Mukopolysakkaridoosi VII

Mukopolysakkaridoosi VII (MPSVII) on kertymäaineenvaihduntasairaus, jonka ensioireiden ilmenemisajankohta, oirekirjo sekä eliniänodote vaihtelevat yksilöllisesti.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.1.2022

ORPHA:584
ICD-10: E76.2
OMIM: 253220

Avainsanat: Mukopolysakkaridoosi VII, Slyn oireyhtymä

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi VII (MPSVII) on eräs harvinaisimmista mukopolysakkaridooseista. MPSVII on lysosomaalinen kertymäsairaus, jossa lysosomi-nimisiin soluelimiin kertyy mukopolysakkaridooseja entsyymipuutoksen vuoksi. Oireyhtymän oireet johtuvat juuri näiden aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä soluihin eri puolille kehoa, kuten keskushermostoon, sydämeen, maksaan, pernaan, niveliin ja luustoon.

Oireet ja löydökset

MPSVII:n oireet ovat eteneviä ja erittäin vaihtelevia yksilöstä toiseen. Vaikeissa tapauksissa sikiöllä voidaan havaita vesipöhö, hydrops fetalis, eli sikiön kudosten laaja-alainen turvotus, joka voi johtaa kohtukuolemaan tai vastasyntyneen menehtymiseen pian syntymän jälkeen. Vastasyntyneillä voi ilmetä myös epämuodostumia, kuten erilaisia tyriä, suurentuneet maksa ja perna, kampurajalat sekä dysostoosia eli luutumishäiriöitä. MPSVII:ssä on useita luustomuutoksia. Kasvonpiirteet muuttuvat karkeiksi, kieli saattaa olla suurikokoinen ja osa henkilöistä jää pienikokoisiksi.

MPSVII:een liittyy myös vaikea hypotonisuus eli alentunut lihasjänteys. Lisäksi silmän verkkokalvo voi samentua seitsemän kuukauden ja kahdeksan ikävuoden välisenä aikana, ja joillakin voi esiintyä toistuvia korvainfektioita ja kuulovaikeuksia. MPSVII:ään voi liittyä myös sydämen toimintahäiriöitä.

MPSVII:ssä voi ilmetä kehitysviiveitä esimerkiksi puheen oppimisessa ja etenevää kehitysvammaisuutta. Lääketieteellinen kirjallisuus mainitsee kuitenkin potilaista, joilla ei ole  älyllistä kehitysvammaisuutta. Oireet vaihtelevat siis huomattavasti yksilöstä toiseen.

Silloin kun MPSVII ilmenee hyvin lievänä, diagnoosi saatetaan asettaa vasta nuoruudessa tai aikuisuudessa. Näissä tapauksissa luustomuutokset, kuten pectus carinatum eli harjurunta ja toistuva lonkan sijoiltaanmeno, voivat olla ainoat MPSVII:n oireet.

Syy ja perinnöllisyys

MPSVII:n aiheuttaa mutaatio GUSB-geenissä kromosomissa 7 (7q11.21). Mutaatioita on kuvattu yli 40 erilaista. GUSB-geenistä valmistetaan normaalisti beeta-glukuronidaasi-entsyymiä, joka hajottaa lysosomeissa useita glykosaminoglykaaneja, kuten dermataani-, heparaani- ja kondroitiinisulfaatteja. MPSVII:ssä toimivaa entsyymiä tuotetaan vain vähän tai ei ollenkaan, mikä aiheuttaa glykosaminoglykaanien kertymisen soluihin. Aineenvaihduntatuotteiden kertyminen haittaa solujen normaalia toimintaa ja aiheuttaa oireyhtymän oireet.

MPSVII periytyy autosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi. Toisin sanoen henkilö, jolla on MPSVII, on perinyt molemmilta vanhemmiltaan MPSVII-oireyhtymän aiheuttavat GUSB-geenin mutaatiot. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

MPS VII on hyvin harvinainen oireyhtymä. Alle 40 potilasta on kuvattu maailmalla 1970-luvun jälkeen. Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1: 250 000. Todennäköisesti oireyhtymä on kuitenkin yleisempi, koska raskaudenaikaiset oireyhymätapaukset ovat kaikkein yleisimpiä MPSVII taudin esiintymiä. Ne voivat jäävät kuitenkin diagnosoimatta raskauden keskeytymisen vuoksi.

Diagnoosi ja hoito

Virtsan korkeat glykosaminoglykaani (dermataani-, heparaani- ja kondroitiinisulfaatti) -pitoisuudet antavat viitteitä mahdollisesta MPSVII-oireyhtymästä. Selvittämällä veren valkosolujen ja/tai fibroblastien eli kudossolujen beeta-glukuronidaasi-entsyymin aktiivisuus, pystytään usein lievät MPSVII-tapaukset erottamaan vaikeista. Raskaudenaikaisissa tutkimuksissa entsyymiaktiivisuus voidaan mitata trofoblastisoluista tai lapsivedessä olevista irtosoluista. Kaikissa tapauksissa geenitutkimustulos vahvistaa tai poissulkee diagnoosin.

Hoito on oireiden mukaista ja moniammatillista. Se voi käsittää kirurgisia toimenpiteitä mm. tyrien ja luuston epämuodostumien korjaamiseksi. Myös sydän-verisuonikirurgia on mahdollista. Kun ensioireet ilmenevät myöhään ortopedinen hoito voi olla riittävä.

Kantasoluhoitoja on kokeiltu muutamille potilaille eri puolilla maailmaa. Niiden on todettu hidastavan neurologisten komplikaatioiden kehittymistä, mutta kantasoluhoidosta ei ole juurikaan ollut apua luustomuutosten pysäyttämiseksi, ellei kantasoluhoitoa ole aloitettu hyvin varhaisessa vaiheessa.

Yhdysvaltojen Food and Drug Administration (FDA) on hyväksynyt vuonna 2017 tuotteen MPSVII-oireyhtymän entsyymikorvaushoitoa varten lapsi- ja aikuispotilaille.

Ennuste

Eliniänodote on huono MPS VII tapauksissa, jotka on todettu ennen syntymää. Usein tällaiset raskaudet päätyvät keskenmenoon. Myös vastasyntyneillä ja lapsuudessa todetuissa tapauksissa, eliniänodote on hyvin rajallinen. Lievissä tapauksissa eliniän ennuste on 20-40 ikävuotta. Yleisin kuolinsyy lievissä tapauksissa on sydämen toimintahäiriö, toistuvat hengitystieinfektiot, mahdollisesta hermostonrappeutumisesta aiheutuneet komplikaatiot tai ruoansulatuskanavan poikkeavuudet.

Historia

Amerikkalainen biokemisti William S. Sly kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1973. Tämän vuoksi MPSVII:sta saatetaan käyttää myös nimeä Slyn oireyhtymä.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Invalidiliitto: Harvinaiset-yksikkö

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Mukopolusackaridos typ VII
MedlinePlus: Mucopolysaccharidosis type VII
National MPS Society

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidosis type 7
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type VII, MPS7
National Organization for Rare Disorders (NORD): Mucopolysaccharidosis Type VII

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2017.