Neu-Laxovan oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.1.2022

ORPHA:2671
ICD-10: Q87.8
OMIM: 256520, 616038

Avainsanat: Neu-Laxova syndrome, NLS

Lyhyesti

Neu-Laxovan oireyhtymä on harvinainen, jossa ilmenee useita rakennepoikkeavuuksia. Tyypillisiä ovat mm. vakava sikiön kasvun viivästymä, vaikea mikrokefalia, kasvonpiirteiden poikkeavuudet sekä ihosairaus iktyoosi.

Oireet ja löydökset

Vaikeat keskushermoston rakennepoikkeavuudet käsittävät mm. lissenkefalian (tyyppi III), aivorungon ja isoaivojen pienen koon, suurentuneet aivokammiot ja joissakin tapauksissa aivojen sisäiset kalkkeumat. Dandy-Walkerin epämuodostuma ja/tai aivokurkiaisen puutos ovat myös mahdolliset.

Kasvonpiirteiden poikkeavuuksiin lukeutuvat mm. toisistaan etäällä olevat silmät, kalteva otsa, pienileukaisuus, tasapäinen nenä sekä poikkeavat korvat ja silmäluomet. Huulet ovat paksut ja pyöreät.

Muita oireyhtymään liitettyjä löydöksiä ovat raajojen pysyvät niveljäykistymät, nesteen kertyminen kehoon (turvotus) sekä mahdolliset sukupuolielinten, munuaisten, keuhkojen ja sydämen rakennepoikkeavuudet.

Syy ja perinnöllisyys

Neu-Laxovan oireyhtymä on jaettu kahteen oireyhtymätyyppiin. Neu-Laxovan oireyhtymätyyppi-1:n aiheuttaa mutaatio 3-fosfoglyseraattidehydrogenaasi-entsyymiä koodaavassa PHGDH-nimisessä geenissä. PHGDH-geeni sijaitsee kromosomissa 1 (1p12). Neu-Laxovan oireyhtymätyyppi-2 aiheutuu PSAT1-geenin mutaatiosta kromosomissa 9 (9q21.2). PSAT1-geenistä tuotetaan fosfoseriiniaminotransferaasi-1-entsyymiä.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä myös PSPH-geenin osuudesta Neu-Laxovan oireyhtymässä. Geenistä valmistetaan fosfoseriinifosfataasientsyymiä. Kaikkien näiden kolmen geenin geenituotteet osallistuvat L-Seriini-nimisen aminohapon uudismuodostukseen (de novo) elimistössä, ja geenien mutaatioita on havaittu henkilöillä, joilla on häiriöitä seriinin tuotannossa. Yhteistä seriinipuutostaudeille ovat vaihtelevat neurologiset oireet. Näyttää siis siltä, että Neu-Laxovan oireyhtymä on vakavin ääripää seriinipuutostaudeissa, joissa lapsi syntyy elävänä. L-seriinillä on tärkeitä tehtäviä keskushermoston ja muiden kudosten kehitykselle ja normaalille toiminnalle.

Neu-Laxovan oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Noin 60 tapausta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa eri etnisistä kansanryhmistä. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu alle 1: 1 000 000 (yksi sairastunut lapsi miljoonaa vastasyntynyttä kohden).

Diagnoosi ja hoito

Erilaiset rakennepoikkeavuudet, neurologiset löydökset sekä poikkeavat sidekudosrakenteet, kuten iktyoosi ja turvotus voivat johtaa Neu-Laxovan oireyhtymän diagnoosin jäljille.

Raskaudenaikaisia löydöksiä on useita. Usein ultraäänitutkimuksessa todetaan runsas lapsiveden määrä, pieni istukka ja lyhyt napanuora, sikiön hidas kasvu, pienipäisyys, sikiön vähäiset liikkeet sekä polvien, kyynärpäiden, käsien ja jalkojen turvotus. Raajojen turvotus voi olla niin suurta, että se voidaan helposti tulkita mm. varpaiden ja sormien puuttumiseksi. Selkäranka näkyy ultraäänessä myös huonosti. Geenitutkimus voidaan suorittaa ennen syntymää mm. lapsivedestä ja syntymän jälkeen verinäytteestä. Positiivinen geenitutkimustulos varmistaa diagnoosin.

Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Hoito on oireiden mukaista ja tarvitsee mm. monien asiantuntijalääkäreiden ammattiosaamista.

Ennuste

Neu-Laxovan oireyhtymän ennuste on yleensä huono. Usein sikiö syntyy kuolleena tai vastasyntynyt menehtyy pian syntymänsä jälkeen.

Historia

Neu-Laxovan oireyhtymän kuvasivat ensi kerran lääkäri Richard Neu vuonna 1971 ja lääkäri Renata Laxova vuonna 1972.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Neu Laxova Syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Neu Laxova Syndrome

Lähteet

Orphanet: Neu-Laxova syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Neu-Laxova syndrome 1; NLS1 ja Neu-Laxova syndrome 2; NLS2

The American Journal of Human Genetics: Neu-Laxova Syndrome Is a Heterogenous Metabolic Disorder Caused by Defects in Enzymes of the L-Serine Biosynthesis Pathway. AMJHG 2014, Vol. 95(3):285-293.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.