Renpenningin oireyhtymä

Renpenningin oireyhtymää esiintyy pääasiassa pojilla/miehillä. Sen oireisiin lukeutuvat mm. kasvun, kehityksen, älykkyyden ja kasvonpiirteiden poikkeavuudet.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.2.2022

ORPHA:3242
ICD-10: Q87.5
OMIM: 309500

Avainsanat: X-linked intellectual deficit due to PQBP1 mutations, X-linked intellectual deficit, Renpenning type, Golabi-Ito-Hallin oireyhtymä, Hamel cerebropalatocardiac syndrome, Porteousin oireyhtymä, Sutherland-Haan oireyhtymä

Lyhyesti

Renpenningin oireyhtymän piirteisiin lukeutuvat mikrokefalia eli pienipäisyys, laihuus, lievä lyhytkasvuisuus ja kehitysvamma. Oirekirjo on laaja ja sen eri muodoista saatetaan käyttää mm. seuraavia nimityksiä; Golabi-Ito-Hallin oireyhtymä, Porteousin oireyhtymä, MRX55 ja Sutherland-Haan oireyhtymä. Nämä kaikki hiukan toisistaan poikkeavat oirekirjot ovat seurausta X-kromosomissa sijaitsevan PQBP1-geenin mutaatiosta.

Oireet ja löydökset

Pään ja aivojen pieni koko havaitaan usein vastasyntyneisyyskaudella. Tyypillisiin kasvonpiirteisiin lukeutuvat mm. pitkät kolmion muotoiset kasvot, ylöspäin suuntautuneet silmäluomiraot, harvat kulmakarvat, iso nenä, poikkeavan muotoiset korvat sekä lyhyt nenän ja ylähuulen välissä oleva ylähuulen vako (philtrum). Usein murrosiässä pojilla todetaan tavanomaista pienemmät kivekset.

Lihasatrofia eli lihasten surkastuminen voi käsittää selkärangan ja selän lihaksia. Tästä voi olla seurauksina mm. pään kannatteluvaikeudet ja lapaluun reunan nouseminen irti rintarangasta (scapula alata). Joillakin lihasatrofiaa voi esiintyä myös käden lihaksissa.

Noin viidesosalla (20 %) henkilöistä, joilla on Renpenningin oireyhtymä, voi esiintyä synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia sydämessä, suulaessa, silmissä ja peräaukossa. Tällaisia rakennepoikkeavuuksia voivat olla esimerkiksi suulakihalkio, silmän jossakin rakenteessa oleva kolobooma eli synnynnäinen (halkio) puutos sekä umpeutunut peräaukko.

Lapset ovat usein laihoja ja heidän painon ja pituuden kehitys on heikkoa. Varhaislapsuudessa on havaittavissa viiveitä motoristen ja kielellisten taitojen omaksumisessa, jotka näkyvät mm. kävelyn ja puheen oppimisen hitautena. Kahdella kolmasosalla (yli 60 %:lla) on keskivaikea tai vaikea kehitysvamma. Renpenningin oireyhtymään voi liittyä myös epilepsiaa.

Syy ja perinnöllisyys

Renpenningin oireyhtymän aiheuttaa X-kromosomissa sijaitsevan PQBP1 (polyglutamine tractinding protein 1) -geenin mutaatio.

Renpenningin oireyhtymä periytyy X-kromosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Koska miessukupuolella on tavallisesti vain yksi X-kromosomi ja naissukupuolella kaksi, PQBP1-geenin mutaation seurukset ilmenevät välittömästi pojalla. Sen sijaan tytöllä molempien X-kromosomien PQBP1-geeneissä on oltava oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot ennen kuin Renpenningin oireyhtymä ilmenee yhtäläisesti hänessä. Molempien PQBP1-geenien mutaat ovat erittäin harvinaista tytöillä/naisilla ja siksi he ovat oireettomia tai lähes oireettomia.

Mies, jolla on Renpenningin oireyhtymä, ei voi siirtää poikalapselleen PQBP1-geenin mutaatiota. Sen sijaan miehen tyttäret voivat olla geenimutaation oireettomia tai vähäoireisia kantajia. Miehen tyttäressä ilmenee oireita vain silloin, jos myös tyttären toisessakin X-kromosomissa on PQBP1-geenin mutaatio.

Nainen, jolla on perimässään yksi PQBP1-geenin mutaatio (nk. kantajanainen), voi siirtää mutaation 25 %:n todennäköisyydellä pojalleen, 25 %:n todennäköisyydellä tyttärelleen (oireeton kantaja), 25 %:n todennäköisyydellä hänen poikansa sekä 25 %:n todennäköisyydellä heillä ei ole PQBP1-geenin mutaatiota perimässään.

Yleisyys

Renpenningin oireyhtymän yleisyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus miljoonaa vastasyntynyttä kohden (<1: 1000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa ainakin 60 potilasta 15:sta eri perheestä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on huomioitava oireyhtymät, joihin liittyy samoja löydöksiä kuin Renpenningin oireyhtymässä on. Tällainen oireyhtymä on esimerkiksi Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan. PQBP1-geenin mutaation löytyminen perimästä varmistaa diagnoosin.

Renpenningin oireyhtymän hoito on oireiden mukaista. Mahdollisimman varhain aloitettu toiminta-, fysio-, ja puheterapia tukevat lapsen kehitystä. Oppimista on tuettava läpi elämän.

Ennuste

Eliniänodote on normaali.

Historia

Renpenningin oireyhtymä kuvattiin ensi kerran vuonna 1962. Oireyhtymä on saanut nimensä Hans Renpenningin mukaan, joka kuvasi oireyhtymän erään perheen useilla lapsilla vuonna 1963.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Renpenning syndrome” keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Renpenning syndrome
MedlinePlus: Renpenning syndrome

Lähteet

Orphanet: Renpenning syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Renpenning syndrome 1; RENS1

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Roger E. Stevenson, Charles E. Schwartz ja R. Cutis Rogers. Atlas of X-linked Intellectual Disability Syndromes. Oxford University Press. Second Edition (2012).