Septo-optinen dysplasia

Septo-optisen oireyhtymän kolme pääoiretta ovat näköhermovaurio, aivolisäkkeen vajaatoiminta sekä keskiaivojen rakennepoikkeavuudet. Oirekirjo vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikilla ilmene näitä kolmea pääoireetta. Oireyhtymä on mitä ilmeisimmin monitekijäinen, eikä sen tarkkaa syytä toistaiseksi tunneta.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.1.2022

ORPHA:3157
ICD-10: Q04.4
OMIM: 182230
Avainsanat: Septo-optic dysplasia (SOD), SOD Spectrum, De Morsier Syndrome

Lyhyesti

Septo-optinen dysplasia (SOD) on harvinainen, synnynnäinen ja oirekuvaltaan heterogeeninen oireyhtymä, johon kuuluvat näköhermon vajaakehitys, hypopituitarismi eli aivolisäkkeen vajaatoiminta sekä puutteet keskiaivojen rakenteissa. Oireet voivat ilmetä pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa ja ne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Huomioitavaa on, että ainoastaan noin 30 % tapauksista todetaan kaikki kolme edellämainittua SOD-oireyhtymän pääoiretta.

Oireet ja löydökset

SOD-oireyhtymän silmäoireisiin kuuluu yhden silmän (57 % tapauksista) tai molempien silmien (32 %) näön heikkeneminen, joka on 23 % tapauksista merkittävää. Muita näkökykyyn liittyviä haasteita voivat olla nystagmus eli silmävärve ja karsastus. Päinvastoin kuin normaalisti, SOD-oireyhtymässä pupillit eli mustuaiset laajentuvat kirkkaassa valaistuksessa.

Aivolisäkkeen vajaatoiminta todetaan yli puolella tapauksista (62–80 %). Aivolisäkkeen vajaatoiminnassa yhden tai useamman aivolisäkkeen hormonin erityksessä on puutteita. On myös mahdollista ettei aivolisäkkeestä erity hormoneja lainkaan. Kasvuhormonin erityksen tai vasteen puutos on tyypillisin SOD-oireyhtymässä esiintyvä aivolisäkehormonin häiriö. Vähäinen kasvuhormonin eritys johtaa mm. lyhytkasvuisuuteen. Muita aivolisäkkeen vajaatoimintaan liittyviä hormonierityksen puutteita voi olla tyreotropiinin (TSH), gonadotropiinia vapauttavien hormonien (FSH ja LH), adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH) ja antidiureettisen hormonin (ADH) eli vasopressiinin erityksessä. Näiden hormonien puutos aiheuttaa kukin eri oireita.

TSH-hormonin puutos johtaa mm. hypotyroidismiin eli kilpirauhasen vajaatoimintaan. FSH:n ja LH:n puutteesta seuraa hypoganadismi eli sukupuolirauhasten (kivesten tai munasarjojen) vajaatoiminta. ACHT:n vajaaerittymisestä seuraa mm. epänormaali kortikosteroidien erittyminen lisämunuaisesta, josta seuraa häiriöitä verensokeritasapainon ja verenpaineen säätelyssä erilaisten stressireaktioiden ja/tai voimakkaiden tunnekokemusten yhteydessä. ADH:n puute tai sen aikaansaaman toiminnan puute munuaisissa johtaa puolestaan polyuriaan eli runsasvirtsaisuuteen.

Keskiaivojen poikkeavuuksiin kuuluvat mm. aivojen otsalohkon ja aivojen keskilinjan alueella sijaitsevan ohuen väliseinän nk. septum pellucidumin (60 % tapauksista) ja/tai aivokurkiaisen puutos. Septum pellucidum sijaitsee aivokurkiaisen ja aivokaaren (fornix) välissä ja se on yhteydessä vasempaan ja oikeaan sivukammioon (ventriculus lateralis). Aivokurkiainen puolestaan on hermosyykimppu, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon. Septum pellucidumin puutos ei näytä johtavan kognitiivisiin tai kehityksellisiin viiveisiin, kuten viivästyneeseen kävelyn tai puheen oppimiseen. Aivokurkiaisen puuttuminen voi sen sijaan johtaa useisiin eri oireisiin.

Muita SOD-oireyhtymässä mahdollisesti esiintyviä oireita ovat mm. kehitysvammaisuus, hypotonia eli alhainen lihasjänteys, epilepsia, CP-vammaisuus, autismi, unihäiriöt, masennus ja levottomuus. Oireyhtymään voi liittyä ylipainoa ja sydänongelmia. Kuulo- ja/tai hajuaistirajoitteisuus ovat mahdollisia.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa aivojen etuosan synnynnäinen epämuodostuma, joka saa alkunsa ensimmäisen raskauskuukauden lopussa. Oireiden vaihtelevuus yksilöstä toiseen johtuu kullakin olevasta aivoalueen rakennepoikkeavuudesta ja sen aiheuttamista toimintahäiriöistä.

Oireyhtymän periytyvyys voi olla moninaista ja oireyhtymän kehittymiseen voivat vaikuttaa useat eri geenimutaatiot ja jotkin ympäristötekijät. Myös poikkeva skiön verenkierto aivojen kehittyksen aikana  voi olla oireyhtymän taustalla.

Oireyhtymän taustalta löydetään hyvin harvoin geenimutaatio (arviolta alle prosentilta niillä, joille oireyhtymädiagnoosi on asetettu). Mahdollisia oireyhtymään johtavia mutaatioita on mm. HESX1-geenin mutaatio kromosomissa 3 (3p21.2-p21.1); SOX2-geenin mutaatio kromosomissa 3 (3q26.3-3q27), joka voi johtaa SOD-oireyhtymässä esiintyvään pienisilmäisyyteen; SOX3-geenin mutaatiot tai duplikaatiot eli kahdentumat X-kromosomissa (Xq26.3), jotka voivat aiheuttaa keskiaivojen poikkeavuuksia ja aivolisäkkeen vajaatoimintaa; OTX2-geenin mutaatio, jotka puolestaan on liitetty aivolisäkkeen vajaatoimintaan sekä aivolisäkkeen etummaisten osien vajaakehittymiseen. SOD-oireyhtymä onkin mitä ilmeisimmin monitekijäinen oireyhtymä, eikä sen tarkkaa syytä vielä tiedetä.

Useimmiten oireyhtymä syntyy biologisesti sattumalta ja uuden, nk. de novo-mutaation seurauksesta. Kuitenkin myös periytyvistä SOD-oireyhtymätapauksista on mainintoja lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Oireyhtymä periytyy autosomeissa sekä resessiivisesti eli peittyvästi että dominoivasti eli vallitsevasti. Oireyhtymän geneettinen penetranssi eli perinnöllinen ilmenemistodennäköisyys kuitenkin vaihtelee huomattavasti. Toisin sanoen vaikka geenimutaatio olisikin perimässä, se ei välttämättä aiheuta oireyhtymää tai siihen kuuluvia oireita.

Yleisyys

SOD-oireyhtymän yleisyydeksi arvioidaan 1: 10 000 elävänä syntynyttä lasta kohden. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon synnynnäinen aivolisäkkeenpuutos ja holoprosenkefalia.

SOD-oireyhtymän jäljille voidaan päästä jo raskaudenaikaisessa ultraäänitutkimuksessa ja muissa tarkemmissa tutkimuksissa. Diagnoosi voidaan asettaa, kun vähintään kaksi kolmesta SOD-oireyhtymän klassisesta oireesta löytyy potilaasta. Diagnostisia tutkimuksia ovat silmätutkimus, aivojen magneettikuvaus (MRI) ja aivolisäkkeen toiminnalliset kokeet. Vastasyntyneillä, joilla on hypoglykemia eli alhainen verensokeri, keltaisuutta, pienipäisyyttä, nystagmusta eli silmävärvettä sekä keskilinjan poikkeavuuksia, kuten suulakihalkio, olisi syytä tutkia tarkoin SOD-oireyhtymän poissulkemiseksi.

Oireyhtymää hoito vaatii moniammatillista osaamista ja säännöllistä seurantaa. Koska SOD-oireyhtymää ei pystytä parantamaan, hoito on oireiden mukaista. Hormonierityksen puutteista johtuviin oireisiin voi tuoda helpotuksen aivolisäkehormonien korvaushoito. Koska hormonitoiminnot muuttuvat kasvun ja vanhenemisen myötä, elinikäinen seuranta on välttämätöntä. Lapset hyötyvät mm. toiminta-, puhe- ja fysioterapiasta.

Ennuste

Ennuste vaihtelee oirekirjon mukaan. Varhaisessa vaiheessa asetettu diagnoosi mahdollistaa mm. hormonikorvaushoidon ja erilaisten toimintaa tukevien terapioiden mahdollisimman varhaisen aloittamisen. Tämä parantaa usein elämänlaatua.

Historia

Georges de Mosier kuvasi oireyhtymän vuonna 1956.

Kokemustietoa

Löydät kokemustietoa Septo-optisesta dysplasiasta Tukiliiton sivuilta tarinat-osiosta täältä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Aivolisäkepotilasyhdistys SELLA ry: Aivolisäkkeen vajaatoiminta
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Septo-optic dysplasia spectrum

Lähteet

Orphanet: Septo-optic dysplasia spectrum
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Septooptic dysplasia
National Organization for Rare Disorders (NORD): Optic Nerve Hypoplasia