AGU-tauti (aspartyyliglukosaminuria)

AGU-tauti johtaa syvään kehitysvammaisuuteen aikuisuudessa.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka Harvinaiskeskus Norio 19.10.2021

ORPHA:93
ICD-10: E77.1
OMIM: 208400

Avainsanat: Aspartyyliglukosaminuria

Lyhyesti

Aspartyyliglukosaminuria eli AGU kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Se on myös lysosomaalinen kertymäsairaus. Siinä erään aineenvaihduntatuotteen, aspartyyliglukosamiinin, kertyminen vahingoittaa erityisesti hermosolujen toimintaa. AGU etenee syvään kehitysvammaisuuteen aikuisiässä, joten lapsuusajan merkitys perheelle on suuri.

Oireet ja löydökset

Vastasyntynyt vaikuttaa aluksi terveeltä. Vauvaiässä AGU-tauti alkaa ilmetä mm. kiihtyneenä kasvuna ja toistuvina korva- ja/tai hengitystieinfektioina. Leikki-iässä oppimiskyky hidastuu ja ero ikätovereihin kasvaa. Puheen ja liikkumisen kehitys viivästyy, tarkkaavuuden ylläpitäminen vaikeutuu ja käyttäytymisessä voi ilmetä muutoksia. Kouluiässä kehitysvamma on lievä tai keskivaikea.

Murrosikä alkaa varhain ja sen yhteydessä voi esiintyä sekavuusjaksoja. Aikuisiässä kehitysvamma on edennyt vaikea-asteiseksi ja henkilöllä voi olla epilepsiaa, vetäytyvää käytöstä ja mm. osteoporoosia eli luukatoa.

Keski-ikäisenä kehitysvamma syvenee ja henkilöt, joilla on AGU ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Usein he laihtuvat, ja sydämen toimintakyky heikkenee.

Syy ja perinnöllisyys

Aspartyyliglukosaminurian aiheuttaa kromosomissa 4 (3q34.3) sijaitsevan AGA-geenin mutaatio. Geeni ilmentää aspartyyliglukosaminidaasi-nimistä entsyymiä, jonka tehtävä on hajottaa erästä glykoproteiinia, N-asetyyliglukosamiinia. Entsyymin toimimattomuus johtaa aspartyyliglukosamiinien kertymiseen lysosomi-nimisiin soluelimiin. Hermosolut ovat erityisen herkkiä näiden aineenvaihduntatuotteiden liialliselle kertymiselle, mistä seuraa oireyhtymän oireet.

Suomen valtamutaatio C163S (kysteiini-aminohapon 163 muuttuminen seriiniksi) käsittää noin 98 % oireyhtymätapauksista (AGU Fin major). Tämä pistemutaatio estää aspartyyliglukosaminidaasi-entsyymin biologisen aktiivisuuden. Kahdella prosentilla suomalaisista tavataan myös AGA-geenin kahden nukleotidin deleetio eli häviämä (199-200delGA; AGU Fin minor). Ruotsissa ja Norjassa esiintyy myös Suomen valtamutaatiota. Muualla maailmassa AGA-geenin mutaatiotyypit vaihtelevat.

AGU-tauti periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi on perinyt lähes poikkeuksetta molemmilta oireettomilta vanhemmiltaan AGA-geenin mutaatiot. Oireyhtymän toistumistodennäköisyys jokaisen mahdollisen seuraavan raskauden kohdalla on tässä tapauksessa 25 %.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa tarkemmin oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä ja perhesuunnittelusta jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy myös tietoa perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Suomessa syntyy vuosittain 1–4 lasta, joilla ilmenee AGU. Tämä oireyhtymä kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Suomessa on ainakin 270 henkilöä, joilla on AGU. Oireyhtymän yleisyydeksi on Suomessa arvioitu 1: 18 000. Suomen ulkopuolella oireyhtymä on hyvin harvinainen.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin ja geenitestaukseen. Virtsasta tutkitaan olikosakkaridien, erityisesti aspartyyliglukosamiinin, pitoisuudet. Aspartyyliglukosaminidaasi (AGA)-entyymin aktiivisuutta voidaan määrittää potilaan veren lymfosyyteistä eli tietyistä valkosoluryhmän soluista tai fibroblasteista eli sidekudossoluista. Useimmiten geenitutkimus kuitenkin korvaa entsyymimäärityksen.

Aspartyyliglukosaminuriaa voidaan tutkia jo varhaisraskauden aikana sikiöstä. Jos perheeseen on jo aikaisemmin syntynyt lapsi, jolla on AGU, ja molemmilta vanhemmilta löydetään perimäntutkimuksissa AGA-geenin mutaatio, AGU-taudin uusiutumistodennäköisyys seuraavien raskauksien kohdalla on 25 %.

Helsingissä ja Kuopiossa on kokeiltu raskauden alkuviikolla tehtäviä AGU-testejä. Koska AGU-kantajia on maassamme 1:65 ja kantaja-avioparien todennäköisyys on siten 1:65 × 1:65 eli 1:4 225, ei Helsingin lyhyen kokeilun aikana löydetty ainuttakaan puolisoa, jotka olisivat olleet kantajia. Kuopion kokeilussa löydettiin muutama tällainen pari, mutta lasta, jolla on AGU, he eivät tuolloin saaneet.

Mikäli lapsia halutaan ja AGU:lta halutaan välttyä, perhe hyötyy perhesuunnittelusta. Perheissä, joissa AGU- taudin geenimutaation kantajuus on tiedossa, voidaan harkita erilaisia vaihtoehtoja terveen biologisen lapsen saamiseksi, kuten hedelmöityshoitoja ja siihen liittyvää alkiodiagnostiikkaa. Raskauden jo alettua, sikiön perimää voidaan, perheen niin halutessa, tutkia raskauden aikana mm. istukkanäyttein tai lapsivesitutkimuksin. Mikäli sikiöllä todetaan AGU, perhe joutuu päättämään haluavatko he jatkaa vai keskeyttää raskauden. Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa voi keskustella perinnöllisyyteen ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista. Yhteystiedot löydät alta, kohdasta Tukipalvelut.

Aspartyyliglukosaminuriaa ei voida tällä hetkellä parantaa, mutta sen oireita voidaan mahdollisuuksien mukaan hoitaan. Suomalainen Ritva Tikkasen tutkimusryhmä tutkii parhaillaan lääkehoitoa AGU-tautiin, ja he ovat saaneet lupaavia tuloksia. Chaperon-proteiinien toivotaan korjaavan AGU:ssa poikkeavasti rakentuneita AGA-entyymejä ja palauttavan niiden entsyymiaktiivisuuden. Tämän toivotaan vähentävän potilaiden oireita.

Kuntoutus, opetus, harrastukset, hyvä itsetunto sekä tasapainoinen ja turvallinen elämä parantavat elämänlaatua. Mahdollisia lisäsairauksia hoidetaan oireiden mukaisesti.

Ennuste

AGU-tauti on vakava oireyhtymä, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Keskimääräinen elinikä jää usein alle 50 vuoteen.

Historia

AGU-taudin kuvasivat ensimmäisinä englantilaiset tutkijat F. A. Jenner ja J. R. Pollitt vuonna 1967 ja 1968. Suomalaistutkijat mm. S. Autio ja P. Aula, ovat tehneet merkittävän työn 1970-1980-luvuilla AGU-taudin kliinisen kuvan ja oirekuvan yksilöllisen vaihtelun selvittämiseksi.

Kokemustietoa

Kokemustietoa AGU-taudista löydät Tukiliiton tarinat-osiosta: Elämänmittainen ilo.

Potilaan Lääkärilehti (2018): Kehityksen viivästymä olikin AGU-tauti
Yle.fi (2018): Onko Oliverilla toivoa?
Verneri.net: Blogi – Elämänmausta tinkimättä

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Vertaistukea ja toimintaa tarjoaa myös Suomen AGU ry.
StopAGU! -sivusto

Aiheesta muualla

Neurogene: EläväAgu

ISMRD the International Advocate for Glycoprotein STorage Diseases

Lähteet

Orphanet: Aspartylglucosaminuria
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Aspartylglucosaminuria; AGU

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 26.2.2016.