Wiedemann-Steinerin oireyhtymä

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 25.10.2019, päivitetty 17.9.2024

ORPHA:319182
OMIM:605130

Avainsanat: Wiedemann-Steinerin oireyhtymä, Wiedemann-Steiner syndrome

Lyhyesti

Wiedemann-Steinerin oireyhtymä on harvinainen. Potilaat ovat usein lyhytkasvuisia, persoonallisen näköisiä ja heillä on oppimisen ongelmia. Erityisenä piirteenä heillä esiintyy usein poikkeavaa ihokarvoitusta kyynärnivelen seudussa.

Oireet ja löydökset

Wiedemann-Steinerin oireyhtymän kliininen epäily saattaa herätä pikkulapsena muutamien ulkoisten piirteiden perusteella. Lapset ovat lyhyitä, heillä on hieman erikoiset kasvojen piirteet ja ihokarvoitus on normaalia runsaampaa, etenkin kyynärnivelen seudulla. Lisäksi liikunnan ja puheen kehitys lapsuusiässä on tavallista hitaampaa ja ajan myötä lapset useimmiten osoittautuvat lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisiksi.

Kasvoissa erityisiä varhaislapsuudessa havaittavia piirteitä ovat hieman etäällä sijaitsevat malliltaan pitkät ja kapeat luomiraot, vahvat kulmakarvat ja pitkät silmäripset, leveähkö nenä ja pitkähkö ylähuuli. Osalla lapsista on  sydämen rakennevikoja, erilaisia luuston, erityisesti selkänikamien, poikkeavuuksia, silmien ja näön poikkeavuutta, pienet kädet ja jalat sekä lihaksiston velttoutta (hypotoniaa). Osalla löytyy aivojen kuvantamistutkimuksissa rakenteellisia poikkeavuuksia.

Oireyhtymää voidaan epäillä yllä mainittujen seikkojen perusteella. Diagnoosi on tapana varmistaa geenitestillä. Nykyään, kun yhä useammin oireyhtymien diagnostiikkaa tehdään tutkimalla kaikki tunnetut geenit, on potilaita löytynyt aikaisempia arvioita enemmän. Tällöin on myös havaittu, että oireyhtymän tyyppipiirteenä pidetty kyynärseudun poikkeava karvoitus esiintyy vain runsaalla puolella potilaista. Siksi diagnoosia ei läheskään aina osata kliinisen tutkimuksen perusteella epäillä.

Osa lapsista syntyy pienikokoisina ja lähes puolet jäävät kasvun myötä pieniksi (alle – 2 SD käyrän) sekä pituuden että painon suhteen. Myös päänympärys on usein pienehkö. Vuosien kuluessa lähes kaikki osoittautuvat vaihtelevasti kehitysvammaisiksi: useimmiten vammaisuus on lievää tai keskivaikeaa ja vain harvoin vakavaksi luokiteltavaa. Silmiin liittyviä löydöksiä oli yli puolella: karsastusta, kyyneltieongelmia ja yläluomen matalaa asentoa (ptoosia).

Käytöspulmia esiintyy melko usein, sellaisina mainitaan aggressiivisuus, huono keskittymiskyky, ahdistuneisuus, autismikirjon piirteet sekä pakonomaiset toiminnot (stereotypiat). Ahdistuneisuuden on raportoitu lisääntyvän iän myötä. Joillekin kehittyy epilepsia. Koulusuoriutuminen on ollut vaihtelevaa ja moni on tarvinnut erityisopetusta. Osa raportoiduista aikuisista on työelämässä yksinkertaisissa tehtävissä, ehkä suurempi osa ei ole työllistynyt.

Erilaisia yleiseen terveyteen liittyviä ongelmia ilmenee monilla. Ummetusta esiintyy useilla, samoin hengitystieongelmia kuten uniapneaa sekä joillain vastustuskyvyn heikkouteen liittyvää infektioalttiutta.

Oireiden kirjo ja vaikeusaste ovat varsin vaihtelevia. Ainoat lähes jokaisella ilmenevät seikat ovat jonkinasteinen kehitysvammaisuus sekä hieman poikkeavat kasvonpiirteet. Kasvonpiirteet muistuttavat joillakin melko paljon Kabuki-oireyhtymää tai Cornelia de Langen oireyhtymää, mikä saattaa johtaa vääriin kliinisiin diagnooseihin.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän syyksi on paljastunut KMT2A-nimisen geenin mutaatiot. Kun geeni ei toimi normaalisti, tapahtuu solutasolla jo sikiökehityksen aikana tarkemmin tuntemattomia asioita, jotka johtavat oireyhtymän syntyyn. Useimmiten kysymyksessä on tilanne, jossa vanhemmat ovat terveet ja geenitutkimus kertoo, ettei heillä ole poikkeavuuksia KMT2A-geenissä. Joko munasolun tai siittiön kehittymisen yhteydessä tähän geeniin on tullut ”painovirhe” eli mutaatio, joka on aiheuttanut lapsen sairastumisen. Mutaatio on yleensä aivan yksittäinen häiriö, joten oireyhtymän toistumisriski perheen tulevilla lapsilla on erittäin vähäinen. Joskus tällaisissa tapauksissa mutaatiota on laajemminkin toisen vanhemman sukurauhasessa (ns. mosaikismi), ja tällöin toistumisriskiä saattaa olla.

Jos Wiedemann-Steinerin oireyhtymää sairastava henkilö hankkii lapsia, on joka kerta 50%:n mahdollisuus että lapsi perii mutatoituneen geenin ja toisaalta 50%:n mahdollisuus, että hän perii vastaavan normaalin geenin. Kyseessä on siis vallitseva, eli dominantti periytymistapa. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee muutaman tapauksen, jossa lieväoireinen Wiedemann-Steinerin oireyhtymää sairastava henkilö on saanut lapsen, jolle oireyhtymä on periytynyt.

Potilaita on kuvattu eri puolilta maailmaa, eikä ole olemassa hyvää arviota potilaiden kokonaismäärästä. Vuonna 2018 julkaistiin Ranskasta 33:n potilaan sarja ja kirjoittajat arvelivat, että oireyhtymä olisi paljon luultua yleisempi.

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti johonkin oireyhtymään viittaavia ulkonäön ja rakenteen piirteitä, lähetetään lapsi yleensä diagnoosin selvittämistä varten yliopistoklinikkaan. Joko lastentautien, lastenneurologian tai kliinisen genetiikan asiantuntijalääkäri ehkä tunnistaa oireyhtymän sen erityisten piirteiden perusteella ja varmistaa sitten diagnoosin KMT2A-geenin testaamisella. Useimmiten diagnoosia ei pysty oireiden perusteella päättelemään, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai tutkimalla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä; vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Tautien diagnosoiminen geenitasolla on vielä melko uutta, joten usein tulokseksi saadaan epävarmaksi jäävä geenilöydös, koska aivan samanlaista mutaatiota ko. geenissä ei ehkä koskaan aikaisemmin ole löydetty. Jos potilaan oireet tuntuvat hyvin sopivan Wiedemann-Steinerin oireyhtymään, on tuo epävarma geenilöydös (variant of unknown significance; VUS) mitä todennäköisimmin oireyhtymän syy. Toistaiseksi ei ole mahdollista arvioida millainen mutaatio aiheuttaisi vaikean ja mikä taas lievän oireiston.

Wiedemann-Steinerin oireyhtymää ei pysty havaitsemaan tavallisissa raskaudenaikaisissa seulontatutkimuksissa, esimerkiksi ultraäänitutkimuksessa tai äidin verikokeesta tehtävässä kromosomipoikkeavuuksien seulonnassa. Kun perheeseen on jo syntynyt sairas lapsi ja hänen tautimutaationsa tunnetaan, on periaatteessa mahdollista varmistaa sikiön geenitutkimuksella, ettei tulevilla sisaruksilla ole samaa tautia. Monet perheet eivät pidä tätä tärkeänä, koska oireyhtymän toistumisriski on niin vähäinen.

Wiedemann-Steinerin oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Tuntuu mahdottomalta, että geenimutaation korjaamiseen perustuvat kehitteillä olevat hoidot voisivat toimia tässä oireyhtymässä, koska tautigeeni on potilaan kaikissa soluissa ja on jo aiheuttanut ongelmia rakenteisiin ja kehitykseen silloin, kun tauti diagnosoidaan.

Sen sijaan erilaisia oireita ja löydöksiä voidaan monin tavoin hoitaa. Joitain rakenteen poikkeavuuksia voidaan korjata leikkauksella (mahdolliset synnynnäiset sydänviat, silmäseudun poikkeavuudet), joitain voidaan hoitaa lääkkein (mahdollinen epilepsia) ja oppimista voidaan tukea erilaisin terapioin ja kouluratkaisuin. Oireyhtymä on niin harvinainen, ettei Suomessa mikään keskus ole perehtynyt erityisesti siihen, mutta tarvittaessa lääkärit kysyvät neuvoja ulkomailta. Hoito ja seuranta suunnitellaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Eliniän ennuste

Valtaosa raportoiduista potilaista on ollut lapsia tai nuoria, mutta aikuisiakin on raportoitu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Oireiden vaikeusaste vaikuttaa pysyvän samanlaisena eli oireiden vaikeutumista ei ole raportoitu. Siten voisi olettaa, ettei oireyhtymä aiheuta ennenaikaista kuolemaa. Vanhusikäisistä potilaista ei ole raportteja.

Historia

Wiedemann-Steinerin oireyhtymään sopivia potilaskuvauksia on raportoitu harvakseltaan 1980-luvun lopulta lähtien. Oireyhtymän nimi on muodostettu kahden ensimmäisen julkaisun kirjoittajien nimistä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Wiedemann-Steiner syndrome Foundation

Lähteet

Baer S, Afenjar A, Smol T et al.: Wiedemann-Steiner syndrome as a major cause of syndromic intellectual disability: A study of 33 French cases. Clinical Genetics 2018:94:141-152.

Orphanet: Wiedemann-Steiner syndrome