IOSCA-oireyhtymä

IOSCA on etenevä hermoston rappeumaoireyhtymä monine eri oireineen. Se johtaa aikuisikään mennessä vaikeavammaisuuteen. IOSCA on osa suomalaista tautiperintöä.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.1.2022

Avainsanat: Infantile Onset SpinoCerebellar Ataxia, Imeväisiässä alkava pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia

Lyhyesti

Imeväisiässä ilmenevä pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia eli IOSCA käsittää ääreis- ja keskushermoston rappeumasta johtuvia oireita. IOSCA kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. IOSCA johtaa vaikeaan vammautumiseen aikuisuuteen mennessä.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneet vaikuttavat terveiltä ja he kehittyvät aluksi normaalisti. Ensioireet ilmaantuvat noin 10 – 24 kuukauden iässä. Silloin ilmenee kömpelyyttä ja kävelytaidon heikkeneminen tai sen menetys sekä tasapainohäiriöitä. Muita oireita ovat syvien jänneheijasteiden katoaminen, hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja pakkoliikkeet, kuten ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöit ja atetoosi, jossa etenkin varpaissa ja sormissa esiintyy hidasta ja polveilevaa liikehdintää.

Kouluikään mennessä kuuloaisti ja silmänliikkeet alkavat heiketä. Ajan myötä kehittyy oftalmoplegia eli silmälihashalvaus ja sensorineuraalinen eli sisäkorvaan liittyvä kuulonalenema. Henkilö, jolla on silmälihashalvaus ei pysty liikuttamaan silmiään, joten katseen kohdistamiseksi muualle, hänen on käännettävä päätään. Myöhemmin todetaan näköhermon surkastuminen. Henkilöitä, joiden oirekuvaan kuuluvat kuulorajoitteisuus ja pakkoliikkeet, voidaan luulla kehitysvammaisiksi, vaikka vain osalla heistä saattaa olla älyllistä kehitysvammaisuutta. Hermostorappeuman edetessä älyllistä kehitysvammaisuutta voi kuitenkin esiintyä.

Ääreishermoston oireet ilmenevät murrosiässä. Näihin oireisiin voivat lukeutua mm. asento-, kosketus- ja liiketunnon häiriöt sekä virtsarakon ja suolen epänormaali toiminta. Polyneuropatian eli ääreishermoston rappeutumisen edetessä etenkin tuntohermojen hermosignaalien johtumiskyky hidastuu. Lisäksi pohjeihohermon koepalassa nähdään tavallista vähemmän myeliinituppea, joka edesauttaa hermosignaalien nopeaa kulkua hermostossa. Alaraajojen lihaksiston surkastuessa liikkumisessa joudutaan turvautumaan pyörätuoliin. Tämä tapahtuu usein murrosiän jälkeen.

Tytöillä murrosiän kehitys jää kesken, eikä kuukautisia yleensä ilmaannu tai sekundaarisia sukupuoliominaisuuksia kehity. Murrosikäisillä tytöillä todetaan hypergonadotrooppinen hypogonadismi. Pojilla murrosiän kehitys on normaali.

Lähes kaikille henkilöille, joilla on IOSCA, kehittyy skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma. Useimmilla todetaan myös jalkaterän ryhtivirhe, pes cavus eli korkea kaariholvi.

Vireystilassa esiintyy vaihtelua ilman selittävää syytä. Oireyhtymän edetessä erilaiset psykiatriset käyttäytymismallit lisääntyvät, kuten jumittuminen, levottomuus, ahdistuneisuus ja psykoottinen käyttäytyminen. Epilepsiakohtausten ilmenemisajankohta nuoruudessa on usein myöhäinen oire. Epilepsiakohtaukset voivat johtaa Status epilepticukseen eli epileptiseen sarjakohtaukseen ja siten olla hengenvaarallisia.

Syy ja perinnöllisyys

IOSCA:n aiheuttaa mutaatio C10ORF2-nimisessä geenissä kromosomissa 10 (10q24). Geenistä valmistetaan mitokondriossa toimivaa Twinkel-nimistä entsyymiä. Suomessa valtamutaationa on c.1708A>G (p.Tyr508Cys), joka identifioidaan kaikilta potilailta joko molemmista C10ORF2-vastingeeneistä tai vain toisesta. Ne, joilla valtamutaatio löytyy vain toisesta C10ORF2-geenistä, ovat saaneet sattumalta toiseen C10ORF2-geeniin täysin uuden nk. de novo-mutaation. C10ORF2-geenin mutaatiot johtavat mitokondrioiden perimäaineksen, DNA:n, määrän vähenemiseen etenkin aivoissa ja maksassa, joissa on paljon mitokondrioita. Sen sijaan lihaksissa on tavanomainen määrä mitokondriaalista DNA:ta.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireettomia geenimuutoksen kantajia. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat kantajia, jokaisen seuraavan raskauden kohdalla lapsen todennäköisyys periä oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot molemmilta vanhemmiltaan on 25 %. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin.

Yleisyys

Suomessa IOSCA:n esiintyvyys on 1:90 000 luokkaa. Jopa joka 230. suomalaisen (1:230) arvioidaan kantavan perimässään C10ORF2-geenin mutaatiota. Pirkanmaalta kotoisin olevilla henkilöillä mutaation kantajatiheys voi olla jopa 1:50. Oireyhtymää esiintyy etupäässä Itä-Suomessa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole juurikaan mainintoja potilaista, joilla on klassisen ja suomalaiseen tautiperintöön kuuluvan IOSCA:n oireita.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen. Hermoratatutkimuksessa (ENMG, elektroneuromyografia, hermo- ja lihassähkötutkimus) havaitaan muutoksia jo parivuotiaalla lapsella. Nervus suraliksesta eli pohjeihohermosta otetusta koepalasta voidaan havaita aikainen ja nopeasti etenevä hermosolujen aksonien eli viejähaarakkeiden vaurio. Aivokuvantamisessa nähdään pikkuaivojen surkastuminen, mikä on ataksioiden pääasiallinen aiheuttaja. Geenitutkimus vahvistaa tai poissulkee diagnoosin.

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon 1) varhain puhkeavat pikkuaivoataksiat, joihin liittyy tuntohermojen aksonien vaurioita, 2) epileptiset enkefalopatiat ja 3) mitokondriosairaudet, joihin liittyy aksonien hermovaurioita, kuten Friedreichin ataksia (FRDA), perinnöllinen etenevä ulkoisten silmälihasheikkous-oireyhtymä (PEO, progressive external ophthalmoplegia), mitokondrionaalinen peittyvästi periytyvä ataksiaoireyhtymä (MIRAS, mitochondrial recessive ataxia syndrome) sekä 4) mitokondrioiden polymeraasi gamma (POLG)-geenin mutaatioita käsittävät oireyhtymät

IOSCA-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan yrittää lievittää moniammatillisen työryhmän voimin, johon kuuluvat mm. lastenlääkäri, neurologi, ortopedi, psykiatri, silmäkirurgi, perinnöllisyyslääkäri, fysio-, puhe- ja toimintaterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Oireiden mukainen hoito voi käsittää mm. kuulolaitteen, viittomakielen opettamisen, ortopediset apuvälineet ja kävelytuet tai pyörätuolin, ortopedisen kirurgian sekä epilepsiaa ja psykiatrista oireilua lieventävän lääkityksen. IOSCA-potilaiden valproaatti-lääkitystä tulee kuitenkin välttää hengenvaarallisen maksavaurion vuoksi.

Ennuste

IOSCA-oireyhtymän ennuste on heikko, mutta vaihtelee huomattavasti yksilöittäin.  Vaikea ja pitkittyneet epilepsiakohtaukset voivat ajanmyötä johtaa mm. enkefalopattiaan ja lisätä riskiä ennenaikaiseen kuolemaan. Vanhin suomalainen elossa oleva henkilö, jolla on IOSCA, on 50-vuotias.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä Anna-Kaarina Kallio ja Tapani Jauhiainen vuonna 1985. Alkuperäiseltä nimeltään tautia kutsuttiin OHAHA (oftalmoplegia, hypoakuusi, ataksia, hypotonia, atetoosi)-oireyhtymäksi. Oireyhtymän nimi kuitenkin vaihdettiin nykyiseksi, koska se nimi osoittaa paremmin IOSCA-oireyhtymän kuuluvan spinoserebellaaristen ataksioiden ryhmään.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

MedlinePlus: Infantile onset spinocerebrellar ataxia
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Infantile onset spinocerebellar ataxia
Lönnqvist, Tuula: IOSCA: Imeväisiässä alkava pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia. Duodecim (2011);127:1460–1469

Lähteet

Norio, Reijo,Suomi-neidon geenit – tautiperinnön takana juurillemme. Otava 2000.
Orphanet: Infantile onset spinocerebellar ataxia
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mitochondrial DNA depletion syndrome 7

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2017.