Primrosen oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 19.1.2022

ORPHA:3042
ICD-10: Q87.8
OMIM: 259050

Avainsanat: Intellectual disability-cataracts-calcified pinnae-myopathy syndrome

Lyhyesti

Primrosen oireyhtymä on hitaasti etenevä ja harvinainen geneettinen eli perimään liittyvä oireyhtymä, jonka oireet vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen.

Oireet ja löydökset

Primrosen oireyhtymää luonnehtivat älyllinen kehitysvammaisuus, makrokefalia, hypotonia eli alentunut lihasjänteys, epätavalliset kasvonpiirteet mm. alaspäin suuntautuneet silmäluomet, leveä otsa, suuri leuka, suurentuneet ja kalkkeutuneet (kovettuneet) ulkokorvat, vähäinen kehon karvoitus sekä normaalijakaumaa suurempi pituuskasvu.

Aikuisuudessa oireyhtymään liittyy joissakin tapauksissa kuulon menetys, diabetes sekä etenevä lihasheikkous, joka usein johtaa lopulta nivelten jäykistymiseen.

Harvinaisissa tapauksissa primrosen oireyhtymään liittyy käytöshäiriöitä, kuten aggressiivisuutta ja levottomuutta. Autismikirjon häiriöt, kilpirauhasen vajaatoimintaa, kaihi, aivojen kalkkeutuminen, ataksiat eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt ja ääreishermojen neuropatiat eli hermovauriot ovat mahdollisia.

Joillakin voi esiintyä kitalaessa nk. kitalakivalli, torus palatinus, joka on hyvänlaatuinen luun liikakasvu kitalaessa sekä aivokurkiaisen osittainen tai täydellinen puuttuminen.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän syy on epäselvä. Primrosen oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio on kuitenkin paikallistettu kromosomiin 3 (3q13). Geenimuutos kohdistuu ZBTB20 (Zinc Finger- and BTB-domain containing protein 20)-nimiseen geeniin. Geenituote estää tiettyjen geenienluentaa (nk. transkriptionaalinen repressori). ZBTB20-geenistä valmistettava proteiini osallistuu toiminnallaan mm. neurogeneesiin eli uusien hermosolujen syntymiseen, glukoositasapainon ja syntymän jälkeisen kasvun säätelyyn.

Kaikki kuvatut potilastapaukset ovat syntyneet biologisesti sattumalta täysin uutena nk. de novo-mutaationa, koska aikaisempia oireyhtymätapauksia suvuissa ei ole esiintynyt. Oireyhtymän ajatellaan periytyvän autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi ZBTB20-geenin mutaatio on riittävä aikaan saamaan oireyhtymän kehittymisen kohdussa.

Yleisyys

Vuonna 2018 alle 12 tautitapausta on kuvattu tieteellisissä julkaisuissa. Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus 1 000 000 syntynyttä lasta kohden (>1:1 000 000).

Diagnoosi ja hoito

Kliinisen tutkimuksen lisäksi, oireyhtymän diagnoosi perustuu eksomin sekvensointiin eli koko perimän geenituotteita (proteiineja ja RNA-molekyylejä) koodaavan perimän alueen selvittämiseen.

Primrosen oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, ja siksi hoito kohdistuu yksittäisten oireiden hoitoon.

Ennuste

Eliniänodotteesta ei ole luotettavia tietoja oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä D. A. Primrose vuonna 1982.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Primrose syndrome” englanninkielinen avoin sivusto, josta saa lisätietoa oireyhtymästä ja vertaistukea.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Primrose syndrome ja Question; Primrose syndrome

Lähteet

Orphanet: Intellectual disability-cataracts-calcified pinnae-myopathy syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Primrose syndrome ja ZBTB20-gene; Zinc Finger- and BTB-domain containing protein 20

Casertano A., Fontana P. et al. Alterations in metabolic patterns have a key role in diagnosis and progression of primrose syndrome. American Journal of medical Genetics (2017): 173 (7):1896-1902

Mattioli F., Piton A. et al. Novel de novo mutations in ZBTB20 in Primrose syndrome with congenital hypothyroidism. American Journal of Medical Genetics (2016): 170(6):1626-1629.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.