Wolf-Hirschhornin oireyhtymä

Lastenneurologi Teija Salokorpi 9.10.2008, päivittänyt lastenneurologian ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Hannele Koillinen 5.12.2016

OMIM: 194190
ICD10 Q93.3
ORPHA: 280

Avainsanat: Wolf-Hirschhornin oireyhtymä (WHS), 4p-deleetio-oireyhtymä, 4p- oireyhtymä

Yleisyys

Wolf-Hirschhornin oireyhtymä on hyvin harvinainen älyllistä kehitysvammaisuutta ja rakennepoikkeavuuksia aiheuttava oireyhtymä. Suomessa syntyy vuosittain 1-2 lasta, joilla todetaan WHS. Oireyhtymän ilmaantuvuus on siis n. 1 / 50 000 vastasyntynyttä.

Oireet ja löydökset

Wolf-Hirschhornin oireyhtymälle tyypilliset, usein jo vastasyntyneellä havaittavat kasvojen piirteet kuvataan usein ilmaisulla ”kreikkalaisen soturin kypärä” (greek helmet facies). Ilmaisulla viitataan pitkään korkeaan nenänselkään ja hypertelorismiin (silmät sijaitsevat normaalia kauempana toisistaan) sekä pieneen leukaan (mikrognatia). Päänympärys on pieni (mikrokefalia). Miltei kaikilla on todettavissa jo sikiöaikana alkanut pienikasvuisuus. Usein oireyhtymää voidaankin epäillä jo heti syntymän jälkeen ulkonäköpiirteiden ja pienikokoisuuden perusteella.

Muita todettavia rakennepoikkeavuuksia ovat keskushermon poikkeavuudet (n. 80 %:lla), synnynnäiset sydänviat (n. 50 %:lla) ja virtsateiden rakenneanomaliat (n. 30 – 50 %:lla). Joskus oireyhtymään liittyy myös huuli- tai suulakihalkio ja / tai silmän värikalvon kiilamainen puutos (kolobooma). Myös muita silmän rakennepoikkeavuuksia (kuten poikkeavat kyyneltiehyet) esiintyy osalla potilaista. Sisä- ja keskikorvan rakennepoikkeavuudet aiheuttavat vajaalle puolelle potilaista kuulonaleneman. Osalla potilaista on poikkeavia luustolöydöksiä, kuten ylimääräiset kylkiluut. Joillakin on lisääntynyt infektioalttius.

Wolf-Hirschhornin oireyhtymään liittyy yleensä vaikea-asteinen kehitysvammaisuus. Pienellä osalla kyseessä on lieväasteinen älyllinen kehitysvammaisuus. Puheenkehitys on hidasta eikä kaikille kehity lausetasoista puhetta. Liikunnallinen kehitys on normaalia hitaampaa eivätkä kaikki opi kävelemään. Lihasjäntevyys on matala ja lihakset ovat pienet.

Miltei kaikilla potilailla on epilepsia ja se alkaa yleensä jo ensimmäisten ikävuosien aikana. Osalla epileptinen oireilu jää myöhemmällä iällä pois.

Etiologia ja diagnostiikka

Wolf-Hirschhornin oireyhtymän aiheuttaa perimäaineksen häviämä kromosomin 4 toisesta lyhyestä haarasta (4p16.3). Alueella 4p16.3 on WHS-oireyhtymälle ns. kriittinen alue, jonka deleetion (häviämän) toteaminen varmistaa oireyhtymän diagnoosin. Häviämän eli deletoituneen alueen koko vaihtelee potilaiden välillä. Osalla potilaista on todettu jopa 20 Mb:n kokoinen deleetio, ja tämä näkyy jo perinteisessä kromosomien G-raitavärjäyksessä. Joidenkin tutkimusten mukaan häviämän koolla on jonkin verran korrelaatiota oireiden ja löydösten esiintyvyyteen ja vaikeusasteeseen. Osalla potilaista kyseessä on ns. epätasapainoinen translokaatio, eli jonkin toisen kromosomin materiaalia on kolminkertaisena.

Kliinisten löydösten perustella herännyt epäily WHS-oireyhtymästä pitää varmistaa molekyyligeneettisesti. Diagnoosi varmistetaan molekyylikaryotyyppitutkimuksella. Tutkimuksessa nähdään myös häviämän koko ja todetaan mahdollinen epätasapainoinen translokaatio. Vanhempien FISH-tutkimuksella selvitetään mahdollisen tasapainoisen translokaation olemassaolo jommallakummalla vanhemmalla.

Toistumisriski seuraavissa raskauksissa riippuu vanhempien kromosomilöydöksistä. Mikäli kummallakaan vanhemmalla ei todeta kromosomipoikkeavuutta, on toistumisriski vähäinen. Tällöin ajatellaan häviämän syntyneen uutena muutoksena (ns. de novo – muutos) Perinnöllisyysneuvonnassa käydään kunkin perheen kohdalla läpi kromosomilöydökset ja toistumisriski sekä mahdollinen sikiödiagnostiikka.

Hoito, seuranta ja kuntoutus

Hoito on oireenmukaista eikä parantavaa hoitoa ole. Hoitoratkaisut ja kuntoutussuositukset tehdään yksilöllisten ratkaisujen perusteella. Potilaan hoito, seuranta ja kuntoutus vaativat moniammatilisen työryhmän arviota.

Diagnoosivaiheessa suositellaan lastenneurologin arviota, silmälääkärin arviota, korvalääkärin arviota ja sydämen, ylävatsan ja munuaisten/virtsateiden UÄ-tutkimuksia. Syömisvaikeuksiin on kiinnitettävä huomiota ja ohjattava potilas gastroenterologin arvioon. Poikkeavien tuki- ja liikuntaelinten löydösten arviointi ja seurantaa vaatii lastenortopedin arviota.

Jatkoseurannassa seurannat määräytyvät poikkeavien löydösten perusteella. Vuosittain suositellaan täydellistä verenkuvaa otettavaksi ja myös munuaisten toiminnan seuraamista.

Vertaistukea voi tiedustella Harvinaiskeskus Noriosta.

Ennuste

Vaikeimmin vammautuneet menehtyvät jo kohdussa tai pian syntymän jälkeen. Useimmat elävät kuitenkin keski-ikäisiksi tai vanhemmiksi. Oireyhtymän vaikutus elinikään ja elinkaareen on hyvin vaihteleva riippuen oire­kokonaisuuden ja epämuodostumien asteesta sekä laaja-alaisuudesta.

Kokemustietoa

Kokemustietoa Wolf-Hirschhornin oireyhtymästä löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton sivuilta Tarinat osiosta:

Pieni suuri supermies

Riikka tuo meille rikkautta eli rakkautta

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalaisilla perheillä on oma ryhmä, johon saa yhteyden Harvinaiskeskus Norion kautta.

Lähteet

Gene Reviews: Wolf-Hirschhorn syndrome
Orphanet: Wolf-Hirschhorn syndrome