Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata

Ritsomeelinen kondrodysplasia on luokiteltu taustalla olevien geenimutaatioiden perusteella eri ryhmiin. Oireina ilmenee usein synnynnäinen kaihi ja kondrodysplasia eli rustosairaus. Lievissä tapauksissa oirekuvaan ei liity raajojen lyhytkasvuisuutta, kasvun viivästymää, kehitysvammaisuutta tai epilepsiaa. Oirekuva vaihtelee merkittävästi yksilöstä ja oireyhtymätyypistä toiseen.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 20.1.2022

ORPHA:177
ICD-10: Q77.3
OMIM: 215100, 222765, 600121, 616716

Avainsanat: Rhizomelic Chondrodysplasia Punctata (RCDP), RCP

Lyhyesti

Ritsomeelinen kondrodysplasia puncatatassa (tyypit 1-5) oireet johtuvat peroksisomi-nimisten soluelinten puutteellisesta toiminnasta. Se on siis nk. peroksisomaalinen sairaus. Oireyhtymälle ovat ominaisia  mm. lyhytkasvuisuus, poikkeavat kasvonpiirteet, iho- ja silmämuutokset sekä kehitysvammaisuus. Oirekuva kuitenkin vaihtelee merkittävästi sekä henkilöstä että eri oireyhtymän tyyppeistä 1-5 toiseen.

Oireet ja löydökset

Ritsomeelinen kondrodysplasiassa ilmenee lyhytkasvuisuutta. Etenkin reisi- ja olkaluut ovat tavanomaista lyhyemmät. Rustosta löydetään pistemäisiä kalkkeutumia. Silmissä todetaan linssin samentuma eli kaihi viimeistään muutaman kuukauden ikäisillä vauvoilla. Syntymäpaino ja -pituus sekä päänympärys ovat normaalijakaumaa pienemmät ja syntymänjälkeinen kasvu on hidasta.

Kehitysvammaisuus on useimmiten vaikeaa, ja useimmilla on epilepsia.

Lievissä oireyhtymän muodoissa ilmenee synnynnäinen kaihi sekä kondrodysplasia eli rustosairaus, muttei välttämättä raajojen lyhyyttä eli ritsomeliaa, eikä yhtä vaikeaa kehitysvammaisuutta tai kasvun viivästymää kuten vaikeammissa ritsomeelinen kondrodysplasia muodoissa.

Syy ja perinnöllisyys

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata aiheutuu peroksisomi-soluelinten puutteellisesta toiminnasta. Peroksisomit ovat tärkeitä solukeskuksia, joissa hajotetaan mm. rasva-, amino- ja virtsahappoa sekä valmistetaan mm. joitakin lipidi- eli rasva-aineita sekä sappihappoja. Oireyhtymään voi liittyä useiden eri entsyymien puutokset, kuten fosfolipidisynteesiin tarvittavien entsyymien sekä 3-ketoasyyli-KoA-tiolaasin puutokset.

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata jaetaan viiteen eri ryhmään oireiden taustalla olevan geenimutaation perusteella seuraavasti;

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyypissä 1 todetaan geenimutaatio PEX7-geenissä kromosomissa 6 (6q21-q22.2) (tyyppi 1). Geenituote osallistuu proteiinien kuljetukseen peroksisomeihin. Tämä mutaatio on kaikkein yleisin ritsomeelinen chondrodysplasia punctataa aiheuttavista geenimuutoksista.

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyypissä 2 mutaatio on GNPAT-geenissä kromosomissa 1 (1q42). Geenituote on dihydroksyyliasetonifosfaattiasyylitransferaasia (DHAPAT), joka osallistuu lipidi plasmalogeenin tuotantoon.

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyyppi 3:ssa mutaatio on AGPS-geenissä kromosomissa 2 (2q31). AGPS-geenistä syntetisoidaan peroksisimaalista alkyylidihydroasetonifosfaattisyntaasi-entsyymiä, joka toimii fytaanihapon hajotuksessa.

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyyppi 4:ssä mutaatio on FAR1-geenissä kromosomissa 12 (12p13.3), mutta koska oirekuva muistuttaa muita Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyyppejä ilman luustomuutoksia, sille on annettu nimeksi myös peroksisomaalinen asyyli-koA-reduktaasi-1-oireyhtymä (Peroxisomal fatty acyl-CoA reductase-1 disorder).

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyyppi 5 johtuu PEX5-geenin mutaatiosta kromosomissa 12 (12p13.3)

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyypit 4 ja 5 ovat hiljattain kuvattuja ja ne on liitetty aikaisemin kuvattujen oireyhtymätyyppien kirjoon.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Yleisyys

Ritsomeelinen chondrodysplasia punctatan maailmanlaajuiseksi yleisyydeksi on arvioitu 1: 100 000. Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata tyyppi 1 on yleisempi kuin esimerkiksi tyypit 2 ja 3.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, röntgenkuvaukseen sekä molekyylibiologisiin määrityksiin ja geenitutkimukseen. Oireyhtymään kytkeytyneiden geenimutaatioiden löytyminen varmistaa diagnoosin. Laboratoriotuloksissa punasolujen plasmalogeenipitoisuus on alhainen ja seerumin fytaanihappo on koholla, kun taas erittäin pitkäketjuisten rasvahappojen (VLCFA) pitoisuus on normaali.

Erotusdiagnoosi on tehtävä mm. Zellwegerin oireyhtymään ja Zellwegerin oireyhtymäkirjoon (PDS-ZSS), jotka voivat johtua PEX-geenien mutaatioista.

Tällä hetkellä entsyymipuutoksiin ei ole saatavilla entsyymikorvaushoitoa, eikä oireyhtymää ei voida parantaa. Hoidossa keskitytään siis yksittäisten oireiden lievittämiseen. Tyypillisimmät hoitokeinot ovat fysioterapia ja ortopediset toimenpiteet. Ruokavaliohoito soveltuu erityisesti niille henkilöille, joilla oireyhtymä esiintyy lievempänä. Ruokavaliohoidossa runsaasti fytaanihappoa sisältäviä ruoka-aineita pyritään välttämään. Fytaanihappo on haaraketjuinen rasvahappo, jota on erityisesti maitotuotteissa sekä naudanlihassa. Normaaliruokavaliossa fytaanihapon pitoisuudet ovat alhaiset, mutta pitkällä aikavälillä fytaanihapon kertymisestä elimistöön voi mahdollisesti aiheutua haittaa.

Ennuste

Oirekuvan vaikeusaste vaikuttaa usein eliniänodotteeseen. Vaikeissa oireyhtymätapauksissa elinajanodote voi olla heikko. Joskus oireyhtymä johtaa kuolemaan jo ennen syntymää. Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata voi johtaa esimerkiksi toistuvien hengitystieinfektioiden vuoksi lyhentyneeseen elinikään, joka voi rajoittua ensimmäiseen kymmeneen ikävuoteen. Toisinaan henkilöt, joilla tämä oireyhtymä on, ovat eläneet varhaisaikuisuuteen.

Historia

Hugo Heymans kuvaisi oireyhtymän vuonna 1985.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Chondroplasia punctata
Socialstyrelsen: Chondrodysplasia punctate

RhizoTRIAL.org

Lähteet

Orphanet: Rhizomelic chondrodysplasia punctate
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 1, Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 2Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 3, Peroxisomal fatty Acyl-CoA Reductase 1 disorder (Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata type 4) ja Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata type 5.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.