1. Asumisen palvelut ja osallisuus on turvattava

Ihmiset ja perheet tarvitsevat erilaisia koteja. Yksilölliset tarpeet on otettava asumisen palveluiden järjestämisen lähtökohdaksi. Osallisuus merkitsee mahdollisuutta kuulua yhteisöihin.

19 artiklan toteutuminen vaatii tekoja:

  • Lakiin on saatava kirjaus siitä, että vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen järjestämisessä otetaan lähtökohdaksi henkilön yksilölliset tarpeet.
  • Asumiseen on oltava tarjolla yksilöllisiä vaihtoehtoja nykyistä enemmän. Kehitysvammaisten asumisohjelma (KEHAS) on vietävä tulevalla hallituskaudella loppuun.
  • Vammaisten henkilöiden valinnanvapaus pitää turvata muun muassa vahvistamalla tuettua päätöksentekoa.
  • Palveluiden järjestämistä on ohjattava ja valvottava niin, että henkilökohtaiset tarpeet huomioidaan siten kuin laki edellyttää.

YK:n vammaissopimuksen 19 artiklassa turvataan vammaisten henkilöiden oikeus elää itsenäisesti osallisena yhteisössä. Itsenäinen eläminen ei tarkoita sitä, että ihmiset eläisivät yksin. Oikeuden ydinsisältö on sen sijaan, että vammaiset henkilöt saavat valita, missä, kenen kanssa ja miten he haluavat elää.

Oikeutta itsenäiseen elämiseen ja osallisuuteen yhteisössä loukataan, jos henkilön on pakko elää tietynlaista elämää ja käyttää ulkopuolelta saneltua asumisjärjestelyä. Laitoksessa asumisen syy ei saa olla se, että tarpeisiin sopivaa asumisvaihtoehtoa ei ole tarjolla. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että monet lapset joutuvat asumaan laitoksissa erossa perheistään.

Yksilölliset tukipalvelut ja tuettu päätöksenteko

Jotta itsenäinen eläminen ja osallisuus yhteisössä voivat toteutua, vammaisten henkilöiden on saatava asumiseensa tarvittavat tukipalvelut. Elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestämisessä on otettava lähtökohdaksi ihmisten yksilölliset tarpeet. Samaa on vaadittu myös Ei myytävänä! -kansalaisaloitteella.

Asumispalveluiden on vastattava ihmisten erilaisia tarpeita. Vammaissopimuksen 19 artiklan täytäntöönpano edellyttää, että niin asumisen kuin tukipalveluidenkin järjestämisessä otetaan huomioon yksilölliset tarpeet oli sitten kyse perheestä, pariskunnasta tai yksilöstä. Heiltä kaikilta on kysyttävä, mitä he tarvitsevat.

Pelkkä kysyminen ei riitä. Omien tarpeiden ja mieltymysten ilmaisemiseen on lisäksi tarjottava riittävää tukea myös niille ihmisille, joilla on kommunikaatiossaan monitahoisia erityistarpeita. 19 artiklan toteutuminen edellyttää, että tuettua päätöksentekoa vahvistetaan elämän eri osa-alueilla, jotta kaikki saavat tahtonsa ja mieltymyksensä kuuluviin.

Palveluiden valvonta oikeuksien turvana

19 artiklan toteutuminen edellyttää myös sitä, että palveluiden järjestämistä ohjataan ja valvotaan. Maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä perustettavan Valtion lupa- ja valvontaviraston Luovan on saatava riittävät resurssit, jotta vammaisten henkilöiden palveluita voidaan valvoa tehokkaasti. Valvonnan merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään, sillä vammaispalvelulakiesitys rajaa vammaisten henkilöiden oikeutta valittaa subjektiivisia oikeuksia koskevista päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivalla Sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosastolla on niin ikään oltava riittävät resurssit, jotta maakuntia voidaan sote-uudistuksen toteutuessa ohjata vammaisten henkilöiden palveluiden järjestämisessä.