Mukopolysakkaridoosi III

Mukopolysakkaridoosi (MPS) III (tai toiselta nimeltään Sanfilippon oireyhtymä) on luokiteltu A-D alaluokkiin taustalla olevan entsyymipuutoksen mukaan. MPSIII on etenevä ja vakava kertymäaineenvaihduntasairaus, jossa elinikä on tavanomaista lyhyempi.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.1.2022

ORPHA:581
ICD-10: E76.2
OMIM: 252900, 252920, 252930, 252940

Avainsanat: MPSIIIA, Sanfilippon oireyhtymä A, MPSIIIB, Sanfilippon oireyhtymä B, MPSIIIC, Sanfilippon oireyhtymä C, MPSIIID, Sanfilippon oireyhtymä D

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi III (MPS III) kuuluu nimensä mukaisesti mukopolysakkaridooseihin ja se on myös lysosomaalinen kertymäsairaus. MPS III johtuu neljän eri entsyymin puutoksesta, joiden perusteella oireyhtymä jaetaan MPSIII alaryhmiin A-D. (Ks. taulukko 1 alla). Kaikissa alatyypeissä oireet ovat hyvin samankaltaiset. Koska oireyhtymästä puuttuvat selkeät somaattiset eli fyysiset oireet, MPS III-oireyhtymät voivat olla alidiagnosoituja.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneet vaikuttavat terveiltä. Ensimmäiset oireet, kuten kehityksen hidastuminen, ilmenevät yleensä 2-6 ikävuoden välillä. Joskus ensioireet ilmenevät vasta kouluiässä. MPSIII:n tyyppioireita ovat mm. käyttäytymishäiriöt, kuten aggressiivisuus sekä etenevät älyllisten ja motoristen taitojen rappeutuminen. Nivelten liikkuminen on rajoittunutta ja oireet etenevät usein spastiseksi diplegiaksi eli alaraajojen jäykkyydeksi. Lopulta liikuntakyky menetetään. Muita tyypillisiä oireita ovat mm. hyperkinesia eli liikkumisen pakko, univaikeudet, makrokefalia ja jotkin poikkeavat kasvonpiirteet.

Neurologiset oireet tulevat ilmi noin kymmenen ikävuoden tienoilla, jolloin jo opitut liikunnalliset kyvyt menetetään vähitellen ja henkilöllä alkaa ilmetä kommunikointivaikeuksia. Lapsi voi saada ensimmäiset epilepsikohtauksensa samoihin aikoihin. Oireyhtymään voi liittyä myös dementiaa.

Muita oireita ovat mm. mahdollinen kuurous, sarveiskalvon samentuma, näkökyvyn menetys, liikakarvoitus ja vähäiset selkärangan muutokset.

MPSIIIA eli Sanfilippon oireyhtymä-A on kaikkein vakavin MPSIII-tyypeistä: ensioireet ilmenevät varhain ja oireyhtymä etenee nopeasti. Vakava älyllisten toimintojen rappeutuminen on nopeaa.

Syy ja perinnöllisyys

MPSIII aiheutuu heparaanisulfaattia hajottavien lysosomaalisten entsyymien toiminnan puutteesta. Heparaanisulfaatin kertyminen eri kudoksiin aiheuttaa MPSIII:n oireet. Taulukkoon 1. on merkitty entsyymipuutokset, jotka johtavat MPSIII:een ts. Sanfilippon oireyhtymiin A-D.

Kaikki MPSIII alatyypit periytyvät autosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan ottaa yhteyttä perinnöllisyysneuvontaan selvittääkseen tarkemmin esimerkiksi oireyhtymän toistumistodennäköisyyttä seuraavien mahdollisten sisarusten kohdalla. Tähän on mahdollisuus jo perheensuunnitteluvaiheessa, ennen seuraavan raskauden alkua.

Yleisyys

Oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1-9:1000 000, joten se on erittäin harvinainen. Eniten sitä todetaan Hollannissa (1:53 000) ja Australiassa (1:67 000). MPSIII alaluokkien esiintyvyys vaihtelee maittain. Esimerkiksi Sanfilippon oireyhtymä-A on kaikkein yleisin Englannissa, Hollannissa ja Australiassa, kun taas Kreikassa ja Portugalissa Sanfilippon oireyhtymä-B on yleisempi. Sanfilippon oireyhtymät-C ja -D ovat paljon harvinaisempia.

Mukopolysakkaridoosi tyyppi III; alatyyppien erot (taulukko 1)

Mukolipopolysakkaridoosi tyyppi 3; MPS III Entsyymipuutos Geenimutaation sijainti
MPS IIIA, Sanfilippon oireyhtymä-A heparaanisulfataasi 17q25
MPS IIIB, Sanfilippon oireyhtymä-B N-asetyyli-alfa-glukosaminidaasi 17q21
MPS IIIC, Sanfilippon oireyhtymä-C Asetyyli-CoA:n alfa-glukosamiini-asetyylitransferaasi 8p11
MPS IIID, Sanfilippon oireyhtymä-D L-N-asetyyliglukosamiini-6-sulfataasi 12q14

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu virtsan kohonneeseen heparaanisulfaatin pitoisuuteen. Oireyhtymään liittyvien entsyymien toiminnan tehokkuutta voidaan mitata esimerkiksi veren valkosoluista tai fibroblasteista eli sidekudossoluista.

Erotusdiagnoosi on tehtävä mm. multippeli sulfataasin puutteeseen.

Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita pyritään lievittämään mahdollisuuksien mukaan. Hoito vaatii moniammatillisia osaajia neurologisen rappeutumisen ja siihen mahdollisesti liittyvien useiden komplikaatioiden vuoksi.

Ennuste

Elinajanodote vaihtelee MPSIII-muodon mukaan ja myös yksilöllisesti. MPSIIIA:ssa (ts. Sanfilippon oireyhtymä A:ssa) geenimutaation aiheuttamat ongelmat johtavat kuolemaan teini-iässä, 10-20 ikävuoden tienoilla. Henkilöt, joilla on Sanfilippon B- ja D-oireyhtymä,  eliniänodote on pidempi. Vanhimmat heistä voivat elää 30-40-vuotiaiksi.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä Sylvester Sanfilippo vuonna 1963. Tämän vuoksi oireyhtymä tunnetaan myös nimellä Sanfilippon oireyhtymä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Invalidiliitto ry, Harvinaiset-yksikkö

Facebookista löytyy hakusanalla ”Parents of Sanfilippo Syndrome” suljettu englanninkielinen keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Mukopolysackaridos typ III
Sanfilippo Children’s Foundation
Cure Sanfilippo Foundation

Society for Mucopolysaccharide Diseases

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidoses type 3
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type IIIA Mucopolysaccharidosis, Type IIIB
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).