NACC1-oireyhtymä

NACC1-oireyhtymä on syvää kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, joka on lapsella jo ennen hänen syntymäänsä. Oireyhtymä johtuu sattumalta syntyneestä perimänmuutoksesta, NACC1-geenissä. Oireyhtymä ei siis ole periytynyt vanhemmilta lapselleen.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 27.10.2022

Avainsanat: NACC1-syndrome, Neurodevelopmental disorder with epilepsy, cataracts, feeding difficulties, and delayed brain myelination

Lyhyesti

NACC1-oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu oireyhtymä, johon liittyy syvä älyllinen kehitysvamma. Oireyhtymän piirteitä ovat mm. mikrokefalia eli pienipäisyys, aivoperäinen näkövamma (cortical visual impairment, CVI), usein molempien silmien kaihi, ruuansulatuselimistön toimintahäiriöt ja hypotonia eli alentunut lihasjänteys. Oireyhtymään yhdistyy usein infantiilispasmit tai epilepsia sekä unihäiriöt. NACC1-oireyhtymälle ovat tyypillisiä myös hallitsemattomat. toistuvat ja kaavamaiset liikkeet (esim. käsien ”kudontaliike” ja hampaiden narskuttelu), mahdolliset muut liikehäiriöt ja ärtyneisyys, jota on vaikea saada rauhoittumaan. Joillakin lapsilla esiintyy hengityksen pidätysjaksoja. Aivokuvantamisessa voi olla nähtävillä viivästynyt hermosolujen myelinisaatio (myeliinitupen muodostuminen hermosyiden ympärille), joka voi vaikuttaa impulssien kulkuun hermostossa.

Oireet ja löydökset

Lapset ovat usein hypotonisia ja heidän on vaikea syödä. Syömisvaikeuksien vuoksi lapsen pituus ja paino eivät välttämättä kehity ikätason mukaisesti. Usein lapset tarvitsevat nenämahaletkun tai vatsanpeitteiden läpi vietävän ravitsemusavanteen ns. PEG-napin ravitsemustilanteen helpottamiseksi. Lapset eivät yleensä opi kävelemään tai puhumaan, ja he ovat älyllisesti syvästi kehitysvammaisia.

Lapsien kasvonpiirteissä voi esiintyä poikkeavuuksia. Kuitenkin vain leveä nenänpää näyttää olevan ainut yhteinen piirre kaikille kuvatuille henkilöille, joilla on NACC1-oireyhtymä.

Aivokuvantamisessa havaitaan isoaivojen surkastuma ja viivästynyt myelinisaatio eli valkean aineen kehitys.

Oireyhtymään voi liittyä myös muita edellä mainitsemattomia oireita.

Syy ja perinnöllisyys

NACC1-oireyhtymä johtuu useimmiten kromosomissa 19 (19p13.13) sijaitsevan NACC1 (Nucleus accumbens-associated protein 1) -geenin pistemutaatiosta. Pistemutaatiossa yksi DNA:n geenin nukleotideistä (A, T, C, G) on vaihtunut toiseksi. Usein kyseessä on sytosiinin vaihtuminen tymiiniksi (C >T), josta seuraa yhden aminohapon vaihtuminen toiseksi (arginiini >tryptofaani). Tämä aminohapon vaihdos häiritsee valmiin geenituotteen, NACC1-proteiinin, toimintaa. NACC1-proteiini toimii etenkin aivojen hermosoluissa useiden eri geenien ilmentymisen ohjaajana. NACC1-geenin mutaatio selittää oireyhtymän oireet.

Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa kuitenkin henkilöitä, joilla NACC1-geenin mutaatio on ollut mosaikistinen ts. mutaatiota ei ole ollut kaikissa henkilön soluissa tai  kudoksissa. Mosaiksimin aste ja kohdekudos, missä mosaikismia ilmenee, voivat vaikuttaa oirekuvaan ja sen vaikeusasteeseen. Joskus mosaikismi voi aiheuttaa lievemmät oireet kuin, jos mutaatio olisi henkilön kaikissa soluissa.

NACC1-oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vain toisessa perimän NACC1-geenissä oleva mutaatio riittää oireyhtymän kehittymiseksi sikiölle kohdussa.

Kaikki lääketieteellisessä kirjallisuudessa mainitut NACC1-oireyhtymätapaukset ovat kuitenkin olleet seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydetä NACC1-geenin mutaatiota, mikä viittaa siihen, ettei mutaatio ole periytynyt vanhemmalta lapselle. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Vaikka vanhemmat olisivat verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisia NACC1-geenin mutaation suhteen, nykymenetelmin ei kuitenkaan pystytä selvittämään onko lapsen oireyhtymä seurausta jommallakummalla vanhemmalla olevasta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on NACC1-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on NACC1-oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Vuonna 2019 maailmalla oli 17 henkilöä, joilla oli NACC1-oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Jos kehitysvammaoireyhtymän oireet eivät sovi mihinkään jo tunnettuun oireyhtymäkokonaisuuteen tai aikaisemmat selvittelytulokset eivät ole tuoneet selvyyttä potilaan tilaan, oireyhtymän taustalla olevaa mahdollista perimän muutosta voidaan etsiä eksomisekvensoinnin kautta. Siinä henkilön koko perimän proteiinia koodaavien geenien emäsjärjestys eli sekvenssit selvitetään mutaatioiden löytämiseksi. Tämän tutkimuksen avulla voidaan löytää myös NACC1-geenissä oleva mahdollinen mutaatio. Mutaation löytyminen vahvistaa diagnoosin NACC1-oireyhtymäksi.

Hoito räätälöidään potilaan oireiden ja tarpeiden mukaiseksi. Se voi sisältää ravitsemuksen turvaamisen ravitsemusletkun avulla, mahdollisen kaihileikkauksen, epilepsian hoidon, kitarisojen poiston sekä lääkityksen, jolla ärtymystä voidaan lievittää. Hoitoon kuuluu myös tarvittava kuntoutus kuten fysio- toiminta- ja puheterapia.

Ennuste

Oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu ja henkilöitä, joilla on perimässään NACC1-geenin mutaatio, on vähän. Tämän vuoksi eliniänodotteesta ei ole olemassa luotettavia tietoja.

Historia

NACC1-geenin pistemutaatio löydettiin vuonna 2016.

Kokemustietoa

Kokemustietoa tästä oireyhtymästä voi halutessasi lukea Tukiliiton sivujen Tarinat-osiosta täältä.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lisätietoa tukipalveluista löytyy Tukiliiton sivuilta Palvelut: oppaat ja materiaalit.

Facebookista löytyy hakusanalla ”NACC1 Family” oma suljettu ja englanninkielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Yle Uutiset (2020): ”Toivon mukaan me saadaan paljon vuosia Eetun kanssa” – pienellä suomalaispojalla on geenimutaatio, joka on todettu vasta 16 lapsella koko maailmassa.

NACC1 syndrome

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Neurodevelopmental disorder with epilepsy, cataracts, feeding difficulties, and delayed brain myelination; NECFM

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 25.11.2020.