Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä

Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymässä ilmenee rakennepoikkeavuuksia eri puolilla kehoa. Oirekirjo vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikilla ole esimerkiksi kehitysvammaa. Oireyhtymä voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.1.2022

ORPHA:373
ICD-10: Q87.3
OMIM: 312870
Avainsanat: Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä, tyyppi 1, DGSX, Golabi-Rosen oireyhtymä

Lyhyesti

Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä (SGBS) on X-kromosomin geenimutaatiosta johtuva harvinainen ja synnynnäinen epämuodostumaoireyhtymä. Sille tyypillistä ovat mm. ennen syntymää tapahtuva ja syntymän jälkeen jatkuva liikakasvu, erityispiirteet pään muodossa ja kasvoissa, vaihtelevat muut rakennepoikkeavuudet, tavallista suuremmat sisäelimet sekä lisääntynyt riski kasvaimiin. Oirekirjo on laaja ja se vaihtelee yksilöstä toiseen. Oireyhtymä on jaettu oireiden vaikeusasteen mukaan kahteen eri luokkaan. Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä tyyppi 2 johtaa kuolemaan sikiökaudella tai varhaislapsuudessa.

Oireet ja löydökset

Makrosomia eli suurikasvuisuus ilmenee raskausaikana ja syntymän jälkeen. Usein havaittavia pään alueen rakenteellisia poikkeavuuksia ovat mm. makrokefalia eli suuripäisyys, kraniosynostoosi eli kallon saumojen liian varhainen luutuminen, karkeat kasvojen piirteet, suuri kieli, toisistaan etäällä olevat silmät, hampaiden virheellinen purenta ja epänormaali kitalaki.

Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymän oireiden joukkoon lukeutuvat myös synnynnäiset sydänviat ja epäsäännöllinen sydämensyke, suurikokoiset sisäelimet (munuaiset, maksa ja perna), pallea- ja napatyrä, sukupuolielinten ja raajojen rakennepoikkeavuudet (lisäsormisuus ja -varpaisuus, yhdyssormisuus sekä kynsien vajaakehittyminen). Lapsella saattaa olla myös enemmän kuin kaksi nänniä.

Keskushermostollisia oireita ovat mm. vaihteleva älyllinen kehitysvammaisuus sekä viiveet liikkumisen ja puhumisen oppimisessa. Huomionarvoista on, ettei kaikilla henkilöillä, joilla oireyhtymä on, ole kehitysvammaa.

Oireyhtymässä on kohonnut riski saada embryonaalisia kasvaimia, kuten Wilmsin tuumori (lasten pahanlaatuinen munuaiskasvain), hepatoblastooma (pienten lasten harvinainen maksakasvain), lisämunuaisten neuroblastooma (kilpirauhasen hermokudoskasvain) ja hepatosellulaarinen karsinooma (maksasolusyöpä). Edellä mainituista varhaislapsuuden kasvaimista Wilmsin tuumori sekä neuroblastooma ovat kaikkein yleisimmät oireyhtymään liittyvät löydökset. Embryonaaliset kasvaimet ovat saaneet nimensä ulkonäkönsä perusteella: ne muistuttavat alkion kehittymättömiä kudoksia.

Syy ja perinnöllisyys

Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä johtuu GPC3-geenin toiminnallisesta (loss-of-function) mutaatiossa X-kromosomissa (Xq26). Geeni ilmentää glypikaani-3 (GPC3) -proteiinia, joka on heparaanisulfaatti-proteoglykaani. Se osallistuu Hedgehog-signallointiin, joka on tärkeää etenkin embryonaalisten eli alkiokautisten solujen erilaistumisessa ja aikuisilla kudosten ylläpidossa. Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymässä mutaatio aiheuttaa liiallisen Hedgehog-signalloinnin, joka johtaa kudosten liikakasvuun ja embryonaalisten kasvainten kohonneeseen riskiin. Embryonaaliset kasvaimet voivat olla joko hyvän- tai pahanlaatuisia.

Oireyhtymä periytyy X-kromosomin välityksellä resessiivisesti eli peittyvästi, mutta myös uusien ja biologisesti sattumalta syntyneiden nk. de novo-mutaatioiden välityksellä. Nämä de novo -mutaatiot käsittävät noin 20-30 % kaikista Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymätapauksista. De novo-mutaatiot syntyvät hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai varhaisen alkion kehityksen aikana pian hedelmöityksen jälkeen.

Yleisyys

Oireyhtymän yleisyys ei ole tiedossa, mutta ainakin 250 tapausta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymän diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, perheessä mahdollisesti esiintyvien oireyhtymätapausten selvittämiseen sekä geenitutkimuksiin ainakin GPC3-, GPC4– ja CXORF5-geenien osalta. Vertailevassa genomisessa hybridisaatiotestissä (CGH-testi) voidaan tarkastella Xp22:n tai Xq26:n geneettistä epätasapainoa.

Luuston ja keskushermoston poikkeavuuksista saadaan käsitys erilaisin kuvantamismenetelmin. Kasvainten esiintymistä voidaan tarkastella mm. mahan seudun ultraäänitutkimuksella ja rintakehän röntgenkuvauksella, erilaisten syöpämarkkereiden mittaamisella sekä katekoliamiini-aineenvaihduntatuotteiden määrittämisellä virtsasta. Munuaisten toimintaa on myös seurattava.

Erotusdiagnoosina on tutkittava muut ylikasvua aiheuttavat oireyhtymät, kuten Beckwith-Wiedemannin ja Sotosin oireyhtymät sekä seuraavat oireyhtymät; Fragiili X-, Banayan-Zonanan, Nevon ja Pallister-Killianin oireyhtymä, PTEN-hamartooman kasvainoireyhtymä sekä mosaiikki trisomia-8.

Hoito vaatii mm. lasten kardiologin, neurologin, ortopedin ja puheterapeutin erikoisosaamista. Synnynnäiset rakennepoikkeavuudet saattavat tarvita kirurgisia toimenpiteitä. Sydänvikojen löytäminen ja seuranta ovat erittäin tärkeitä, sillä ne aiheuttavat lisääntynyttä kuolleisuutta perinataaliaikana eli syntymäkautta läheisellä ajanjaksolla sekä pikkulapsaikana. Kasvainten mahdollista kehittymistä on seurattava säännöllisin tutkimuksin.

Ennuste

Eliniänodote vaihtelee oirekirjon vaikeusasteen mukaan. Vaikeimmissa tapauksissa oireyhtymä johtaa kuolemaan jo ennen syntymää tai pikkulapsena, kun taas lievemmissä tapauksissa elinikä voi yltää aikuisuuteen.

Huomioitavaa on, että Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymätyyppi 2 on kuolemaan johtava Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymän muoto, jolle on ominaista sikiön vesipöhö eli laaja kudosturvotus.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat Joe Leigh Simpson vuonna 1975 ja Golabi ja Rosen sekä Behmel kollegoineen vuonna 1984.

Oireyhtymän vanhoja, ei nykyisin käytössä olevia, nimityksiä ovat mm. Golabi-Rosen oireyhtymä, gigantismi-dysplasia oireyhtymä, Simpsonin dysmorfia-oireyhtymä sekä Bulldog-oireyhtymä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

CRANIO ry: Kallon ja kasvonluiden kasvuhäiriöitä sairastavien tuki

Aiheesta muualla

J. Tenorio, P. Arias, V. Martínez-Glez, F. Santos, S. García-Miñaur, J. Nevado ja P. Lapunzina. Simpson-Golabi-Behmel syndrome types I and II. Orphanet Journal of Rare Diseases (2014): 9:138.

National Organization for Rare Disorders (NORD): Simpson Dysmorphia Syndrome

Lähteet

Orphanet: Simpsom-Golabi-Behmel Syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Simpsom-Golabi-Behmel Syndrome Type 1
GeneReviews: Simpsom-Golabi-Behmel Syndrome Type 1

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.