Jacobsenin oireyhtymä (11q23-deleetio)
Jacobsenin oireyhtymä on pienen, kooltaan vaihtelevan, kromosomipoikkeavuuden aiheuttama oireyhtymä. Oireita ovat kasvun ja kehityksen viivästyminen, kallon ja kasvojen alueen poikkeavuudet, sydämen ja munuaisten rakennepoikkeamat sekä matala verihiutaleiden määrä ja infektioherkkyys.
Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 21.1.2022
ORPHA:2308
CD-10: Q93.5
OMIM:147791
Avainsanat: Jacobsen syndrome
Lyhyesti
Jacobsenin oireyhtymä on pienen, kooltaan vaihtelevan, kromosomipoikkeavuuden aiheuttama oireyhtymä. Oireita ovat kasvun ja kehityksen viivästyminen, kallon ja kasvojen alueen poikkeavuudet, sydämen ja munuaisten rakennepoikkeamat sekä matala verihiutaleiden määrä ja infektioherkkyys.
Oireet ja löydökset
Lapset, joilla on Jacobsenin oireyhtymä, syntyvät useimmiten pienikokoisena ja elämän ensiviikkoihin liittyy erilaisia hoidon tarpeita mm. syömisen ongelmiin liittyen. Kallon saumat tai osa niistä luutuvat liian aikaisin, jolloin pään kasvu häiriintyy ja kallon muoto voi olla poikkeava (esimerkiksi ns. trigonokefalia). Kasvonpiirteet ovat erikoiset: silmät saattavat olla etäällä toisistaan, yläluomet voivat laskeutua liian matalalle (ptoosi) ja olla muodoltaan poikkeavat (alaspäin vinot luomiraot, epikantuspoimu), nenä saattaa olla lyhyt ja korvalehdet pienet ja sijaita matalalla. Silmäripset, kulmakarvat ja kyyneltiehyet voivat olla poikkeavia. Näköön voi liittyä erilaisia ongelmia: potilailla esiintyy karsastusta, näköhermon ja silmänpohjan muutoksia ja näihin liittyen heikentynyt näkö. Sydämessä, munuaisissa ja virtsateissä voi olla rakennepoikkeamia ja kivekset voivat jäädä laskeutumatta. Luustossa saattaa olla poikkeavuutta, esimerkiksi rintakehän muodossa.
Kehitys jää ikätovereista jälkeen ja sitä voi entisestään vaikeuttaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöt (ADHD) ja autismi. Potilailla on erilaisia neurologisia oireita kuten epilepsiaa, lihasjäykkyyttä (spastisuutta) tai vauvaiässä lihasvelttoutta (hypotoniaa). Heillä esiintyy usein verihiutaleiden (trombosyyttien) niukkuutta ja siihen liittyen verenvuototaipumusta. He sairastuvat tavallisiin infektiotauteihin muita herkemmin.
Koska oireyhtymän aiheuttava kromosomideleetio vaihtelee kooltaan jonkin verran, ovat myös oireet erittäin vaihtelevia.
Syy ja periytyvyys
Jacobsenin oireyhtymän aiheuttaa pieni kromosomimuutos, eli kromosomimateriaalin puuttuminen (deleetio) kromosomin 11 pitkän varren (q-varren) alueella. Kyseisellä alueella on runsaasti geenejä, joten henkilöltä puuttuu joukko geenejä. Deleetion koko jonkin verran vaihtelee ja siten eri potilailla on hieman eri määrä geenien puutoksia ja siten myös hiukan erilainen oirekuva. Oireyhtymä on tavallisempi tytöillä.
Kromosomistossa on joitain tällaisia alueita, joissa tapahtuu tavallista herkemmin deleetioita (tai muita pieniä poikkeavuuksia) ja siten syntyy lapsia, joilla on oirekuvia, joita on opittu tunnistamaan.
Suurin osa, yli 90%, tapauksista on syntynyt yhdessä sukusolussa, munasolussa tai siittiössä, tapahtuneen häiriön seurauksena. Näin syntynyt kromosomideleetio ei siis ole peritty kummaltakaan vanhemmalta. Ei tiedetä, mistä syystä tällaisia poikkeavuuksia sukusolujen muodostuessa tapahtuu. Toisin kuin eräät muut kromosomipoikkeavuudet, ne eivät liity äidin tai isän ikään. Noin 10%:ssa tapauksista kromosomipoikkeavuus on olemassa jos toisella vanhemmasta (ja kenties kauempanakin suvussa), mutta se on näillä oireettomilla henkilöillä ns. tasapainotetussa muodossa (balanced translocation), josta ei ole mitään haittaa kantajalleen, mutta joka saattaa sukusolujen muodostuessa johtaa oireita aiheuttavaan kromosomipoikkeavuuden. Tällaisessa tilanteessa perheessä ja ehkä myös lähisuvussa saattaa olla riskiä uusien potilastapausten syntymiseen. Näistä asioista keskustellaan perinnöllisyysneuvonnassa.
Yleisyys
Jacobsenin oireyhtymän yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta yleisyydeksi arvioidaan noin 1/50 000-100 000. Tämän mukaan Suomessa syntyisi lapsi, jolla on Jacobsenin oireyhtymä keskimäärin ehkä joka tai joka toinen vuosi.
Diagnoosi ja hoito
Joskus epäily jostakin oireyhtymästä herää jo sikiöaikaisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä, esimerkiksi jos sikiöllä todetaan sydämen ja munuaisten rakennevikoja. Tällöin voidaan tutkia kromosomistoa lapsivesi- tai istukkanäytteen soluista ja havaita 11q23 deleetio.
Yleensä oireyhtymää aletaan epäillä vasta syntymän jälkeen. Jos lapsella on useita rakenteen tai ulkonäön poikkeavuuksia ja esim. hypotoniaa tai syömisvaikeuksia, on tapana tehdä ns. molekyylikaryotyyppitutkimus. Tämä tutkimus tunnistaa pienetkin kromosomien poikkeavuudet, jollaiset usein jäävät havaitsematta tavallisessa kromosomitutkimuksessa. Joskus kokenut lääkäri saattaa osata epäillä nimenomaan Jacobsenin oireyhtymää jo oirekuvan perusteella, mutta silloinkin diagnoosi varmistetaan molekyylikaryotyyppitutkimuksella.
Hoito perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön. Saatetaan tarvita mm. lastenkirurgin, sydänlääkärin, silmälääkärin, lastenlääkärin ja lastenneurologin osaamista. Hieman vanhempana tarvitaan kehitysvammahuollon tukea. Lapset saattavat tarvita fysioterapiaa ja toimintaterapiaa, puheopetusta ja erityistä tukea päivähoidossa ja koulussa. Kun kutakin oiretta ja pulmaa hoidetaan eri henkilöiden toimesta, saattaa olla vaarana, että lapsen kokonaistilanteen hahmottaminen on hoitaville henkilöille vaikeaa. Olisikin ihanteellista, että tällaisella moniongelmaisella potilaalla olisi ”omalääkäri”, alkuun lastenlääkäri ja myöhemmin kehitysvammalääkäri, joka koordinoisi hoidon kokonaisuutta.
Vuototaipumus on tärkeää huomioida mm. mahdollisia leikkauksia suunniteltaessa. Ennen leikkausta voidaan tarvita veren tai verihiutaleiden siirtoa. Infektioherkkyyden takia on tärkeää, että tulehdustautien oireita seurataan ja tarvittaessa tilanteet hoidetaan nopeasti ja tehokkaasti.
Eliniän ennuste
Jacobsenin oireyhtymää sairastavien eliniän ennusteesta ei ole tutkittua tietoa. Elämää uhkaavia tilanteita saattaa syntyä, jos synnynnäinen sydänvika on vaikeasti hoidettavista tai vuototaipumukseen tai tulehdustauteihin liittyen.
Kokemustietoa
Kokemustietoa Jacobsenin oireyhtymästä voit halutessasi lukea Tukiliiton Tarinoista Harvinaiset-suodatuksella: Jaajon Jacobsen
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.