Cockaynen oireyhtymä

Cockaynen oireyhtymän oirekuva vaihtelee oireyhtymän tyypin mukaan ja yksilöllisesti.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 28.10.2021

ORPHA:191
ICD-10: Q87.1
OMIM: 133540, 214150, 216400, 216411, 278780, 610756, 610758, 616570

Avainsanat: Cockayne syndrome (CS)

Lyhyesti

Cockaynen oireyhtymä on monielinsairaus. Sen oireisiin kuuluvat mm. normaalijakaumaa lyhyempi pituuskasvu, oireyhtymälle tyypilliset kasvonpiirteet, mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys, ennenaikainen vanheneminen ja siihen liittyvät oireet, valoherkkyys, retinan atrofia eli verkkokalvon surkastuma, kuurous, ataksiat eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt ja hermoston etenevä rappeutuminen, joka johtaa kehitysvammaisuuteen.

Oireet ja löydökset

Cockaynen oireyhtymän tyypillisiin kasvonpiirteisiin lukeutuvat mm. mikrokefalia eli pienipäisyys, poikkeavan muotoiset korvat, ohut nenä ja silmien sijainti syvällä kasvoissa. Muita jo edellä mainitsemattomia Cockaynen oireyhtymään kuuluvia oireita ovat mm. spastisuus eli lihasten lisääntynyt jäykkyys, vajaakehittyneet hampaat ydinonteloineen sekä hampaiden reikiintymis- eli kariestaipumus. Refluksi eli ruokasulan nouseminen takaisin kurkkuun sekä oksenteluherkkyys ovat myös osa oirekirjoa. Oireyhtymän vaikeusaste ja oireiden ilmenemisajankohta vaihtelevat yksilöllisesti ja Cockaynen oireyhtymätyypin mukaan.

Cockaynen oireyhtymä on luokiteltu eri tyyppeihin. Klassisessa Cockaynen oireyhtymässä (tyyppi 1) ensioireet ilmenevät ennen ensimmäisen elinvuoden päättymistä. Tyyppi 2:ssa, toiselta nimeltään COFS-oireyhtymässä, oireet ovat huomattavasti vaikeampia ja ne ilmenevät heti lapsen synnyttyä. COFS-oireyhtymää kuvataankin Cockaynen oireyhtymän vaikeimmaksi muodoksi. Tyypin 3 Cockaynen oireyhtymässä oireet ilmenevät myöhemmin, usein teini-iässä, ja ne ovat lievempiä. Xeroderma pigmentosum-Cockayne oireyhtymä on myös eräs Cockaynen oireyhtymän muodoista. Sitä kuvastavat yhdistelmät Xeroderma-pigmentosumin ja Cockaynen oireyhtymien piirteitä.

Yhteistä Cockaynen oireyhtymätyypeille 1-3 on pituuden ja painon vakiintuminen hyvin samalle tasolle (keskihajonta ainakin -3 SD, standard deviation) riippumatta oireyhtymän tyypistä.

Cockaynen oireyhtymässä voi esiintyä myös useita erilaisia ruuansulatus- ja sydän- sekä verisuonijärjestelmän, luuston ja ihon muutoksia.

Syy ja perinnöllisyys

Cockaynen oireyhtymä johtuu DNA-vaurioita korjaavien geenien puutteellisesta toiminnasta. Klassisessa Cockaynen oireyhtymä tyyppi 1:ssä geenimuutos osuu ERCC8 (Excision Repair Cross-Complementing, group 8) -nimiseen geeniin kromosomissa 5 (5q12.1) ja Cockaynen oireyhtymä tyyppi 2:ssa eli COFS-oireyhtymässä ERCC6-geeniin kromosomissa 10 (10q11.23). ERCC6-geenivirhe käsittää noin 60-80 % kuvatuista oireyhtymätapauksista.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireettomia geenimuutoksen kantajia. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat kantajia, jokaisen raskauden kohdalla perheeseen syntyvien lapsien todennäköisyys periä oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot molemmilta vanhemmiltaan on 25 %. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin.

Yleisyys

Cockaynen oireyhtymää on kaikenikäisillä ja kaikista etnisistä kansanryhmistä. Euroopassa oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1: 200 000.

Diagnoosi ja hoito

Klassisen Cockaynen oirehtymän diagnoosi perustuu oirekuvaan. Oireyhtymätyypissä 2 tutkitaan myös DNA-korjausmekanismien toimivuutta potilaasta eristetyillä fibroblastisoluilla eli sidekudoksen perussoluilla.

Oirekuvan arviossa tärkeitä diagnostisia kriteerejä ovat mm.
1) syntymän jälkeinen hidas pituuskasvu ja painon kehittyminen sekä
2) etenevät neurologiset haasteet, kuten esimerkiksi kehitysviiveet ja taitojen heikkeneminen, aivokuoren ja basaaliganglioiden eli tyvitumakkeiden kalkkeumat sekä leukodystrofia eli valkean aineen häiriöt.

Toissijaisina kliinisinä kriteereinä voidaan pitää mm.
1) ihon valoherkkyyttä (poikiloderma),
2) verkkokalvon rappeumaa, kaihia ja/tai sokeutta,
3) diffuusia tai segmentaalista periferaalisen myelinisaation vähyyttä,
4) sensorineuraalista kuulonalenemaa,
5) skleroottisia luuston kasvulevyjä, selkärangan ja lantion poikkeavuuksia sekä kallon luiden paksuuntumista,
6) ohutta ihoa ja hauraita hiuksia, syvällä päässä sijaitsevia silmiä ja kumaraa asentoa sekä
7) poikkeavuuksia hampaiden ydinonteloissa (dental cavities).

Hoito keskittyy moninaisten oireiden hoitamiseen oireiden mukaisin keinoin. Lapsille voidaan asentaa vatsanpeitteiden läpi PEG-nappi eli ravitsemusavanne ravinnon saannin helpottamiseksi. Cockaynen oireyhtymässä pitää suojautua auringonvalolta, sillä auringonvalo aiheuttaa herkästi ihottumaa ja ihorakkuloita. Auringon ultraviolettisäteily vaurioittaa helposti myös mm. ihosolujen DNA:ta, jonka korjauskyvyssä on tässä oireyhtymässä siis puutteita. Fysio- ja toimintaterapiasta on hyötyä.

Ennuste

Eliniänodote Cockaynen oireyhtymä tyyppi 1:ssä ulottuu toiselle kymmenelle (keskiarvo 12,5-vuotiaiksi). Usein menehtymisen syy on etenevä hermoston rappeuma. Tyyppi 2:sta eli COFS-oireyhtymässä henkilöiden elinikä asettuu useimmiten 6-7 ikävuoden tietämille oireyhtymään kuuluvien vakavien elimellisten toimintapuutteiden vuoksi. Cockaynen oireyhtymän tyyppi 3:ssa eliniänodote on aikuisuudessa. Myös yli 30-vuotiaiksi eläneitä potilaita on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Historia

Oireyhtymä on nimetty englantilaisen lääkärin Edward Alfred Cockaynen (1880-1956) mukaan. Hän kuvasi oireyhtymän vuonna 1936.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Cockaynes syndrom
MedlinePlus: Cockayne syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Cockayne syndrome
GeneReviews: Cockayne Syndrome

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Cockayne syndrome A ja Cockayne syndrome B

Orphanet: Cockayne syndrome

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).