Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata

Kuuntele

Ritsomeelinen kondrodysplasia on luokiteltu taustalla olevien geenimutaatioiden perusteella eri ryhmiin. Oireina voi ilmetä esimerkiksi synnynnäinen kaihi ja kondrodysplasia eli rustosairaus. Lievissä tapauksissa oirekuvaan ei liity raajojen lyhytkasvuisuutta, kasvun viivästymää, kehitysvammaisuutta tai epilepsiaa. Oirekuva vaihtelee oireyhtymän tyypin välillä sekä yksilöllisesti.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 28.4.2025

ORPHA:177
ICD-10: Q77.3
ICD-11: LD24.04
OMIM: 215100, 222765, 600121, 616716

Avainsanat: Rhizomelic Chondrodysplasia Punctata (RCDP), RCP

Lyhyesti

Ritsomeelinen kondrodysplasia puncatatassa (tyypit 1-5) oireet johtuvat peroksisomi-nimisten soluelinten puutteellisesta toiminnasta. Se on siis niin kutsuttu peroksisomaalinen sairaus. Oireyhtymälle ovat ominaisia mm. lyhytkasvuisuus, poikkeavat kasvonpiirteet, iho- ja silmämuutokset sekä kehitysvammaisuus. Oirekuva kuitenkin vaihtelee merkittävästi sekä henkilöstä että eri oireyhtymän tyyppeistä 1-5 toiseen. Tässä diagnoosikuvauksessa esitettyjä oireita ole siis kaikilla henkilöillä, joilla on Ritsomeelinen kondrodysplasia. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Ritsomeelinen kondrodysplasiassa ilmenee lyhytkasvuisuutena. Etenkin reisi- ja olkaluut ovat tavanomaista lyhyemmät. Rustosta löydetään pistemäisiä kalkkeutumia (kondroplasia punctata) ja lapsella on nivelten kontraktuuria. Myös spinaalistenoosi eli selkäydinkanavan ahtauma on mahdollinen. Syntymäpaino ja -pituus sekä päänympärys ovat normaalijakaumaa pienemmät ja syntymänjälkeinen kasvu on hidasta. Muutaman kuukauden iässä monilla todetaan silmien linssin samentuma eli kaihi.

Lapsen neurologinen kehitys on hidasta. Useimmilla todetaankin vaikea-asteinen kehitysvamma. Epilepsia on mahdollinen.

Toisinaan lapsella on hengitysvaikeuksia, kuten apneaa eli hengityskatkoksia, hengitysinfektioita tai aspiraatiota eli ruuan tai nesteen vetämistä henkeen.

Vanhemmat kuvaavat lapsen syömiseen liittyviä pulmina esimerkiksi epämukavaa oloa tai kipua, ummetusta ja ilmavaivoja sekä huolta riittävästä ravitsemuksesta.

Lievissä oireyhtymän muodoissa ilmenee usein synnynnäinen kaihi ja kondrodysplasia eli rustosairaus. Ritsomeliaa eli raajojen lyhyyttä, eikä kasvun viivästymää välttämättä ole. Lisäksi kehitysvamman aste voi olla lievempi kuin vaikeammissa ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan muodoissa. Oirekuva on siis hyvin heterogeeninen ja se riippuu oireyhtymän aiheuttavasta geenimuutoksesta ja sen laadusta.

Syy ja perinnöllisyys

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata johtuu plasmalogeeni-nimisen lipidin eli rasva-aineen puutteellisesta valmistumisesta peroksisomi-nimisissä soluelimissä. Peroksisomit ovat tärkeitä soluelimiä, joissa hajotetaan mm. rasva-, amino- ja virtsahappoa sekä valmistetaan mm. joitakin lipidejä, kuten plasmalogeeniä ja sappihappoja. Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata jaetaan viiteen eri tyyppiin (ritsomelia kondrodysplasia punctata 1–5) taustalla olevan geenimutaation perusteella. Nämä tyypit ovat seuraavat:

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypissä 1 todetaan geenimutaatio eli -muutos PEX7-geenissä kromosomissa 6 (6q21-q22.2) (tyyppi 1). Geenistä valmistuva geenituote on PEX7-reseptori, joka kuljettaa erään peroksisomissa tarvittavan entsyymin, alkyyliglyseroni fosfaattisyntaasin (alkylglycerone phosphate synthase, AGPS) peroksisomeihin solulimasta. PEX7-geenin mutaatio on kaikkein yleisin ritsomeelinen kondrodysplasia punctataa aiheuttavista geenimuutoksista.

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypissä 2 mutaatio on GNPAT-geenissä kromosomissa 1 (1q42). Geenistä valmistuu dihydroksyyliasetonifosfaattiasyylitransferaasi (DHAPAT)-entsyymiä, joka osallistuu plasmalogeeni-nimisen lipidin eli rasva-aineen tuotantoon.

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 3:ssa mutaatio on AGPS-geenissä kromosomissa 2 (2q31). AGPS-geenistä syntetisoidaan alkyyliglyseroni fosfaattisyntaasi-entsyymiä (alkylglycerone phosphate synthase, AGPS), jota tarvitaan plasmalogeenin valmistamisessa.

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 4:ssä mutaatio on FAR1-geenissä kromosomissa 12 (12p13.3), mutta koska oirekuva muistuttaa muita Ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan tyyppejä ilman luustomuutoksia, sille on annettu nimeksi myös peroksisomaalinen asyyli-koA-reduktaasi-1-oireyhtymä (Peroxisomal fatty acyl-CoA reductase-1 disorder).

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 5 johtuu PEX5-geenin mutaatiosta kromosomissa 12 (12p13.3). Siitä valmistuu geenituote, joka tarvitaan peroksisomissa toimivien proteiinien kuljetukseen peroksisomien sisälle.

Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypit-4 ja -5 ovat hiljattain kuvattuja ja ne on liitetty aikaisemin kuvattujen oireyhtymätyyppien kirjoon.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan maailmanlaajuiseksi yleisyydeksi on arvioitu 1: 100 000. Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi-1 on yleisempi kuin esimerkiksi tyypit-2 ja -3.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosi on tehtävä mm. Zellwegerin oireyhtymäkirjoon (PDS-ZSS), joka johtuu erilaisista PEX-geenien mutaatioista.

Diagnoosi perustuu oireisiin, röntgenkuvaukseen sekä molekyylibiologisiin määrityksiin ja geenitutkimukseen. Esimerkiksi ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan tyypissä-1 laboratoriotuloksissa punasolujen plasmalogeenipitoisuus on alhainen ja seerumin fytaanihappo on koholla, kun taas erittäin pitkäketjuisten rasvahappojen (VLCFA) pitoisuus on normaali. Oireyhtymään kytkeytyneiden geenimutaatioiden löytyminen varmistaa diagnoosin. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Ritsomeelisen kondrodysplasia punctataa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Tyypillisimmät hoitokeinot ovat fysioterapia ja ortopediset toimenpiteet. Säännölliset näkö- ja kuuloaistin tutkimukset ovat osa tarpeelliset. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Ruokavaliohoito soveltuu erityisesti niille henkilöille, joilla oireyhtymä esiintyy lievempänä. Ruokavaliohoidossa runsaasti fytaanihappoa sisältäviä ruoka-aineita pyritään välttämään. Fytaanihappo on haaraketjuinen rasvahappo, jota saadaan ravinnosta. Sitä on erityisesti maitotuotteissa sekä naudanlihassa. Fytaanihapon pitkäaikainen kertyminen elimistöön elämän kuluessa, voi mahdollisesti aiheuttaa haittaa. Mahdollisesta ruokavaliohoidosta päättää lääkäri.

Ennuste

Ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan tyyppi sekä oirekuvan vaikeusaste vaikuttavat eliniänodotteeseen. Vaikeissa oireyhtymätapauksissa elinajanodote voi olla heikko ja oireyhtymä voi johtaa kuolemaan jo ennen lapsen syntymää. Eliniänodote voi olla ensimmäisellä vuosikymmenellä. Joskus lievissä tapauksissa eliniän odote yltää varhaisaikuisuuteen.

Historia

Hugo Heymans kuvaisi oireyhtymän vuonna 1985.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.