CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä

Kuuntele

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä johtuu CHD2-geenissä olevasta muutoksesta eli mutaatiosta. Oirekuvassa monella todetaan kehitysviive ja kehitysvamma, autismikirjon häiriö tai sen kaltaisia oireita sekä tiettyjä muita käyttäytymispiirteitä. Epilepsia alkaa viimeistään kouluiässä ja se on usein vaikeahoitoinen.

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 11.8.2025

OMIM: 615369

Avainsanat: CHD2-related disease, Developmental and epileptic encephalopathy 94, CHD2 encephalopathy, CHD2-related neurodevelopmental disorders

Lyhyesti

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä on kehityksellinen ja epileptinen aivosairaus (developmental and epileptic encephalopathy, DEE), jossa epilepsia ja kehitysviive ilmenevät yhtäaikaisesti. Ensimmäinen epilepsiakohtaus ajoittuu usein varhaislapsuuteen tai viimeistään kouluikään. CHD2-kytkeytyneen oireyhtymän piirteinä on autismikirjon häiriö tai sen kaltaisia piirteitä sekä muita käyttäytymisen pulmia. Oireet ja niiden vaikeusasteet vaihtelevat yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on CHD2-kytkeytynyt-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu. CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä on hiljattain kuvattu ja sen oirekuva tarkentuu uusien tutkimusten myötä.

Oireet ja löydökset

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kuvaa varhaislapsuudessa tai pian sen jälkeen ilmeneviä epileptisiä enkefalopatioita seuraavasti: Varhaislapsuudessa ilmenevät epileptiset enkefalopatiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäisinä oireina on vastasyntyneenä tai varhaislapsuudessa alkava epilepsia. Epileptisiin enkefalopatioihin liittyy usein kehitysviiveitä silloinkin, jos epilepsia onnistutaan hillitsemään lääkkein. Aikaisemmin epileptisiä enkefalopatioita luokiteltiin oirekuvan perusteella, mutta nykyään yhä useammin oireiden aiheuttajaksi löytyy mutaatio eli muutos jossakin tietyssä geenissä. Geenien nimen perusteella luokiteltuja epileptisia enkefalopatioita tunnetaan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, on mahdollista, että geenimuutos aiheuttaakin useampia toisistaan poikkeavia oireistoja. Tästä johtuu, että oireyhtymän kirjo ja oireiden vaikeusaste voivat poiketa ihmisestä toiseen.

CHD2-kytkeytyneessä oireyhtymässä ensimmäiset epilepsiakohtaukset ilmenevät tyypillisesti noin kahden vuoden ikäisenä, mutta tämä voi vaihdella puolen vuoden iästä (6 kk) aina 12-ikävuoteen saakka. Epilepsian tyyppi vaihtelee ja voi käsittää esimerkiksi poissaolokohtauksia, tajuttomuuskouristuskohtauksia eli toonis-kloonisia kohtauksia, lyyhistymiskohtauksia, joissa lihasjänteys äkillisesti menetetään, ja/tai myoklonisia kohtauksia. Viimeksi mainituille tyypillistä on yksittäiset tai lyhyissä sarjoissa ilmenevät lihasnykäykset. Epilepsiaoireita voivat laukaista välkehtivät valot tai kuume. Epilepsian yhteys valoherkkyyteen voidaan saada näkyviin aivosähkökäyrä eli EGG-tutkimuksessa. Epilepsia on usein vaikeahoitoinen. Toisinaan epilepsia voi johtaa lapsella jo opittujen taitojen taantumiseen. Vastaavasti jo opittujen ja uusien taitojen omaksuminen helpottuu, kun epilepsian hoitotasapaino saadaan riittäväksi. Joskus epilepsiakohtauksiin voi liittyä status epilepticus eli epileptinen sarjakohtaus, joka pitkittyessään yli puolen tunnin voi olla hengenvaarallinen. Osalla epilepsiakohtaukset loppuvat jossakin vaiheessa elämää, toisilla ne säilyvät läpi elämän.

Yli puolella todetaan kehitysviive, joka voi ilmetä jo ennen ensimmäisten epilepsiakohtausten alkamista. Kehitysviive ilmenee hitaana puheen ja liikkumisen perustaitojen omaksumisena. Puhe saattaa kehittyä useita vuosia tavanomaista myöhemmin, ja kommunikointivaikeudet voivat jatkua puheen kehityksen jälkeenkin. Usein kommunikointivaikeudet ovat kytköksissä autismikirjon häiriöön (ks. myöhemmin). Vain harvoilla puhekyky jää kokonaan kehittymättä.

Lähes kaikilla (yhdeksällä kymmenestä eli 90 %:lla) on kehitysvamma. Kehitysvamman aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Niillä, joilla ei todeta kehitysvammaa, saattaa olla oppimisvaikeuksia.

Lähes puolella todetaan autismikirjon häiriö, jonka aste vaihtelee yksilöllisesti. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. CHD2-kytkeytyneessä oireyhtymässä ilmenee usein myös ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Sille ominaista on tarkkaamattomuus, ylivilkkaus, keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus, jotka voivat haitata lapsen kehitystä ja toimintakykyä arjessa.

Noin neljäsosalla (25 %) oireyhtymään lukeutuu myös käyttäytymisen pulmia, kuten aggressiivista käyttäytymistä, ylivilkkautta tai ahdistuneisuutta. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja myös neuropsykiatrisista häiriöistä, kuten kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja psykoosista. Nykytiedon valossa on kuitenkin epäselvää ovatko nämä neuropsykiatriset häiriöt sattumalöydöksiä vai osa CHD2-kytkeytyneen oireyhtymän oirekirjoa. Osalla hallusinaatiot eli aistiharhat ja harhaluulot voivat johtua tiettyjen oireiden hoitoon käytettyjen lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista.

Hypotonia eli alhainen lihasjänteys voi olla osa CHD2-kytkeytynyttä oireyhtymää. Yhdellä kymmenestä (10 %) todetaan ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriö, joka ilmenee usein hapuilevina liikkeinä. Kävelytyylissä voi olla myös epätavanomaisia piirteitä.

Kolmasosa (>30 %) jää pituuskasvultaan keskivertoa lyhyemmiksi. Noin yhdellä kymmenestä voi olla skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma. Karsastus on mahdollinen. Aivokuvantamisessa osalla voi olla havaittavissa joitakin rakennemuutoksia, kuten atrofiaa eli aivokudoksen surkastumaa.

CHD2-kytkeytyneen oireyhtymän oirekirjo selkiytyy uusien tutkimusten myötä.

Syy ja perinnöllisyys

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä johtuu CHD2-geenin mutaatiosta eli muutoksesta kromosomista 15 (15q26.1). CHD2-geeni on osa suurempaa geeniperhettä, ja muutokset tämän geeniperheen geeneissä johtavat erilaisiin hermoston kehityksellisiin haasteisiin. Esimerkiksi CHD7-geenimuutos johtaa CHARGE-oireyhtymään. CHD2-geenistä tunnetaan useita eri variantteja eli muunnoksia, jotka johtavat CHD2-kytkeytyneeseen oireyhtymään. CHD2-geenistä valmistuu entsyymiä (Chromodoman DNA Helicase Protein-2), joka osallistuu kromatiinirakenteen säätelyyn ja sitä kautta geenien luennan säätelyyn. CHD2-geeniä ja sen geenituotetta tarvitaan erityisesti keskushermoston kehityksen aikana, aivojen rakenteessa ja toiminnassa.

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä noudattaa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että CHD2-geeniparin toisessa CHD2-geenissä oleva oireyhtymää aiheuttava muutos on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä periytyy harvoin vanhemmalta lapselle, ja vain muutamia tällaisia tapauksista tunnetaan lääketieteellisissä julkaisuissa. Jos vanhemmalla kuitenkin on CHD2-geenin oireyhtymää aiheuttava muutos, hänellä on 50 % mahdollisuus saada lapsi, jolla on CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan.

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä johtuu siis useimmiten CHD2-geenissä olevasta uudesta, niin kutsutusta de novo-muutoksesta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy CHD2-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on CHD2-geenin muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Arvellaan, että kaikista lasten kehityksellisistä enkefalopatioista CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä koskettaa noin prosenttia (1 %) eli yhtä sadasosaa. CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä on vuoteen 2024 mennessä tunnistettu reilulta 300 henkilöltä. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on huomioitava ainakin seuraavat epilepsiaoireyhtymät: Lennox-Gastaut’n oireyhtymä, Dravet’n oireyhtymä, Jeavonin oireyhtymä, Doosen oireyhtymä ja Westin oireyhtymä. Niissä taustalla voi olla muutos CHD2-geenissä.

CHD2-kytkeytyneen oireyhtymän diagnoosia ei voida asettaa pelkän oirekuvan perusteella ja siksi geneettiset eli perimään liittyvät tutkimukset ovat välttämättömiä. Perimäntutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta. Toistaiseksi ei ole mahdollista arvioida millainen CHD2-geenin variantti aiheuttaa vaikean ja mikä taas lievemmän oirekuvan.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa. Nykyisin tiedetään, että CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä on pikemminkin seurausta uudesta (de novo) muutoksesta kuin periytynyt lapselle hänen vanhemmiltaan. Kun kyse on uudesta mutaatiosta, sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni. Tämä tieto voi olla perheelle tärkeä ja auttaa perhesuunnittelussa.

CHD2-kytkeytynyttä oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä ja oireiden mukaista. Epilepsia on usein vaikeahoitoinen, eikä kaikille löydetä toimivaa epilepsialääkettä tai -lääkeyhdistelmää. Jos kyseessä on valolle herkkä epilepsin muoto, kirkkaita välkkyviä valoja on hyvä yrittää välttää. Epilepsiahälyttimiä on mahdollista saada yöllisten tai päiväunien aikaisten epilepsiakohtausten varalle. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat lapsen kehitystä. Käyttäytymispulmien, autismikirjon häiriön ja mahdollisen ADHD:n varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää toimintakykyä. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisen pulmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on perheen arjen sujuvuuden kannalta tärkeää.

Ennuste

CHD2-kytkeytyneen oireyhtymän ennusteeseen vaikuttavat olemassa olevat yksilölliset oireet. Toisilla oirekuva on lievä ja toisilla oirekuva on vaikea. Eliniän odotteesta ei ole mainintoja lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Historia

CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran lääketieteellisessä julkaisussa vuonna 2012.

Kokemustietoa

Kokemustarina Emmasta, jolla on CHD2-kytkeytynyt oireyhtymä (Coalition to cure CHD2)

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy useita englanninkielisiö keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Tällaisia ovat mm. Coalition to Cure CHD2 Community Support & Information Group, CHD2: Simons Searchlight Community ja CHD2 Support and Research Group. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Harvinaiskeskus Norion Vertaistukiryhmiä-sivuillemme on koottu tiedossamme olevia suomenkielisiä FB- ja What’s App-ryhmiä. Listaa päivitetään säännöllisesti.