eriasteista oireita, jotka johtuvat peroksisomi-nimisten soluelinten toiminthäiriöistä. Aikaisemmin ajateltiin, että Zellwegerin oireyhtymä, neonataalinen adrenoleukodystrofia, lapsuusiän Refsumin tauti ja Heimlerin oireyhtymä muodostavat itsenäiset oireyhtymänsä, mutta myöhemmin on ymmärretty että kaikki nämä oirekuvat ovatkin saman oireyhtymän eri oirekirjoa. Zellwegerin oireyhtymäkirjon aiheuttaa häiriöt peroksisomi-nimisten soluelinten toiminnassa. Zellwegerin oireyhtymäkirjo vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on tämä oireyhtymä. Vastaavasti yksittäiseen oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Zellwegerin oireyhtymäkirjoon kuuluu eri fenotyyppejä eli havaittavia ilmenemismuotoja. Nämä ovat Zellwegerin oireyhtymä (ZS), neonataalinen adrenoleukodystrofia (neonatal adrenoleukodystrophy, NALD), lapsuusiän Refsumin tauti (infantile Refsum disease, IRD) ja Heimlerin oireyhtymä. Oirekirjo vaihtelee lievästä vaikeaan. Zellwegerin oireyhtymä on näistä oirekuvaltaan kaikkein vaikein, neonataalinen adrenoleukodystrofia keskivaikea ja lapsuusiän Refusimin tauti tai Heimlerin oireyhtymä lievin. Koska oireet ovat usein päällekkäiset, esimerkiksi neonataalisen adrenoleukodystrofian ja lapsuusiän Refsumin taudin erottaminen toisistaan voi olla haasteellista. Sen sijaan Zellwegerin oireyhtymä on oirekuvaltaan yhteneväisempi eri henkilöiden välillä. Toisinaan runsas pipekoolihappoisuus (hyperpipecolic acidemia) luetaan osaksi Zellwegerin oireyhtymäkirjoa.

Zellwegerin oireyhtymäkirjon ensioireet ilmenevät usein pian syntymän jälkeen tai lapsuudessa. Neurologisina oireina ovat mm. vastasyntyneiden epilepsia, kehitykselliset viiveet ryömimisen, istumisen, kävelyn ja puheen oppimisessa. Oirekirjoon voi kuulua myös hypotonia eli alentunut lihasjänteys, josta voi seurata mm. vauvan hengitys- ja syömisvaikeuksia tai vaikeutta omaksua liikkumisen perustaitoja.

Oireyhtymäkirjoon liittyy usein poikkeavat kallon ja kasvonpiirteet, kuten litteät kasvot, laajat aukileet ja leveä nenänselkä. Nämä piirteet ovat selkeimmät Zellwegerin oireyhtymässä, mutta niitä voidaan havaita myös neonataalisessa adrenoleukodystrofiassa ja lapsuusiän Refsumin taudissa.

Kehitysvamma on mahdollinen tai oireyhtymän ainut piirre voi olla oppimisvaikeudet yhdistettynä johonkin muuhun oireyhtymäkirjon piirteeseen.

Zellwegerin oirekirjon tyypillisiä oireita ovat myös maksan ja munuaisten toimintahäiriöt, verkkokalvon rappeuma sekä vanhemmilla lapsilla sensorineuraalinen eli sisäkorvaan liittyvä kuulonalenema. Toisinaan oirekirjoon liittyy lisämunuaisten vajaatoiminta, kalsium-oksalaatista muodostuneet munuaiskivet sekä ajoittaiset verenvuodot, jotka voivat olla myös kallonsisäisiä. Kallonsisäiset verenvuodot ovat sekundaarisia maksan toimintahäiriölle ja koagulopatialle eli verenhyytymisen häiriölle.

Myös epätyypillisiä Zellwegerin oireyhtymätapauksia on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. On huomioitavaa, että erittäin harvinaisissa tapauksissa aikuisena alkanut kuulon menetys, näköongelmat tai lievät oppimisvaikeudet voivat olla ainoat havaittavissa olevat Zellwegerin oirekirjon oireet.

Syy ja perinnöllisyys

Zellwegerin oirekirjossa geenimutaatiot eli muutokset ovat PEX (peroxisomal biogenesis factor)-nimisissä geeneissä. Arviolta noin yhdeksällä kymmenestä (90 %:lla) geenimuutos on PEX1, -6, -10, -12 tai -26 -geeneissä. Näistä puolestaan noin 70 %:lla kyse on PEX1-geenin mutaatiosta. Harvinaisempia Zellwegerin oireyhtymäkirjon aiheuttavia geenimuutoksia on löydetty myös PEX2, -3, -5, -11B, -12, -14, -16 ja -19 -geeneistä. Nämä geenit ohjaavat peroksisomien muodostumista ja peroksisomien aineenvaihduntaa. Peroksisomit ovat soluelimiä, joissa tapahtuu hajotus- ja rakennusaineenvaihduntaa. Peroksisomeissa hajotetaan mm. rasva-, amino- ja virtsahappoja ja tuotetaan joitakin rasva-aineita, kuten plasmalogeeni-lipidiä ja sappihappoja. Kun peroksisomit eivät toimi tavanomaisesti, se voi johtaa esimerkiksi pitkäketjuisten rasvahappojen haitalliseen kertymiseen hermosoluissa, myrkyllisten sappohappovälituotteiden muodostumiseen maksassa tai dokosaheksaeenihapon eli DHA:n ja plasmalogeenin vähentyneeseen tuotantoon eri puolilla kehoa. DHA- ja plasmalogeeni-rasva-aineita tarvitaan soluja ympäröivissä ja solun sisällä olevissa solukalvoissa. Zellwegerin oirekirjon oireet johtuvat siis peroksisomien toiminnassa tapahtuneista muutoksissa eri kudoksissa.

Tietyn PEX-geenin mutaatio ei korreloi oireyhtymän vaikeusasteeseen. Sen sijaan oireiden vaikeusasteen kannalta merkityksellistä on millainen yksittäisen geenin mutaatio on. Jos geenistä pystytään mutaatiosta huolimatta valmistamaan osittain toimivaa proteiinia, seurauksena ovat usein lievemmät oireet kuin jos geenituotteen toiminta puuttuu soluista mutaation vuoksi kokonaan.

Zellwegerin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Toisaalta heillä on 25 % todennäköisyys saada lapsi, jolla ei ole oireyhtymään johtavaa mutaatiota lainkaan perimässään. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Zellwegerin oireyhtymäkirjon yleisyydeksi arvioidaan Yhdysvalloissa 1:50 000. Japanissa tämä oireyhtymäkirjo on harvinaisempi 1: 500 000 syntynyttä lasta kohden.

Diagnoosi ja hoito

Zellwegerin oireyhtymäkirjon diagnoosin asettaminen perustuu oireisiin ja geenitutkimuksiin. Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon mm. ritsomeelinen chondrodysplasia punctata (RCDP), joka kuuluu myös peroksisomien biogeneesihäiriöihin sekä leukodystrofiat, joille on tyypillistä aivojen, selkäytimen ja ääreishermoston valkoisen aineen häiriöt.

Zellwegerin oireyhtymäkirjon diagnoosin asettamisessa hyödynnetään myös erilaisia kuvantamismenetelmiä ja biokemiallisia määrityksiä. Peroksisomien toimintaa voidaan tutkia mittaamalla elimistön nesteiden koostumusta. Veri- ja virtsanäytteiden lisäksi voidaan tehdä ihon fibroblasteista eli sidekudossoluista erilaisia biokemiallisia kokeita, jotka vahvistavat tai poissulkevat veri- ja virtsanäytteiden tuloksia. Usein havaitaan häiriöitä aivojen valkean aineen kehittymisessä. Geenitutkimukset vahvistavat tai poissulkevat Zellwegerin oireyhtymäkirjon diagnoosin. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Zellwegerin oireyhtymäkirjon hoito vaatii useiden erikoislääkäreiden ammattitaitoa. Parantavaa hoitoa ei ole ja siksi hoito keskittyy yksittäisten oireiden hoitoon. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi kun lapsen vajaaravitsemusta ei saada kuntoon, lapselle voidaan viedä vatsanpeitteiden läpi ravitsemusavanne (perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia (PEG)-nappi). Kuulolaitteet, rasvaliukoisten vitamiinien käyttö sekä silmälasit tai silmäleikkaukset voivat olla osa tarvittavaa hoitoa.  Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat lapsen kehitystä.

Ennuste

Zellwegerin oireyhtymäkirjon voi aiheuttaa hengenvaarallisia komplikaatioita varhaislapsuudessa ja siksi oireyhtymä voi johtaa kuolemaan jo esimerkiksi vauvaiässä. Ne, joilla Zellwegerin oireyhtymäkirjon on lievä, voivat elää aikuisikään.

Historia

Sigvald Refsum kuvasi nimeään kantavan Refusumin taudin vuonna 1945. Zellwegerin oireyhtymän kuvasi sveitsiläis-amerikkalainen lastenlääkäri Hans Zellweger (1909-1990) vuonna 1964. Neonataalin adrenoleukodystrofia ja Heimlerin oireyhtymä kuvattiin näitä myöhemmin.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Zellwegwer syndrome” englanninkielinen avoin keskusteluryhmä ”Zellweger baby support network”, josta saa lisätietoa ja vertaistukea oireyhtymästä.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Zellwegers syndromspektrum
National Organization for Rare Disorders (NORD): Zellweger Spectrum Disorders
Zellweger UK

The Global Foundation for Peroxisomal Disorders (GFPD)

GFPD: What are peroxisomal disorders? Why are there so many different names?

Lähteet

Orphanet: Peroxisome biogenesis disorder
GeneReviews: Zellweger Spectrum Disorder

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.