Orofakiodigitaalinen oireyhtymä 1

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 31.10.2022

ORPHA:2750
ICD-10: Q87.0
OMIM: 311200

Avainsanat: Oral-facial-digital syndrome type 1 (OFDS1), Papillon-Leage-Psaume syndrome

Lyhyesti

Orofakiodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 1 (OFD1) kuuluu laajempaan orofakiodigitaalisten oireyhtymien perheeseen, joita tällä hetkellä tunnetaan ainakin 13 erilaista. Näistä Orofakiodigitaalinen oireyhtymä, tyyppi 1 on yleisin, mutta sekin erittäin harvinainen. Oireyhtymää esiintyy pääasiassa vain naisilla, koska pojilla oireyhtymä johtaa kuolemaan jo raskauden varhaisessa vaiheessa. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti yksilöllisesti, myös vaikeusasteeltaan.

Oireet ja löydökset

OFD1:n tyypillisiä oireita ovat kasvojen, kallon sekä sormien ja varpaiden rakennepoikkeavuudet sekä keskushermosto-oireet sekä löydökset sisäelimissä, kuten munuaisissa, haimassa ja munasarjoissa.

Tyypillisiä suun rakennepoikkeavuuksia ovat mm. kielen epämuodostumat ja kielessä olevat erilaiset hamartoomat eli hyvänlaatuiset kasvainmuodostelmat. Tytöillä/naisilla voi olla ylimääräisiä tai puuttuvia hampaita ja hammaskiille voi olla poikkeavasti kehittynyt.

Kallon ja kasvojen ulkonäöllisiin piirteisiin kuuluvat mm. toisistaan kaukana olevat silmät, hiusten vähäisyys tai kaljuus. Puolella tapauksista oirekirjoon liittyy myös aivojen rakennepoikkeavuuksia mm. kallonsisäisiä kystia, aivokurkiaisen puuttuminen, vajaamuodostuneet isoaivot ja mahdollinen Dandy-Walkerin epämuodostuma.

Oppimisvaikeuksia tai kehitysvammaisuutta voi ilmetä. Mahdollinen kehitysvammaisuus on usein lievää tai keskivaikeaa.

Sormissa ja varpaissa poikkeavuuksia todetaan yli puolella henkilöistä (88 %), joilla on orofakiodigitaalinen oireyhtymän tyyppi 1. Näitä ovat mm. yhdys- ja/tai lyhytsormisuus ja/tai -varpaisuus. Noin 6 %:lla ilmenee kuulovika.

Vähintään puolella on monirakkulaiset munuaiset sekä maksan ja haiman kystia. Munuaisen kystat voivat ilmeta vasta lapsuudessa tai teini-iässä.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa OFD1 (tai toiselta nimeltään CXORF5)-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xp22). OFD1-geenin virheetön toiminta on tärkeä normaalille kehitykselle. OFD1-geenin geenituote, proteiini, toimii mm. värekarvojen osana sekä kromosomin sentrosomissa. Sentrosomi alue on tärkeä kromosomien normaalille jakautumiselle solunjakautumisen yhteydessä.

OFD1 periytyy X-kromosomissa, ja oireyhtymän geneettinen penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys on korkea. Tämä tarkoittaa sitä, että oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio johtaa aina jonkinlaisiin oireisiin henkilöllä, jolla geenimutaatio on. Oireet vaihtelevat yksilöiden välillä huomattavasti. Koska pojilla on vain yksi X-kromosomi perimässään, heillä oireet ilmenevät herkemmin kuin tytöillä/naisilla, joilla on perimässään tavanomaisesti kaksi X-kromosomia.

X-kromosomaalisen periytymistavan mukaan isä ei voi siirtää oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta pojalleen, mutta kaikista hänen tyttäristään tulee oireyhtymää aiheuttavan mutaation lieväoireisia tai oireettomia kantajia. Naisella, jolla on perimässään OFD1 oireyhtymää aiheuttava geenimuutos, on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on OFD1 ja 25 %:n todennäköisyys saada tytär, jolla on perimässään sama geenimutaatio kuin hänellä itselläänkin on. Kantajaäidin pojalla ei ole oireyhtymää aiheuttavaa geenimutaatiota 25 %:n todennäköisyydellä, kuten ei tyttärelläkään (25 %:n todennäköisyys). Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Useimmiten OFD1-geenin mutaatio on syntynyt sattumalta ja on uusi niin kutsuttu de novo-mutaatio. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä OFD1-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Vaikka vanhemmat olisivat verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisia OFD1-geenin mutaation suhteen, nykymenetelmin ei kuitenkaan pystytä selvittämään onko lapsen oireyhtymä seurausta jommallakummalla vanhemmalla olevasta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on OFD1-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on OFD1–oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

OFD1 yleisyydeksi on arvioitu yksi vastasyntynyt 50 000 – 250 000 syntynyttä lasta kohden (1: 50 000-250 000).

Diagnoosi ja hoito

OFD1 diagnoosi asetetaan usein heti syntymän jälkeen oirekuvan perusteella. Lievissä tapauksissa diagnoosiin saadaan vasta myöhemmin lapsuudessa tai aikuisuudessa monirakkulaisen munuaistautilöydöksen kautta. Diagnostiikassa käytetään geenitutkimusta, jossa OFD1-geenin emäsjärjestys selvitetään. Jos mutaatiota ei todeta, myös mahdollista geneettistä uudelleenjärjestäytymistä voidaan tarkastella X-kromosomissa oireyhtymän selvittämiseksi. Tämä siksi koska X-kromosomin alueella Xp22.3-p22.2 tapahtuu usein kromosomimateriaalin uudelleenjärjestäytymistä, ja alueella esiintyvät mutaatiot ovat osallisina useissa eri oireyhtymissä.

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut orofakiodigitaalisen oireyhtymän tyypit, perinnöllinen munuaiskysta tauti (familial cystic renal disease), sekä mm. Meckelin ja Joubertin oireyhtymät.

Hoitona on oireiden mukainen korjaava plastiikkakirurgia sekä hammaslääkärin toimenpiteet mahdollisten ylimääräisten hampaiden poistamiseksi ja purentavirheiden korjaamiseksi. Munuaistaudin ja mahdollisen epilepsian hyvä hoitotasapaino on tärkeää. Oppimisvaikeuksia voidaan  lievittää erilaisin tukimuodoin.

Ennuste

Miessukupuolella OFD1 johtaa useimmiten ensimmäisellä tai toisella raskauskolmanneksella sikiön menehtymiseen. Vain harvoin poikavauvat syntyvät elävinä. Naisten eliniänodote vaihtelee rakennepoikkeavuuksien määrän ja laadun sekä sisäelinlöydösten mukaan.

Historia

OFD1:n raportoivat lääketieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäisinä Papillon-League ja Psaume vuonna 1954.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Orofakiodigitaalinen syndrooma tyyppi 1 (OFD1) (Orphanet)
National Organization for Rare Diseases (NORD): Oral-Facial-Digital Syndrome