Jansen-de Vriesin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 16.4.2024

ORPHA: 653767
OMIM: 617450

Avainsanat: Jansen-de Vries syndrone (JDVS), Developmental delay-behavorial problems-small hands and feet-cyclic vomiting-dysmorphic features syndrome, intellectual developmental disorder with gastrointestinal difficulties and high pain threshold (IDDGIP)

Lyhyesti

Jansen-de Vriesin oireyhtymä on hermoston kehityshäiriö, jossa pääoireina ovat kehitysviive, kehitysvamma, ruuansulatuselimistön pulmat, oksennus ja/tai kuumejaksot sekä tietyt ulkonäkö- ja käyttäytymispiirteet. Lisäoireina voivat olla mm. hypotonia eli alentunut lihasjänteys, korkea kipukynnys ja ääniyliherkkyys. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Jansen-de Vriesin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita tässä kuvauksessa ei ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Ulkonäköpiirteet ovat lieviä. Niihin voivat lukeutuvat mm. leveä otsa, matalalla kasvoissa sijaitsevat korvat, pystynenä ja leveä suu ja ohut ylähuuli. Myös pienet kädet ja jalat (90 % eli yhdeksällä kymmenestä) sekä bradyktalia eli synnynnäisesti lyhyet sormet ja/tai varpaat ovat mahdolliset. Osalla todetaan kasvuhormonin puute. Yli puolella (60–70 %) pituuskasvu jää alle normaalijakauman.

Hypotonia on yleinen (70 %:lla). Alentunut lihasjänteys voi haitata liikkumisen perustaitojen, kuten istumisen, seisomisen ja kävelemisen, omaksumista. Joillakin kävelytyyli voi olla leveäraiteista. Myös sormien pinsettiote ja itsenäinen syöminen opitaan tavanomaista myöhemmin. Motoristen perustaitojen lisäksi myös puheen kehitys on viivästynyt.

Ruuansulatuselimistön pulmiin lukeutuvat syömisvaikeudet (70 %), ummetus ja refluksi eli mahansisällön nouseminen suuhun. Jansen-de Vriesin oireyhtymässä voi ilmetä myös oksennus- ja/tai kuumejaksoja (60 %:lla).

Lähes kaikilla ilmenee lapsen kasvun ja kehityksen myötä älyllinen kehitysvammaisuus (90 %). Sen aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Erittäin harvoin kognitiiviset taidot vastaavat valtaväestöä tai näyttäytyvät vain lievinä oppimisvaikeuksina.

Jansen-de Vriesin oireyhtymässä käyttäytymiseen liittyvät pulmat ovat yleisiä. Niitä ilmenee 80 %:lla eli kahdeksalla kymmenestä, ja ne voivat vaihdella henkilöstä toiseen. Tyypillistä on levottomuus, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD, pakonomainen käyttäytyminen, autismikirjon häiriö sekä sensorisen integraation eli aistitiedon käsittelemisen haasteet. Sensorinen integraatio tarvitaan mm. oppimisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sitä ilman mielekäs reagointi erilaisissa tilanteissa on vaikeaa. Henkilöitä, joilla on Jansen-de Vriesin oireyhtymä, luonnehditaan sosiaalisiksi, iloisiksi ja ulospäin suuntautuneiksi.

Jansen-de Vriesin oireyhtymässä karsastus, likinäköisyys tai kaukotaitteisuus ovat yleisiä näkökyvyn pulmia. Joillakin voi olla korkea kipukynnys (90 %) tai he kokevat erilaiset äänet tavanomaista voimakkaammin (50 %). Ääniherkkä voi kokea esimerkiksi normaalin taustamelun epämiellyttävänä, ja se voi aiheuttaa stressiä arjessa. Osalla voi ilmetä sydämen rakennepoikkeavuuksia (30 %).

Syy ja perinnöllisyys

Jansen-de Vriesin oireyhtymä johtuu PPM1D-geenin mutaatiosta kromosomissa 17 (17q23). PPM1D-geenistä valmistuu fosfataasi-entsyymiä, joka on tärkeä solujen kasvun säätelyssä sekä sikiön aivojen kehitykselle ja aikuisen aivotoiminnoille. Kaikilla henkilöillä, joilla on Jansen-de Vriesin oireyhtymä, PPM1D-geenistä valmistuu normaalia lyhyempi proteiini, joka ei pysty toimimaan tavanomaisella tavallaan. Tästä johtuvat oireyhtymän oireet.

Jansen-de Vriesin oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että oireyhtymää aiheuttava mutaatio toisessa, isältä tai äidiltä perityssä, PPM1D-geenissä riittää aiheuttamaan Jansen-de Vriesin oireyhtymän. Lääketieteellinen kirjallisuus mainitsee muutaman perheen, jossa PPM1D-geenimutaatio on periytynyt vanhemmalta jälkeläiselleen. Jos toisella vanhemmista on PPM1D-geenin oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, vanhemmilla on 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla on Jansen-de Vriesin oireyhtymä. Tämä todennäköisyys on muuttumaton raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi olla kuitenkin erilainen kuin hänen vanhemmallaan.

Useimmissa tapauksissa Jansen-de Vriesin oireyhtymä on seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä PPM1D-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on PPM1D-geenimutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Jansen-de Vriesin oireyhtymä. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Jansen-de Vriesin oireyhtymän yleisyydestä ei ole luotettavaa tietoa. Yli 25 henkilöä on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Ainakin 26 maassa on todettu Jansen-de Vriesin oireyhtymää.

Diagnoosi ja hoito

Toistuvat oksennus ja/tai kuumejaksot ilman niihin liittyvää infektiota voivat herättää epäillyn jostakin aineenvaihduntasairaudesta. Diagnoosi asetetaan oirekuvan ja saadun geenitutkimustuloksen perusteella. Täsmällisen diagnoosin myötä hoito pystytään paremmin suunnittelemaan ja perheen tarve perinnöllisyysneuvontaan ja perhesuunnitteluun kartoittamaan.

Jansen-de Vriesin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Pituuskasvun kiihdyttämiseksi kasvuhormonihoito lapsuudessa on usein mahdollista. Sydämen rakennetutkimukset ovat suositeltavia, sillä lähes kolmasosalla saattaa olla synnynnäinen sydämen rakennepoikkeavuus. Fysio-, puhe-, käyttäytymis- ja toimintaterapia ovat hyödyllisiä. Ne auttavat henkilöä, jolla oireyhtymä on, löytämään ja saavuttamaan oman potentiaalinsa. Arjen toistuva rakenne luo usein turvallisuuden tunnetta ja voi lieventää käyttäytymisongelmia.

Ennuste

Koska Jansen-de Vriesin oireyhtymä on harvinainen ja vasta hiljattain tunnistettu, luotettavaa tietoa eliniän odotteesta ei ole olemassa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mainintoja henkeä uhkaavista komplikaatioista.

Historia

Sandra Jansen kuvasi PPM1D-geenin vaikutuksia vuonna 2012, Jansen-de Vriesin oireyhtymä nimitys otettiin käyttöön vuonna 2017.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy Jansen de Vries Syndrome Foundation/PPM1D -säätiön englanninkielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Jansen de Vries Syndrome Foundation

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders) eli eli synnynnäisten rakenteellisten poikkeavuuksien ja harvinaisten kehitysvammaoireyhtymien osaamisverkosto

Lähteet

Orphanet: Jansen-de Vries syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Jansen-de Vries syndrome; JDVS

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 16.4.2024