Klinefelterin oireyhtymä

Klinefelterin oireyhtymä on yleisin pojilla ja miehillä esiintyvä kromosomien lukumäärämuutos. Normaalisti miehillä on vain yksi X-kromosomi. Klinefelterin oireyhtymässä miehellä todetaan tavallisimmin kromosomisto 47,XXY eli hänellä on kaksi X-kromosomia.  

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 22.1.2022

Avainsanat: XXY-oireyhtymä, XXY-trisomia

Lyhyesti

Klinefelterin oireyhtymä  esiintyy vain pojilla ja miehillä; se on miesten yleisin aneuploidia eli kromosomien lukumäärämuutos.  Oirekirjo vaihtelee yksilöittäin. Pojat ja miehet ovat useimmiten pitkiä, kehitys saattaa viivästyä ja oireita ilmenee erityisesti murrosiästä alkaen sukupuolisen kehityksen häiriöinä.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa ja kouluiässä ennen murrosikää oireet ovat usein niin huomaamattomia, ettei pojalla epäillä olevan mitään erityistä diagnoosia. Pojat ovat usein pitempiä vanhempien tai veljien pituuskasvuun verraten.  Osalla Klinefelter-pojista  voi olla jonkin verran kehitysviiveitä mm. puheen oppimisessa ja kävelyssä. Kouluiässä vaikeuksia voi olla esimerkiksi kirjoittamisen ja lukemisen oppimisessa. Pojat ovat usein hiljaisia, herkkiä ja ujoja, mutta persoonallisuuspiirteet vaihtelevat. Oireyhtymään voi liittyä autistisia piirteitä, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD sekä haasteita tunne-elämässä ja sosiaalisissa taidoissa. Laskeutumattomat kivekset tai pienet rakennepoikkeamat virtsaputken aukon sijainnissa (hypospadia) ovat hieman tavallisempia kuin muilla pojilla.

Epäilys Klinefelterin oireyhtymästä herää usein murrosiässä. Tällöin havaittavia löydöksiä voivat olla pienet kivekset, suurentuneet rintarauhaset sekä vähäinen kasvojen ja kehon karvoitus. Toisinaan epäily herää vasta siinä vaiheessa, kun pariskunnan lapsettomuuden syytä aletaan tutkia ja miehellä paljastuu puutteellinen siittiöiden tuotanto

Klinefelterin oireyhtymä on yleisin syy testosteronin puutteeseen miehillä. Suurin osa miehistä, joilla on Klinefelterin oireyhtymä, ovat hedelmättömiä siittiöiden häiriintyneen tuotannon vuoksi. Aikuisuudessa Klinefelterin oireyhtymään tiedetään liittyvän hieman korkeampi riski sairastua insuliininpuutosdiabetekseen, kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen vajaatoimintaan, osteoporoosiin eli luukatoon sekä rintasyöpään.

Syy ja perinnöllisyys

Klinefelterin oireyhtymä johtuu ylimäärästä X-kromosomeja. Normaalisti miehillä on vain yksi X-kromosomi. Klinefelterin oireyhtymässä miehellä todetaan tavallisimmin kromosomisto 47,XXY eli hänellä on kaksi X-kromosomia.  Mosaikismimuodot Klinefelterin oireyhtymästä ovat myös mahdollisia (15 % tapauksista). Mosaikismissa vain osassa elimistön soluja on ylimääräinen X-kromosomi. Klinefelterin oireyhtymän mosaikismimuodot ovat oirekirjoltaan yleensä muita tapauksia lievempiä. Esimerkiksi siittiötuotanto voi tällöin olla normaalia.  Harvinaisissa tapauksissa miehellä voi olla muunkinlainen X-kromosomien lukumäärämuutos,  esimerkiksi 48,XXXY ja 49,XXXXY. Näihin harvinaisiin tapauksiin liittyy enemmän oireita, mm. oppimisvaikeuksia.

Klinefelterin oireyhtymä ei ole perinnöllinen, vaan kromosomipoikkeama on syntynyt sattumalta sukusolujen, munasolujen tai siittiöiden, muodostumisen yhteydessä. Kromosomipoikkeavuus  voi syntyä myös pian hedelmöityksen jälkeen, alkioksi muodostuvien solujen jakautuessa, jolloin lapsella on poikkeavuus vain osassa solujaan (mosaikismi).  Iäkkäämmillä äideillä on suurempi riski munasolujen kromosomipoikkeavuuksiin kuin nuorilla äideillä.

Yleisyys

Klinefelterin oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1:500 – 1:1000, joten se on suhteellisen yleinen. On mahdollista, että Klinefelterin oireyhtymän esiintyvyys on paljon korkeampikin, koska lievät tapaukset jäävät helposti diagnosoimatta. Arvioidaan, että yli puolet miehistä, joilla on Klinefelterin oireyhtymä, jäävät diagnosoimatta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kromosomitutkimukseen. Sellainen tehdään, jos pojalla on joitain oireita, jotka saattaisivat viitata johonkin kromosomipoikkeavuuteen. Joskus jo pikkupojalla saatetaan epäillä nimenomaan Klinefelterin oireyhtymää esimerkiksi voimakkaan pituuskasvun ja lievien oppimisvaikeuksien takia. Murrosiässä diagnoosia voidaan epäillä, jos murrosiän kehitys poikkeaa totutusta ja asia on otettu puheeksi esimerkiksi koululääkärin kanssa. Raskaudenaikaiset seulontatutkimukset, erityisesti äidin veressä vapaana olevasta sikiön DNA:sta tehtävä nk. NIPT (non-invasiivinen prenataali tutkimus) -tutkimus, voivat tunnistaa Klinefelterin oireyhtymään liittyvän kromosomipoikkeavuuden, joka on tapana vielä varmistaa istukka- tai lapsivesitutkimuksella. Toisin kuin NIPT-tutkimukseen, istukka- ja lapsivesitutkimuksiin liittyy vähäinen (0,1 %:n) keskenmenoriski. Klinefelterin oireyhtymää aiheuttavan kromosomimuutoksen löytyminen raskaudenaikaisessa tutkimuksessa on vaikea ja hämmentävä tilanne, sillä poikkeavuus saattaa huolestuttaa vanhempia, vaikka kysymyksessä ei olekaan henkeä uhkaava tai vaikeisiin kehityksen ongelmiin johtava sairaus. Vanhemmat tulisi ohjata mahdollisimman nopeasti perinnöllisyysneuvontaan, missä he saavat tilanteesta laajasti tietoa.

Kun diagnoosi on tehty, arvioidaan hoidon tarve. Pikkulapsille on suositeltavaa olla tarkassa seurannassa kasvun ja kehityksen suhteen, sillä esimerkiksi mahdolliset oppimisvaikeudet saattavat edellyttää tukitoimia kuten puheterapiaa. Viimeistään murrosiän lähestyessä hoidon ja seurannan koordinaatiossa on hyvä olla mukana lastenendokrinologi. Murrosiässä ja myöhemmin aikuisena voidaan hoitona käyttää mm. testosteronilisää.  Mahdollista tulevaa lapsettomuusongelmaa ajatellen hormonihoitojen ja mahdollisen siittiöiden pakastamisen ajoittaminen harkitaan tarkkaan. Uusiakin hoitomahdollisuuksia tutkitaan ja mahdollisesti otetaan tulevaisuudessa käyttöön.

Ennuste

Eliniänodote on normaali.

Historia

Harry Klinefelter, Fuller Albright ja E. C. Reifenstein kuvasivat vuonna 1942 endokriinisen oireyhtymän, jonka perimmäinen syy jäi epäselväksi. Oireyhtymää alettiin kutsua Klinefelterin oireyhtymäksi. Klinefelterin oireyhtymän perimmäisen syy selvisi vuonna 1959, kun  Patricia Jacobs and John Anderson Strong kuvasivat ensimmäistä kertaa lääketieteellisessä julkaisussa miespotilaan, jolla oli Klinefelterin oireyhtymän oireita ja perimässään yksi ylimääräinen X-kromosomi (47, XXY).

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookissa salainen Äksyt-ryhmä, johon pääsee ottamalla yhteyden Harvinaiskeskus Norioon.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Klinefelter syndrome” useita suljettuja englanninkielisiä keskusteluryhmiä, niille joita oireyhtymä koskettaa: ”Klinefelter Syndrome/47XXY/X and Y Variations Support Group” ja ”Klinefelter Parents Group”. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Klinefelter’s Syndrome Association 

Aiheesta muualla

MedlinePlus: Klinefelter’s Syndrome
National Human Genome Research Institute: Learning About Klinefelter Syndrome

Lähteet

Terveyskirjasto: Duodecim; Klinefelterin-oireyhtymä (47,XXY-mies)

General Practice Notebook – a UK medical reference: Klinefelter’s syndrome

National Organization for Rare Disorders (NORD): Klinefelter Syndrome 

Zitzmann M, Rohayem J. Gonadal dysfunction and beyond: Clinical challenges in children, adolescents, and adults with 47,XXY Klinefelter syndrome. Am J Med Genet C Semin Med Genet 2020;184(2):302-312.

Nassau DE, Best JC, Cohen J, Gonzalez DC, Alam A, Ramasamy R. Androgenization in Klinefelter syndrome: Clinical spectrum from infancy through young adulthood. J Pediatr Urol. 2021 Jun;17(3):346-352.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2017.