11p13-deleetio/WAGR-oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 17.6 2025.

ORPHA: 893
ICD-10: C64
ICD-11: LD2A.Y
OMIM: 194072

Avainsanat: Wilms tumor-aniridia-genitourinary anomalies-intellectual disability syndrome (WAGR) Syndrome, 11p Deletion Syndrome, Del(11)(p13), Deletion 11p13, Monosomy 11p13

Lyhyesti

WAGR-oireyhtymäkirjo, englanniksi Wilms tumor-Aniridia-Genitourinary anomalies-intellectual disability spectrum on harvinainen kromosomin 11p13-deleetiosta johtuva oireiden kirjo. WAGR-oireyhtymäkirjolle tyypillistä on neljä pääoiretta: kohonnut riski Wilmsin kasvaimeen eli nefroblastoomaan, aniridia eli värikalvon osittainen tai täydellinen puutos, virtsa- ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuudet sekä mahdollinen kehitysvamma. Kaikilla näitä neljää pääoiretta ei kuitenkaan ole. WAGR-oireyhtymäkirjoon voi lukeutua useita muita oireita ja löydöksiä, kuten munuaisten vajaatoiminta, lapsuusiän ylipaino, tietyt käyttäytymispiirteet ja epilepsia. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on tämä oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

WAGR-oireyhtymäkirjon neljä pääpiirrettä ovat Wilmsin kasvain, aniridia, virtsa- ja sukupuolielinten rakennemuutokset sekä kehitysvamma. Useimmiten henkilöllä todetaan ainakin kaksi näistä edellä mainituista. Niiden lisäksi WAGR-oireyhtymäkirjoon voi lukeutua laaja joukko myös muita oireita ja löydöksiä.

Wilmsin kasvain on pahanlaatuinen lasten munuaiskasvain. Se on harvinainen, mutta yleisin pahanlaatuinen kasvaintyyppi lapsilla. Yleisesti Wilmsin kasvain käsittää lähes kymmenesosan (10 %) kaikista lasten ja nuorten tuumoreista. WAGR-oireyhtymäkirjossa todennäköisyys Wilmsin kasvaimeen on noin 43 – 77 %. Niillä, joilla kasvain todetaan, yhdeksällä kymmenestä (90 %) kasvain ilmaantuu neljänteen ikävuoteen mennessä ja lähes kaikille (98 %) seitsemänteen ikävuoteen mennessä. Wilmsin kasvain on aluksi oireeton, mikä vaikeuttaa sen varhaista löytämistä. Lähes kolmasosalla (30 %) Wilmsin kasvaimen ensioireina on vatsakipu, matala-asteinen kuume, anemia, hematuria eli verivirtaisuus, kalpeus, ruokahaluttomuus, painonlasku, väsymys ja energian puute sekä mahan turvotus. Myöhemmässä vaiheessa kasvain voi oireilla jaksoittaisena tai äkillisenä ja terävänä kipuna.

Yli puolella (60 %) heistä, joilla on Wilmsin kasvain, todetaan myös krooninen munuaistauti. Toisaalta krooninen munuaistauti voi ilmetä, vaikkei Wilmsin kasvainta olisikaan. Tavallisimmin krooninen munuaistauti todetaan yli 12-vuotiailla lapsilla ja se voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja loppuvaiheessa munuaisten toiminnan loppumiseen.

Useimmiten vastasyntyneessä kiinnitetään huomio hänellä oleviin näköpulmiin. WAGR-oireyhtymäkirjossa melkein kaikilla on synnynnäinen aniridia eli värikalvon osittainen tai täydellinen puutos tai jokin muu silmän rakenteellinen tai toiminnallinen muutos. Näitä voivat olla mm. karsastus, varhaislapsuuden glaukooma eli silmänpainetauti, sarveiskalvon limbaalisten kantasolujen riittämättömyys tai puutos (engl. limbal insufficiency), näköhermon hypoplasia eli vajaakehitys sekä verkkokalvon samentuminen tai poikkeava verisuonimuodostus. Silmäoireet voivat johtaa heikkonäköisyyteen. Esimerkiksi anaridia voi aiheuttaa valonarkuutta ja näkökyvyn heikentymisen ja silmänpainetauti vaurioittaa näköhermoa ja johtaa hoitamattomana merkittävään näkökyvyn heikkenemiseen tai menetykseen.

WAGR-oireyhtymäkirjossa sukupuolielinten rakennepoikkeavuudet voivat vaihdella epäselvästä sukupuolesta kivesten virhesijaintiin (engl. ectopic testis). Pojilla tyypillisin löydös on piilokivekset (60 %) sekä hypospadia eli virtsaputken kehityshäiriö. Siinä virtsaputken aukko sijaitsee poikkeavasti peniksen alapinnalla. Myös virtsaputken ahtaumat, virtsanjohtimen poikkeavuudet ja gonadoblastooma, jolla tarkoitetaan sukurauhaskudoksen hyvänlaatuisia kasvaimia, ovat mahdolliset. Monesti WAGR-oireyhtymäkirjossa tytöillä/naisilla ja pojilla/miehillä on vaikeutta saada virtsarakko tyhjenemään normaalisti. Tytöillä on useimmiten tavanomaiset ulkoiset sukupuolielimet, mutta heillä voi olla rakennepoikkeavuuksia kohdussa sekä munasarjoissa (engl. streak gonads/ovaries). Aikuisena kohtumuutokset voivat estää raskauden etenemistä täysiaikaiseksi eli noin 40 raskausviikolle. Toisinaan lapsen sukupuoli on epäselvä ulkoisten sukupuolielinten rakenteellisten poikkeavuuksien vuoksi. Tällöin ulkoiset sukupuolielimet voivat muistuttaa vastakkaisen sukupuolen vastaavia rakenteita.

WAGR-oireyhtymäkirjossa tiedonkäsittelytaidoissa, kuten oppimisessa ja kuullun puheen ymmärtämisessä (engl. auditory processing disorder), voi olla pulmaa. Myös puheen tuottaminen tai itsensä ilmaiseminen voi olla tavanomaista hankalampaa. Nämä oireet vaikeuttavat osaltaan sosiaalista vastavuoroisuutta.

Yli puolella eli noin seitsemällä kymmenestä (70 %) todetaan yleisen kehityksen viive ja/tai kehitysvamma. Kehitysvamman aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Toisinaan kognitiivinen taso kuitenkin vastaa valtaväestön tasoa tai on hyvin lähellä sitä.

WAGR-oireyhtymäkirjossa voi ilmetä tiettyjä käyttäytymispiirteitä. Tällaisia ovat mm. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, autismikirjon häiriö, ahdistus, masennus, impulsiivisuus, aggressiivisuus ja pakko-oireinen häiriö. ADHD:lle on tyypillistä tarkkaamattomuus, ylivilkkaus, keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus, jotka voivat haitata lapsen kehitystä ja toimintakykyä arjessa. Autismikirjon häiriölle ovat puolestaan ominaista vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. Pakko-oireiseen häiriöön lukeutuvat pakkoajatukset ja -toiminnot, jotka haittaavat arkielämää. Tietyt käyttäytymispiirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä ja päinvastoin.

Kolmasosalla (n. 30 %) todetaan myös joitakin neurologisia oireita, kuten hypertoniaa eli lisääntynyttä lihasjänteyttä tai hypotoniaa eli tavanomaista alhaisempaa lihasjänteyttä. Aivokuvantamisessa saattaa toisinaan olla havaittavissa aivokurkiaisen puuttuminen tai suurentuneet aivokammiot. WAGR-oireyhtymäkirjossa epilepsia on mahdollinen, mutta sitä ei todeta kaikilla.

Lisäksi yli 75 %:lla on jokin ruuansulatukseen liittyvä vaiva, kuten pitkittynyt ummetus, refluksi ja syömisvaikeuksia. Haimatulehdusta todetaan noin 10 %:lla.

Yli puolella (60 %) todetaan hengitykseen liittyviä pulmia, kuten toistuvia ylähengitystieinfektioita, keuhkokuumetta, uniapneaa ja astmaa. Myös allergiat, poskiontelo- ja korvatulehdukset ovat tavallisia.

WAGR-oireyhtymäkirjoon voi liittyä myös joitakin muita rakenteeseen tai kasvuun liittyviä muutoksia, kuten mikrokefalia eli pienipäisyys, ahdas hammasrivistö tai viive maitohampaiden puhkeamisessa sekä muutokset sormien ja varpaiden rakenteissa tai lukumäärissä. Näitä muutoksia ei kuitenkaan ole kaikilla. Viidesosalla (20 %) todetaan synnynnäinen sydämen rakennepoikkeavuus.

Jos WAGR-oireyhtymäkirjoon liittyy lapsuusajan ylipainoa, saatetaan oirekokonaisuudesta käyttää nimitystä WAGRO-oireyhtymä (Wilms tumor-aniridia-genitourinary anomalies-intellectual disability and obesity syndrome). Tällöin verenkolesteroliarvot ja verenpaine voivat olla korkeat ja riski sydän- ja verisuonitaudeille sekä tyypin 2 diabetekselle voivat olla koholla.

Syy ja perinnöllisyys

WAGR-oireyhtymäkirjo johtuu useiden geenien deleetiosta eli häviämästä kromosomialueella 11p13. Tämän deleetion eli häviämän koko vaihtelee yksilöllisesti (1 000 000 – 26 000 000 emäsparia DNA:n emäsjärjestyksessä). Deleetion koon yksilöllinen vaihtelu selittänee myös osan oirekirjon eroavaisuuksista eri ihmisten välillä. Useimmiten 11p13-kromosomialueella puuttuvia geenejä ovat PAX6 ja WT1. Jos myös BDNF-geeni on hävinnyt perimästä, oirekuva vastaa WAGRO-oireyhtymää. Useimmiten PAX6-geenin deleetio yhdistyy aniridiaan, kun taas oireyhtymän muut tyyppioireet kytkeytyvät WT1-geenin häviämään perimästä.

WAGR-oireyhtymäkirjo noudattaa autosomissa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kromosomialueella oleva deleetio toisessa kromosomissa nro 11 on riittävä oireiden kehittymiseksi. Jos vanhemmalla on 11p13-deleetio perimässään, hänellä on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla tämä oireyhtymä on. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan.

WAGR-oireyhtymäkirjo voi periytyä vanhemmalta lapselle myös vanhemman balansoituneen eli tasapainoisen translokaation seurauksesta. Vanhemman perimässä ei tällöin ole 11p13-deleetiota, mutta kromosomi-11 on osallisena tasapainoisessa translokaatiossa. Tällainen translokaatio ei aiheuta kantajalleen oireita, mutta voi siirtyessään epätasapainoisessa muodossa jälkeläiselle johtaa oireita aiheuttavaan kromosomimuutokseen ja tässä tapauksessa WAGR-oireyhtymäkirjoon. Harvinaiskeskus Norion sivuilla on tietoa translokaatioista osiossa ”Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä, 70-kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Kromosomitason muutokset; ”Mitä tasapainoisesta translokaatiosta eli balansoituneesta voi seurata?”

Suurimmaksi osaksi WAGR-oireyhtymäkirjo ei periydy lapselle vanhemmaltaan, vaan on pikemminkin seurausta uudesta kromosomimuutoksesta eli niin kutsutusta de novo-muutoksesta. Tällöinkään vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy kromosomin 11p13-deleetiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta). Vanhempien ikääntyessä spontaanien eli sattumalta syntyneiden kromosomimuutosten riski kasvaa.

On mahdollista, että WAGR-oireyhtymäkirjo on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on kromosomin 11p3-deleetio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on WAGR-oireyhtymäkirjo. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Sikiödiagnostiikka on mahdollista pariskunnalle, jonka suvussa esiintyy WAGR-oireyhtymäkirjoa, tai heillä on jo ennestään lapsi, jolla tämä oireyhtymä on.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

WAGR-oireyhtymäkirjon yleisyydeksi arvioidaan 1: 500 000 – 1 : 1000 000. Se on siis erittäin harvinainen. Arvellaan, että kolmasosalla heistä, joilla todetaan aniridia, onkin WAGR-oireyhtymäkirjo. Myös osalla lapsista, joilla todetaan Wilmsin kasvain, on 11p13-deleetio perimässään. WAGR-oireyhtymäkirjo on yhtä yleinen tytöillä ja pojilla.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon näkökykyyn vaikuttavat muut oireyhtymät, kuten Axenfeld-Riegerin oireyhtymä sekä värikalvon kolobooma eli synnynnäinen iiriksen eli värikalvon halkio tai puutos, Gillespien ja Frasierin oireyhtymät. Lisäksi huomioon on otettava muut oireyhtymät, joissa voi ilmetä Wilmsin kasvain. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, Simpson-Golabi-Behmelin oireyhtymä, Denys-Drash- ja Perlmanin oireyhtymät.

Kromosomimuutoksesta johtuvan oireyhtymän epäily perustuu lapsella oleviin tunnusomaisiin ulkonäköpiirteisiin, mahdolliseen kehitysviivästymään ja muihin mahdollisiin löydöksiin. Tällöin lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa hänen oireitaan selvitetään tarkemmin. WAGR-oireyhtymäkirjo voidaan poissulkea tai vahvistaa perimäntutkimusten avulla. Kromosomitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa. Nykyisin tiedetään, että WAGR-oireyhtymäkirjon taustalla on useimmiten uusi mutaatio (de novo), jolloin vanhemmat eivät ole 11p13-kromosomimuutoksen kantajia ja siksi sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni. Tämä on tärkeänä pidetty tieto perhesuunnittelun kannalta.

WAGR-oireyhtymäkirjoa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä ja moniammatillista. Näkökyvyn hoito ja/tai korjaaminen on erittäin tärkeää. Wilmsin kasvaimen ilmaantuvuutta on seurattava säännöllisissä ultraäänitutkimuksissa usein kahdeksanteen ikävuoteen saakka. Jos Wilmsin kasvain löydetään, hoito vaatii usein kirurgian ja kemoterapian yhdistettynä mahdolliseen sädehoitoon. Munuaisten toiminnasta saadaan tietoa mm. virtsanäytteen analysoimisella ja verenpainemittauksilla. Elinikäinen munuaisen toiminnan seuranta saattaa olla välttämätöntä. Säännölliset silmä- ja syöpäkontrollit (mukaan lukien mahdollisen gonadoblastooman ilmenemisen seuranta) ovat osa oireyhtymän hyvää hoitoa. Munuaiskomplikaatio voi vaatia dialyysihoitoa tai munuaissiirrännäisen. Laskeutumattomat kivekset voidaan tarvittaessa korjata kirurgisella toimenpiteellä. Mahdollisen epäselvän sukupuolen hoito määräytyy tapauskohtaisesti. Fysio-, puhe- ja toimintaterapian sekä oppimisen tuen tarpeet arvioidaan yksilöllisesti. Painonhallinnassa auttaa terveellinen ruokavalio yhdistettynä riittävään liikuntaan ja terveyttä edistävään syömiskäyttäytymiseen. ADHD:n ja autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Pakko-oireita voidaan helpottaa merkittävästi mm. lääkityksellä ja oireiden hallintaa tukevilla harjoituksilla. Perheen psykososiaalinen tuki on tärkeää.

Ennuste

WAGR-oireyhtymäkirjon ennuste vaihtelee yksilöllisten oireiden mukaisesti. Lyhentynyt elinikä voi johtua Wilmsin kasvaimesta. Mahdollisen kasvaimen varhainen löytäminen ja sen tehokas hoito mahdollistavat useimmissa tapauksissa hyvän ennusteen.

Historia

WAGR-oireyhtymän tyyppioireet kuvasivat ensimmäisenä Robert W. Miller tutkimusryhmineen vuonna 1964. Myöhemmin nimitys WAGR-oireyhtymäkirjo on otettu käyttöön, koska se paremmin kuvaa 11p13-deleetion aiheuttamaa laajaa joukkoa erilaisia oireita. Toisinaan tästä oirekirjosta käytetään myös nimitystä 11p13-deleetio-oireyhtymä.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta-sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookissa on ”Ainutlaatuiset”-niminen keskusteluryhmä perheille, joita harvinaiset kromosomimuutokset koskettavat.

Harvinaiskeskus Norion Vertaistukiryhmiä-sivuillemme on koottu tiedossamme olevia suomenkielisiä FB- ja What’s App-ryhmiä. Listaa päivitetään säännöllisesti.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: WAGR-syndromet

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Wagr syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): WAGR syndrome/11p Deletion Syndrome
MedlinePlus: WAGR syndrome

International WAGR Syndrome Association (IWSA)
IWSA: Care Manageent guidelines
IWSA: WAGR syndrome patient registery

Lähteet

Orphanet: WAGR syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Wilms tumor, aniridia, genitourinary anomalies, and impaired intellectual development syndrome; WAGR ja Wagro syndrome; WAGRO; Chromosome 11p13 deletion syndrome, distal

Duffy, K. A., Trout, K. L., Gunckle, J. M., Krantz, S. M., Morris, J., & Kalish, J. M. (2021). Results from the WAGR syndrome patient registry: characterization of WAGR spectrum and recommendations for care management. Frontiers in Pediatrics, 9, 733018. https://doi.org/10.3389/fped.2021.733018

Clericuzio, C., Hingorani, M., Crolla, J. et al. Clinical utility gene card for: WAGR syndrome. Eur J Hum Genet 19, 492 (2011). https://doi.org/10.1038/ejhg.2010.220

GeneReviews®: PAX6-Related Aniridia

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 17.6.2025